Yhdysvaltain presidentti Donald Trump lopetti käytännössä seuraavien CIA:n värivallankumouksia ympäri maailmaa väsänneiden peiteinstituutioiden toiminnan heti tultuaan valtaan:
1) The United States Agency of International Aid (USAID), 2) The National Endowment of Democracy (NED) ja 3) The United States Institute of Peace (USIP).
Rahoitukseltaan suurin näistä järjestöistä oli USAID, jonka vuosibudjetti oli noin 45 miljardia dollaria. USAID on ollut merkittävä yhteistyökumppani George Sorosin Avoin Yhteiskunta (lue Avoimet Rajat kirj.) säätiön kanssa, mm. laittoman tai YK:n nykykielessä epäsäännöllisen länsimaihin kohdistuvan massamaahanmuuton organisoinnissa ja sen rahoittamisessa. USAID:n portfolio siirrettiin USA:n ulkoministeriöön ja henkilökunta sai potkut.
NED-järjestö on jakanut runsaasti myös apurahoja ”kansalaisjärjestöille” horjuuttaakseen milloin mitäkin ”autoritaarista” hallitusta ympäri maailmaa demokratian ja WOKEn nimissä. Järjestö on henkitoreissaan ja siltä on viety suurin osa rahoituksesta. Heinäkuun lopussa järjestö julkisti kymmenen vuotishistoriikin sen antamasta tuesta venäläisille ”kansalaisjärjestöille”, jotka pyrkineet kaatamaan Vladimir Putinin hallintoa.
Ehkä bisarrein ja orwelliaanisin järjestö on USA:n hallituksen ”Rauhan” järjestö USIP, joka on äärivasemmistolaisen politologin Maria Stephanin johdolla mm. antanut oppia eri maiden kansalaisjärjestöille mm. kuinka järjestetään ”väkivallattomia” mellakoita ja kuinka hallituksia kaadetaan.
Keskeinen syy, miksi Donald Trump on nämä järjestöt lakkauttanut/laittanut koipussiin, on se, että nämä järjestöt yhdessä Soroksen kanssa ryhtyivät noin vuoden 2016 aikoihin laajentamaan reviiriä ja ryhtyivät tekemään myyräntyötä Trumpin MAGA-liikettä vastaan. Tämä rahoitus- ja koordinaatioyhteistyö tuotti mm. Black Lives Matterin tapaiset äärimmäisen tuhoisat mellakat 2020 kesällä. Tämä on se syy, miksi Trump haluaa nyt George Sorokselle RICO-tuomion.
Racketeer Influenced and Corrupt Organizations Act (RICO Act) on Yhdysvaltojen organisoidun rikollisuuden hallitsemiseen tarkoitettu laki, jonka perusteella henkilö voidaan tuomita rikolliseen järjestöön kuulumisesta.
Mikko Paunio
- Tässä täsmätietoa orwelliaanisesta USA:n hallituksen ”Rauhan” järjestöstä: https://x.com/MikeBenzCyber/status/1958341082745389304,
CIA-aihetta uutispeilissä aiemmin:
CIA-virkailijan poika kuoli Ukrainassa, -Venäjän armeijan riveissä (VIDEO)
Pekka Kemppainen
Tämä “CIA = trotskilainen” -narratiivi on aika erikoinen sekoitus historiaa, propagandaa ja salaliittoretoriikkaa.
Mistähän ajatus voisi kummuta?
Trotskilaisten emigranttien vaikutus:
– Toisen maailmansodan jälkeen moni entinen trotskilainen tai vasemmistointellektuelli liukui Yhdysvalloissa antikommunistiseen, jopa neokonservatiiviseen leiriin (esim. Irving Kristol, James Burnham).
– Burnham oli 1930-luvulla trotskilainen, mutta kääntyi sittemmin CIA:n neuvonantajaksi ja vaikutti voimakkaasti kylmän sodan ideologiaan. Tämä on totta, sillä heidän myöhempi työnsä ei ollut trotskilaisuuden jatkamista, vaan sen hylkäämistä ja kääntymistä jyrkiksi antikommunisteiksi.
Vasemmiston ja oikeiston retorinen peilikuva:
– 1960–70-luvuilla vasemmiston sisällä saatettiin syyttää toisiaan ”CIA-trotskilaisten” vaikutuksesta (esim. Latinalaisessa Amerikassa kommunistipuolueet syyttivät trotskilaisia CIA-yhteistyöstä, koska nämä tukivat eri vallankumouksellisia strategioita).
