Keskustan kansanedustaja ja suuren valiokunnan jäsen Jouni Ovaskan mukaan on selvää, että Suomen on alettava valmistautua Palestiinan tunnustamiseen.
(arkistokuva. kuvalähde; Eduskunta.)
Jouni Ovaska (Keskusta) viittaa Ranskan päätökseen tunnustaa Palestiinan valtio syyskuussa YK:n yleiskokouksen yhteydessä.
Ovaska muistuttaa, ettei Suomen kannata lähteä harjoittamaan muista Pohjoismaista poikkeavaa ulkopolitiikkaa. Ruotsi, Norja ja Islanti ovat jo aiemmin tunnustaneet Palestiinan.
Olemme perinteisesti nojautuneet kannoissamme Saksaan. On selvää, etteivät he tule muuttamaan kantaansa vielä pitkään aikaan, eikä EU tai Suomi voi jäädä odottelemaan yhtä valtiota. Kansainvälisissä yhteyksissä olemme kuitenkin huomanneet, ettei Saksa myöskään halua rajoittaa muiden päätöksentekoa.
Ovaskan mukaan Palestiinan valtion tunnustaminen ei ole vain symbolinen ele tai kosto Israelin järkyttäville ja epäinhimillisille sotatoimille, vaan se on ennen kaikkea Suomen pitkäaikainen ulkopoliittinen tavoite.
Ovaska kritisoi Euroopan unionia kyvyttömyydestä hakea ratkaisua Gazan sotaan.
Presidentti Sauli Niinistön sanoin: ’Pontevilla julistuksilla ja kovilla tuomioilla ei tätä maailmaa muuteta. Se vaatii voimaa. Sitä että muutkin näkevät, että noilla on voimaa.’
Nyt Suomen hallitus ja EU ovat lähinnä julkaisseet tiedotteita samaan aikaan, kun Israel toteuttaa kansamurhaa ja estää avun saapumisen perille Gazaan.
Ovaskan mukaan Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan on syytä käydä tunnustamiskysymystä läpi välittömästi syysistuntokauden alkaessa. 
(Uutispeili ei ole muokannut artikkelin sisältöä.)
Avustusrekat Gazaan tulitauon ensimmäisen päivänä, israelilaislehti kritisoi maansa asennetta
Mielestäni ei kannata kiinnittää liikaa strategista huomiota Lähi-idän ”tanssiaskeliin”, ja alla muutama painava perustelu miksi:
1. Suomen vaikutusvalta alueella on mitätön
– Suomi ei ole suurvalta, ei siirtomaaisäntä, eikä se ole ollut historiallisesti keskeinen toimija Lähi-idässä. Meillä ei ole merkittävää sotilaallista, taloudellista tai kulttuurista VIPUVOIMAA alueella. Vaikka olemme mukana EU:ssa ja YK:ssa, strateginen vaikutuksemme on lähinnä symbolinen tai humanitaarinen.
2. Kansainvälisen politiikan realiteetit eivät rakennu oikeudenmukaisuudelle
– Vaikka Suomella on perinteisesti ollut taipumus korostaa kansainvälisen oikeuden ja rauhanrakentamisen periaatteita, Lähi-idässä pelin säännöt ovat toiset: voimapolitiikka, intressien hierarkia ja strategiset liittolaisuudet määräävät tahdin. Suomen kaltaisen toimijan on vaikea tuoda mitään pysyvää muutosta, jos se ei ole valmis käyttämään taloudellista tai poliittista painetta – mitä Suomella ei käytännössä ole.
3. Liiallinen huomio vie resursseja relevanteimmilta alueilta
Strategisesti Suomelle tärkeämpiä alueita ovat:
– Itämeren alue
– Pohjois-Eurooppa (erityisesti nyt NATO-jäsenyyden myötä)
– Venäjän lähialueet ja muuttuva arktinen alue. Näihin verrattuna Lähi-idän konfliktien jatkuva seuraaminen tai niihin sitoutuminen vie diplomaattista ja _älyllistä_ energiaa pois kriittisemmistä kysymyksistä, kuten: omasta turvallisuudesta, huoltovarmuudesta, hybridiuhkista tai Euroopan sisäisistä jännitteistä.
4. Eettinen osallistuminen ei vaadi strategista ylisitoutumista
– On toki järkevää, että Suomi toimii konfliktialueilla humanitaarisesti, tukee ihmisoikeuksia ja osallistuu esimerkiksi Punaisen Ristin kautta auttamistyöhön. Mutta nämä ovat inhimillisiä, ei strategisia sitoumuksia. Niitä ei tule mielestäni sekoittaa geopoliittiseen vaikutusvaltaan.
5. Tanssiaskeleet sumuttavat strategisen näkökyvyn
Huom!
Jos strategista analyysiä rakennetaan liikaa viikoittain muuttuvien narratiivien, sopimustulkintojen tai mediahuomion varaan, syntyy helposti illuusio jostain kummallisesta merkityksellisyydestä. Suomi voi esimerkiksi ”vahingossa” tehdä pitkälle meneviä ulostuloja tai kannanottoja, jotka saattavat:
– Eristää meidät joistakin oman turvallisuutemme kannalta oleellisista liittolaisista
– Antaa suhteettoman vaikutelman maamme ulkopoliittisesta painoarvosta
– Sitoa meidät retorisesti vaarallisiin tilanteisiin, joita emme voi Suomesta käsin muuttaa
Mikä sitten olisi järkevää suhtautumista?
– Analyyttinen etäisyys: seurataan tilannetta osana globaalin järjestyksen muutoksia, ei takerruta yksittäisiin tapahtumiin.
– Humanitaarinen osallistuminen: tuetaan ihmisoikeuksia ja inhimillistä apua ilman geopoliittisia harhakuvia.
– Diplomaattinen johdonmukaisuus: pysytään periaatteissamme (esim. kansainvälinen oikeus), mutta ei oleteta että niillä voidaan ratkaista kaikkea > vrt. Venäjä
– Resurssien priorisointi: keskitytään niihin alueisiin ja kysymyksiin, jotka todella vaikuttavat Suomen turvallisuuteen, asemaan -ja omien kansalaisten hyvinvointiin.
[…] Ovaska: Hallituksen syytä edetä Palestiinan tunnustamisessa […]
[…] Ovaska: Hallituksen syytä edetä Palestiinan tunnustamisessa […]
[…] Ovaska: Hallituksen syytä edetä Palestiinan tunnustamisessa […]