Miten vastaat näsäviisastelijalle -hänen itsetyytyväiseen heittoonsa, -se kysyy osaamista, ja myös taustatietoja. Neuvomme.
Ainakin Ylen mukaan Suomen edellinen pääministeri, Sanna Marin, vastasi tunnetulle pankkiirille, -hänen usein käyttämäänsä sanontaan- kuvaan siteeratulla tavalla. Ensin tarkastelemme po. sanontaa, -mihin pankkiiri tukeutui uskoessaan sen tehovoimaan.
Muistutus ”nuoruuden taistolaisuudesta” saattoi todella -joissakin keskusteluympäristöissä- masentaa vasemmistolaisen keskustelijan, mutta -jos näin oli, niin miten/miksi?
Käyttämällä suosikkilausettaan pankkiiri tulee samalla avanneeksi suhdettaan ns. taistolaisuuteen: Nimike kohdistuu 1970-lukuun, ja silloiseen aggressiiviseen vasemmistosuuntaukseen. -Historiankirjoista löydät lisää, mutta älä usko kaikkea Rentolalta!
Pankkiirimme siis olettaa -ja usein todella onnistuu- mykistävänsä vastakeskustelijan muistuttamalla entisestä poliittisesta kodistaan. Niin miksi? Sen ymmärtämiseksi meidän täytyy tutustua taistolaisuuden (stalinismin) erääseen ominaisuuteen:
Taistolaiset julistivat 1930-luvun Kominternin ’kansanrintamapolitiikkaa’, so. valtaan päästään keräämällä liittolaisia matkan varrella. (Heistä suoriudutaan eroon sitten myöhemmin.) 70-luvun Suomessa puhuttiin mm. ’yleisdemokraateista’ tms., mutta kaikilta tähän joukkoon hyväksytyiltä odotettiin taistolaisen johtoaseman tunnustamista, -ja ehdotonta tottelevaisuutta.
Huomatkaa: Kukaan ei selitä olleensa nuorena esm. taistolais-myönteinen kepulainen (joita riitti!). -Eihän petetyksi tulemisella yleensä ylpeillä.
Taistolaiset uskoivat, että heillä on ’tieteellinen maailmankatsomus’, joka oli muihin nähden ylivertainen. Hehän saivat ohjeensa ja nuottinsa suoraan Moskovasta, joko Staraja Plotsadilta (NKP:n Suomi-osastolta), tai sitten Ljubljanka-aukion entisestä pankkirakennuksesta, KGB:ltä. -Hei mutta ’Nallestahan’ tuli sittemmin pankkiiri!!? -Tutkimattomat ovat towerien tiet.
Neuvostoliiton vakoilu, piilovaikutus ja sortokoneisto KGB muutti sittemmin entisille Varpusvuorille Moskovassa, paikkaan jossa eräs Uljanov oli joskus tavannut ulkoilla. Muuttokohde oli suuren suomalaisten rakennusliikkeen idänkauppa-projekti, -jos ei ole pitkään aikaan viitsitty ylpeillä.
Voimansa vuosina taistolaiset uskoivat siis ylivoimaiseen paremmuuteensa: Johtoasema kuului heille, ei kenellekään muulle. -Kuten lukija jo sananvalinnasta ymmärtää, ei siinä liittoutumassa ollut sijaa erimielisille.
Nyt voinkin palata esimerkki-henkilömme asenne-analyysiin: Uskomalla, että maininta nuoruuden taistolaisstalinismista lyö jalat alta vasemmistolaisilta keskustelukumppaneilta, ’Nalle’ paljastaa orientoituvansa yhä entiseen tapaan?
’Taistolainen’ on sillai sisempänä piireissä, ylempänä aatteellisesti, -ja tiedostavuudessaan jotain ihan astraalista. -Maan ja Taivaan välissä, muiden yläpuolella.
Valitettavasti kaikki entiset taistolaiset eivät ole kasvaneet tästä ulos.
”Kun hallitsevat ovat puhuneet, tulevat hallitut puhumaan, ja mikä on, ei pysy!”
2000-luvulla eivät vanhat meemit enää toimi. Taistolaiset -jos joku vielä pystyssä?- ovat fossiileja, ’vanhoja pieruja’. Tamperelainen -pikkutyttönä äärivasemmistolainen- demari ei ehkä näe mitään era siinä, missä vasemmistoporukassa kukin on pyörinyt.
Sitä paitsi demariudessa ei ole mitään hävettävää.
Lukija osannee poimia edellä kerrotusta, miten arrogantille elitistille vastataan.
Pekka Kemppainen
P.S.
’Nallelle’ ei tiettävästi kukaan muu, kuin Sannuli, ole pystynyt vastaamaan 6-0.
Kekkosen syntymästä tasavuodet: Mies, elämäntyö ja saamatta jääneet kiitokset