– Myöhemmin siellä ”oikealla laidalla” taas syntyi ajatus, että koska jotkut neokonservatiivit olivat entisiä trotskilaisia, niin koko USA:n ulkopolitiikka olisi saanut jonkinlaisen ”trotskilaisen” DNA:n.
Kuka tätä nykyään levittää?
Venäläinen propaganda:
– Venäjällä puhutaan mielellään ”värivallankumouksista” lännen salajuonina, ja sana trotskilainen antaa niille lisämausteen: sillä se kuulostaa venäläisille ”ikuiselta vallankumoukselta”, kaaokselta ja maan pettämiseltä.
– Trotski on venäläisessä historiapolitiikassa kirosana, koska hän yhdistyy vallankumouksen verisimpään kauteen ja länteen paenneeseen ”juonittelijaan”.
Länsimaisesta uus/äärioikeistosta:
– Jotkut konspiraatioteoreetikot ja alt-oikeistolaiset kirjoittajat Yhdysvalloissa ja Euroopassa väittävät, että neokonservatiivit olivat ”trotskilaisia, jotka vaihtoivat vain kohteensa Moskovasta islamiin tai Putiniin”.
– Näin he yrittävät leimata Yhdysvaltain demokratiaohjelmat ja interventionismin ”ideologiseksi sekasikiöksi”, jolla ei ole mitään aitoa konservatiivista pohjaa.
1940-luku
– Trotskilaisuuden vaikutus hiipuu, monet pettyvät sen sekavuuteen ja dogmaattisuuteen.
– James Burnham siirtyy oikealle, kirjoittaa The Managerial Revolution (1941) ja hylkää marxilaisuuden.
– Hänestä tulee CIA:n konsultti ja kylmän sodan ideologi – ei trotskilaisuuden jatkaja, vaan sen vihollinen.
1950–1960-luku – CIA vs. kommunismi
– CIA rakentaa salaisia operaatioita Neuvostoliittoa vastaan (Radio Free Europe, kulttuuriohjelmat, salainen tuki antikommunistisille liikkeille).
– Samalla syntyy ”neokonservatiivinen” ajattelu: entisiä vasemmistolaisia intellektuelleja siirtyy jyrkiksi antikommunisteiksi.
1970-luku – Vasemmiston sisäiset syytökset
– Latinalaisessa Amerikassa kommunistipuolueet syyttävät trotskilaisia siitä, että nämä ”pelaavat CIA:n pussiin”, koska he vastustavat Moskovan linjaa.
– CIA ja trotskilaiset eivät tee yhteistyötä, mutta retorisesti syntyy outo (itämainen) kytkös: ”Trotskilaiset = hajottajia, siis CIA:n agentteja.”
1980-luku – Reaganin aika
– Reagan käyttää neokonservatiivien ideoita Neuvostoliiton painostamisessa.
– Jälkikäteen jotkut kriitikot väittävät: ”Nämä neokonit olivat entisiä trotskilaisia, joten Reagan käytti trotskilaisten metodeja kommunismia vastaan.”
”Tämä on propagandistinen liioittelu, mutta siitä jää siemen.”
2000-luku – Värivallankumoukset ja propaganda
– Georgiassa (2003), Ukrainassa (2004, 2014) ja muualla tapahtuu vallankumouksia, joita Venäjä syyttää USA:n orkestroimiksi.
– Venäläiset ideologit alkavat puhua ”trotskilaisista vallankumouksista”, koska Trotski = ikuinen vallankumous = kaaos.
– Lännessä jotkut alt-right -kirjoittajat alkavat sanoa: ”Neokonservatiivit ovat vain naamioituja trotskilaisia.”
2020-luku – Narratiivi saapui ”jostain” Suomeenkin
– Venäläistaustaiset ja oikeistopopulistiset lähteet levittävät ajatusta, että CIA, USAID ja NED olisivat ”trotskilaiskommunistisia värivallankumousinstituutioita”.
”Tämä yhdistää kaksi uhkakuvaa: kommunismi + USA:n ylivalta → luodaan kuva, että molemmat ovat sama asia.”
– Näin kuljetaan todellisista entisistä trotskilaisista (1930–40-luvut) → neokonservatiiviseen antikommunismiin (1950–80-luvut) → propagandistiseen leimakirveeseen (2000–2020-luvuilla).
Argumenttipankki
1. Ronald Reagan käytti CIA:ta ja neokonservatiiveja Neuvostoliiton lyömiseen. Ajatus, että hän olisi tehnyt sen ”trotskilaiskommunismin” avulla, on silkkaa anakronismia.
