Unohtumaton vuosi 1948: ”Towerit, ottakaa kiväärit”

Suomen historiassa on vaiheita, joista ei yleensä puhuta. esittelemme yhden mielenkiintoisimmista.

Vuodesta 1944 vuoteen 1948 Neuvostoliiton -itselleen tyypillisiä- toimia Suomen suhteen hillitsi pelko, että hyväuskoiset länsiliittolaiset heräävät näkemään, mitä ovat edesauttaneet, ja kansainvälisen ilmapiiri kääntyy Stalinin valtakunnalle kielteiseksi. Niinpä Suomessa, joka oli jäänyt miehittämättä kun puna-armeijan voimat eivät olleet riittäneet Kannaksella kesällä 1944, vältettiin metelin nostamista: Suomi jäi itsenäiseksi.

’Punainen vaara’ ei kuitenkaan luovuttanut: Kuten myöhemmin -keväällä 1971- kumous piti hoidella hyvään alkuun sisäisten toimijoiden avulla, -ja vasta sitten antaa ’veljellistä apua’ telaketjujen tuomana.

’Vallankaappaus–hölmöily’ 1948

Tsekkoslovakian kaappaaminen yllätys-vallankaappauksella vuonna 1948, -hallitus vaihdettiin kommunistiseen– ei toistunut Suomessa, vaikka se oli paikallisten kommunistien aikeena. Vahingolta vältyttiin kotimaisten voimien aktiivisuuden -ja neuvokkuuden- ansiosta, kuin myös ainoan läntisen suurvallan avulla.

Yhdysvaltain lähetystöattashea J. Raymond Ylitalo oli istunut pöydän toisella puolella kuuntelemassa (ja neuvomassa?), kun SDP:n silloinen puoluesihteeri Unto Varjonen hioi suunnitelmaansa suomalaisen kommunismin torjumiseksi. -Mutta sen paremmin State Department kuin ’Ovaali’ eivät olleet mukana. (Ehkäpä onneksemme.)

Väliotsikon sananvalinta on muuten suomalaisten kommunistien suusta, -vuosikymmeniä tapahtuneen jälkeen. Miten kommunistien valtaaman Liikkuvan poliisin (LP) konepistoolit yms. työkalut haettiin Mariankadulta ja suljettiin Suurkirkon kryptaan, -ja kuinka kryptan oven vahvistivat Puutyöväenliiton sosialidemokraattiset timpurit, ja kuinka kiukkuiset kommunistiset poliisijohtajat raivosivat (kuuroille seinille), ja kuinka Suomen laivaston tykkiveneet ankkuroitiin eteläsatamaan, Kauppatoria vastapäätä, -ja tykit suunnattuna eräisiin torin-rannan klassisiin arvorakennuksiin, -tästä kaikesta voi lukea muualta. -Joten en tuhlaa aikaanne.

Koko ’kaappaus-draama’ oli oikeasti Varjosen hauska pila: Toki, kommunistit olivat puhuneet (keskuudessaan) innolla odottamastaan ”Suomen demokratisoimisesta”, jossa ei-demokraateille käy kalpaten, ja ’kaikki rauhan-vastustajat ammutaan’.

”Vielä tulee aika, jolloin veri punnitaan”

Ennakkopelottelu oli sekin jo karannut liikkeelle. ”Vielä tulee aika, jolloin veri punnitaan”, oli kuiskailtu jopa tehdassaleissa, sorvien äärellä. Demariduunareilla oli tietty käsitys siitä, keiltä ’otetaan senkka nenästä’, kun valta vaihtuu. -Vielä vuosikymmeniä myöhemmin muisteltiin eräässäkin metallin pajassa, kuinka ”ukot olivat huutaneet toisilleen naama punaisena”. -Sosialidemokraattien ja kommunistien välit olivat silloin sellaiset.