2. Jos värivallankumoukset olisivat trotskilaisia, miksi Putin ja Lukašenka pelkäävät niitä? Hehän perinteisesti käyttävät nimenomaan stalinismin retoriikkaa trotskilaisia vastaan?
3. Tämä on propagandakeksintö, jolla hämärretään rajoja:
– ”CIA on vaarallinen, koska se on lännen imperialistinen.”
– ”CIA on vaarallinen, koska se on kommunistinen.”
Yhdistämällä nämä kaksi syntyy hämmentävä, mutta tunnevoimainen narratiivi, mutta tämä on logiikaltaan ristiriitainen eikä kestä lähdekritiikkiä.
Ps. Voisiko joku nimetä faktoilla yhdenkin CIA:n operaation, joka edisti – ennen punahilkkaa – sosialistista vallankumousta?
Tässä taustaa. https://www.uutispeili.fi/index.php/2024/09/19/usan-johtama-jatkuva-dei-vallankumous-bolshevikkien-puna-armeijan-johtajan-leo-trotskyn-unelma-kaynyt-toteen/ Esimerkiksi Ukrainan operaatio edisti tätä uutta trotskilaista jatkuvaa DEI vallankumousta. Tämä ”typykkä” https://en.wikipedia.org/wiki/Sarah_Ashton-Cirillo#:~:text=Sarah%20Ashton%2DCirillo%20(born%209%20July%201977)%20is,Ministry%20of%20Defense%2C%20and%20a%20combat%20medic. oli USA:n Ukrainan vallankumouspolitiikan kasvot aina siihen asti, kunnes typykkä uhkasi tulevaa varapresidenttiä väkivallalla. Tässä lisää tietoa jatkuvasta DEI vallankumouksesta. https://toimitus.oikeamedia.com/toimitus/artikkelit?a=selectArticle&id=218307 Toisesta eilen Uutispeilistä julkaistusta artikkelistani poimittua: ”Ehkä bisarrein ja orwelliaanisin järjestö on USA:n hallituksen ”Rauhan” järjestö USIP, joka on äärivasemmistolaisen politologin Maria Stephanin johdolla mm. antanut oppia eri maiden kansalaisjärjestöille mm. kuinka järjestetään ”väkivallattomia” mellakoita ja kuinka hallituksia kaadetaan.”
Vastaus Mikko Pauniolle:
Mikko, kiitos vastauksestasi, mutta joudun toteamaan, että tarjoamasi ”tausta” ei vakuuta. Se on ideologinen tarina, ei analyysi.
1. Trotski ja DEI
Leon Trotskin ”jatkuva vallankumous” oli 1920-luvun marxilainen teoria kansainvälisestä sosialismista. Yhdistäminen nykypäivän hallinnolliseen DEI-politiikkaan on silkkaa retorista silmänkääntötemppua. Historiallisesti näillä ei ole mitään yhteyttä.
2. Ukraina ei ole DEI-kokeilu
Ukrainan sota ei johdu Trotskin haamuista tai ”jatkuvasta vallankumouksesta”, vaan Venäjän hyökkäyksestä. USA:n ja EU:n tuki Ukrainalle liittyy turvallisuuteen ja geopoliittiseen vakauteen, ei jonkinlaiseen marxilaiseen maailmanvallankumoukseen.
3. Sarah Ashton-Cirillo
On totta, että Ashton-Cirillo on ollut näkyvä hahmo ja kiisteltykin, mutta hän ei ole ”USA:n vallankumouspolitiikan kasvot”. Se on groteski yliyksinkertaistus, joka tekee yhdestä sotakirjeenvaihtajasta koko länsipolitiikan symbolin. Tämä on henkilöön käyvää halventamista, ei argumentti.
4. USIP ja Maria Stephan
Maria Stephan on tutkinut väkivallatonta kansalaistoimintaa. Se ei ole sama asia kuin ”hallitusten kaatamisen kouluttaminen”. Jos kansalaisyhteiskunnan analyysi ja tutkimus lasketaan vallankaappausopiksi, silloin Martin Luther King ja Solidaarisuus-liikekin olivat CIA:n värivallankumousosastoja. Absurdi väite.
5. Narratiivin rakenne
On huomionarvoista, että yhdistät Trotskin, DEI:n, Ukrainan, Ashton-Cirillon, USIP:n ja Soroksen yhdeksi saumattomaksi ketjuksi. Tämä ei ole historiallinen analyysi vaan poliittinen satu: kaikki epämiellyttävät ilmiöt paketoidaan yhteen viholliskuvaan, jotta todellisuuden monimutkaisuus katoaa.