Kerrotaan maan alta esiintulleen SKP:n johtokaadereiden jopa tehneen kävelyretkiä Helsingin arvo-alueilla -mm. Kulosaaressa– jakaen porvareiden pytinkejä keskenään. ”Suutari ain soittaa vapaa-venäjää, oikeus kun voittaa tehdas hälle jää”, -runoili Veikko Lavi. Kotkan poikana hän tiesi kommunistien sielun. -Bai tö vei, onhan lukija käynyt ihailemassa Kotkan kaupungintaloa? (Vain Kouvolan vastaava ylittää sen itäsaksalaisuudessaan.)

Kommunistit olivat siis kiihottaneet sielunsa ”demokratisoimisen” euforiaan, uhkailleet porvareita ja demareita, -mutta vallankumoussuunnitelma ei ollut edennyt kännipuheita pidemmälle. Varjonen näki tässä tilaisuuden, -ja toimi.

Kommunistit olivat pelotelleet vastustajiaan ”Tsekkoslovakian tiestä”

Temppu oli hyvin yksinkertainen -olematta ’simppeli’: kommunistit olivat uhonneet, keskenään ja myös kannattajiensa kuullen, -ja myös pelotelleet vastustajiaan- ”Tsekkoslovakian tiestä”. -Annetaan heille siis se, mitä toivovat, -ajateltiin Varjosen esikunnassa, jolla saattoi olla myös Atlantin ylittävä ulottuvuus.

Tämä ei liity mihinkään, mutta keväällä 1948 levisi päättäville tahoille -presidentti Paasikiveä myöten- tieto kommunistien vallankaappauksen päivämäärästä, ja katso: LP:n aseet siirtyivät ’varmaan paikkaan’, tykkivene lillui Eteläsatamassa, ja Suomessa alkoi poliittinen käänne.

Varjonen laittoi pyörät pyörimään:

”Viimeinen pisara oli Suomen Sosialidemokraatin julkaisema ’Vallankaappaus, josta ei tullut mitään’ -artikkeli sunnuntaina 25. huhtikuuta. Lehti väitti, että kommunistien barrikadisiipi syyttää puoluejohtoa siitä, että se oli päästänyt vallankumouksellisen tilanteen käsistään vuosina 1944-1945, ja vaatii nyt välitöntä vallankumousta. Lehti vaati laillista järjestystä ja työväen pysymistä poissa kaikesta liikehdinnästä.” (Turun Sanomat)

Toukokuussa -48 kommunistinen sisäministeri Yrjö Leino oli jo erotettu, ja eduskuntavaalit heinäkuussa tekivät lopun vasemmistoenemmistöstä. -Torjuntavoittojen pitkä ketju oli saanut uuden lenkin.

Varjosen temppu oli klassinen, -yksinkertainen mutta osaajista vaativa: Kun vastustaja aikoo lyödä sinua, että hänen nyrkistään kevyt hyppys-ote, ja ojaa nyrkki hänen omaan leukaansa. Temppu onnistui säätämällä ”vallankumoukselle” väärä ajoitus.

Sosialidemokraatit siis pelastivat Suomen keväällä 1948, mutta vaara ei väistynyt: ’Punaisen Valpon’ -kommunistien hallitseman Valtiollisen Poliisin– johtaja Erkki Tuominen ei päässyt Suomen oikeusministeriksi, -ennen kuin Karjalaisen II -hallitukseen v.1970. -Mutta silloin olikin jo seuraavan torjuntavoiton paikka.

Pekka Kemppainen

Luettavaa;

• Turun Sanomat 24.04. 2008,
• ’Suomi kylmässä sodassa’,

Venäjä eskaloi Suomenlahdella, Viro mainitsi 4.artikan

Li huomautti: Äärioikeisto on Venäjän puolella

Venäjän post-kommunistiset ystävät lännessä eivät ole konservatiiveja

Helsingin pommittajat tulivat Alaskan kautta: ’Star and stripes’ over Helsinki 06. February 1944