Yhteenveto:
Selitysmallisi ei perustu faktoihin vaan retoriseen rakennelmaan, jossa joka ikinen palanen — Trotski, Soros, DEI, Ukraina, BLM, USIP — liimataan yhteen saman salaliittoliiman avulla. Näin voi toki kirjoittaa pamfletteja, mutta jos väittää tekevänsä analyysiä, pitäisi kyetä erottamaan historiallinen tosiasia, oma ideologinen mielikuva ja silkka karikatyyri toisistaan.
PS.
Trotskin ”jatkuvalla vallankumouksella” ei ole mitään tekemistä nykypäivän DEI-politiikan kanssa – vertaus on ideologinen vitsi, ei analyysi.
Ukrainan sota ei ole DEI-kokeilu vaan seurausta Venäjän hyökkäyksestä.
Sarah Ashton-Cirillo ei edusta Yhdysvaltain politiikkaa, yhtä vähän kuin Paavo Väyrynen edustaa koko Suomea.
USIP:n rauhan- ja kansalaisyhteiskuntatutkimus ei ole vallankaappausten käsikirja – ellei sitten Martin Luther King ollut CIA-salainen agentti.
Respectfully.
Eihän nää näitä sinun mainitsemia luokkataisteluvallankumouksia ole, mutta uuden marxilaisen doktriinin mukaisia DEI vallankumouksia kylläkin ja neokonit laittoivat alulle trotskistit. Annoin oikein kunnon ulkopoliittisen lehden viitteeksikin. Olen vakuuttunut, että tämä on syy sille, että vasemmisto meni molemmin puolin Atlanttia niin mukaan USA:n hyökkäys-/proksisotaan mukaan, nythän levitettiin ”hyviä” asioita USA:n asein. Viittasin yhteen myös toiseen USA:n ”huippuyliopiston” nuoreen vasemmistolaiseen toimijaan, jotka ovat sinut USA:n neokonservatiivisen väkivallan kanssa. Mutta jos ei kelpaa ei sitten, eihän me tähän kuolla.
”USIP:n rauhan- ja kansalaisyhteiskuntatutkimus ei ole vallankaappausten käsikirja – ellei sitten Martin Luther King ollut CIA-salainen agentti.”
Kandee kuunnella toi Benzin youtubepätkä, jonka laitoin. Hän ottaa pätkiä Maria Stephanilta. Aika makeita. Eikä kyse ole USIP:n rauhan- ja kansalaisyhteiskuntatutkimuksesta, vaan ihan päivien kursseista, miten kaadetaan ”väkivallattomasti” hallituksia ympäri maailmaa mukaanlukien nyt myös USA.
Kandee myös kuunnella toi James Lindsayn Korenizatsiya luento, joka sitoo DEI:n ja marxilaisuuden hienosti. Sekin on silmiä avaava, eikä hänen päättelynsä ole mikään ”silmänkääntötemppu”.
Taidat muuten huudella nimimerkin takaa ja taidat olla tässä väittelyssä ns. biased 🙂
Vastaus Mikko Pauniolle:
On aina hupaisaa huomata, että kun ”jatkuva vallankumous” alkaa takkuilla argumenttien tasolla, siirrytään nimittelyyn ja ad hominem -heittoihin. Kiitos siitä – se kertoo enemmän sinun asemastasi kuin minun.
Jos nimimerkin käyttö häiritsee, niin kerrottakoon, että minulla ei ole CIA:n, Soroksen tai edes Trotskin rahoitusta takataskussa. Sinulla sen sijaan näyttää olevan koko maailmanhistoria taskussa – ja kaikki liittyy aina kaikkeen, kunhan sana ”trotskisti” tai ”DEI” liimataan perään.
Kun seuraavan kerran syytät keskustelukumppania ”biasediksi”, kysy itseltäsi: kumpi meistä oikeasti kuulostaa puolueettomalta — se, joka vaatii lähteitä ja faktoja, vai se, joka näkee Trotskin haamun USIP:n seminaareissa ja transsotilaan kasvot maailmanvallankumouksen keulakuvana?
Ps. Kun oma analyysisi nojaa Trotskin haamuun, Soroksen varjoon ja YouTube-klippeihin, niin ei kai ole ihme jos lopulta ainoaksi argumentiksi jää nimittely – respectfully.
Ei vaan tarkoin yxilöityin referensseihin ja raudanlujaan päättelyyn😎