Ihmisjoukkojen mielipideohjailulla on perinteitä ja klassinen metodinsa, -kuten meneillään oleva trendi populistiseen konservatismiin -jopa ’äärioikeistoon’- ei sekään ole ilman ennakkotapausta. Tarkastelemme.
1980-luvun jälkeen ilmaantui ns. suvaitsevaisuus -ääri-ilmiönä WOKE– joka tunki kaikkialle. Tämä trendi oli oikeastaan jo 1960-luvun lopulla nähdyn -läntiset sivistysmaat kattaneen- virtauksen liioiteltu parodia. -Nämä suuret piilovaikuttajathan eivät kykene luomaan mitään: Heidän on ’otettava haltuun’ jokin ilman heidän ansiotaan esiin tullut ilmiö tai trendi.
Sen jälkeen he vääristävät sen irvikuvakseen, -ja käyttävät työkaluna. -Se on yhtä helposti tehty, kuin se on sanottu.
2000-luvun alun ’woketuksella’ ei ollut varsinaisesti mitään moraalisesti kestävää doktriinia, tai filosofiaa: Se väitti jatkavansa siitä, minkä eräs Selmassa Alabamassa bussiin noussut rohkea nainen -musta joka asettui bussin valkoihoisille varatulle paikalle- ja pastori Martin Luther King aloittivat.
Niin mitä pastori King sanoi: Hän kertoi unelmastaan, että hänen lapsensa näkevät maailman, joka ei kysy henkilön ihonväriä, ja jossa mustat ja valkoiset lapset leikkivät yhdessä.
-Mikä voisi olla kauempana pastori Kingin unelmasta, kuin ”BLM:n” agitaatio, jossa lietsottiin väkivaltaa valkoihoisia kohtaan, -lapsia unohtamatta.
Näin se käy, ja ’kehitys kehittyy’, mutta älkäämme heittäytykö kyynikoiksi.
BLM, WOKE, ja erilaiset ”pride”-kyltin alla tapahtuneet provokaatiot, oikeuttivat olemassaolonsa edellisen sukupolven ihmisoikeustaisteluilla ja läntistä maailmaa koskettaneella 60-lukulaisella moraalisella herätyksellä. Mutta eivät olleet sen työnjatkajia. -Kaikkea muuta.
Jotta hahmotamme, mihin ’isoon kuvaan’ WOKE, BLM, ’suvaitsevaisuus’, ’rasismivastustaminen’ ja muu kasvavan sukupolven maailmantuskaan vetoava retoriikka liittyvät, meidän täytyy jatkaa ajallista tarkastelua.
”WOKE:n” jälkeen tuli ”DOGE”
Yhteiskunta jatkaa muutostaan, ja yhden askelman jälkeen tulee seuraava. Näin on aina ollut, ja näin on aina oleva. Samaan aikaan, kun Yhdysvallat -presidentti Lyndon B. Johnsonin kaudella- alkoi purkaa rotusyrjintää tosissaan, mustien amerikkalaisten tyytymättömyyttä haluttiin ylläpitää -joku halusi sitä: Yhteiskunnassa ei ole passiivia, ja sitä tehtiin mm. mustan radikalismin kautta.
Tämän trendin tuloksia näimmekin em. BLM:ssä. -Mutta kuka tarvitsi heitä? -ja seuraava kysymys on: Mihin?
Kysymyksen vastauksen äärellä olisi voinut olla poliittinen tarkkailija, joka seurasi ”black lives matter” -tunnuksella pidettyjä huuto ja myökkä -marsseja läpi demokraatteja äänestävän omakotitalo-lähiöiden Yhdysvaltain edellisten –Trumpin mukaan väärennettyjen- presidentinvaalien alla: Meluisa joukko ”aktivisteja” marssii läpi rauhallisen asuinalueen, huutaen uhkaavia lauseita.
Asukkaan kysyessä -pihallaan seisten- ”mitä te minulle räyhäätte? -Portin pielessä on Bidenin kannatustarra?”, vastauksena kivi ikkunaan. Paimennettiinko äänestäjää johonkin?
Sillä kertaa meni miten meni. -Kuitenkin jää kysymys, olisiko Trumpin ’ovaali-toimistoon’ nostanut trendi lainkaan ilmaantunut, -ja Keski-Lännen takametsäläiset saaneet potkua kuninkaantekijän rooliinsa- ilman että Yhdysvaltain ”hiljaista enemmistöä” olisi hiillostettu, kunnes ovat kypsiä seuraavaan näytökseen?
DOGE:n jälkeen tuli ”TACO”
Yhdysvalloilla on nyt päätöksissään poukkoileva presidentti, jonka puolesta valtaa käyttää hämmästyttävä pikkupoika-tiimi, jonka pahimmat tekoset ovat vielä näkemättä. Yhdysvaltain liittolaisille -ja maailmanrauhalle, jonka puolustamista olemme tottuneet odottamaan Yhdysvalloilta- nykyinen tilanne on kriittinen.
No, meillä Suomessakin oli -peräti kaksi kautta- punapää-presidentti, mutta selvittiin kuitenkin. -Mutta takaisin ”anti-woketukseen”, ja sen rooliin yhteiskuntien ohjailuissa. Otamme ennakkotapauksen noin sadan vuoden takaa.
Bolshevikki-radikaalit, ’taistelevat jumalattomat’, ja venäläinen avantgarde
Venäjä luopui keisarillisesta yksinvallasta, ja sääti perustuslaillisen monarkian vuonna 1907. ”Yksinvallan vastustaminen” jatkui siitä huolimatta -erilaisten vallankumouspuolueiden toimesta. Eräällä niistä oli tavoitteena luoda uusi yksinvalta, jossa lait eivät rajoita vallanpitoa, -ja vallassa olisivat he itse.
Vallanhimoiset vasemmistopopulistit uskoivat hyötyvänsä kaikenmaailman räyhäradikaaleista: Vastustivathan nämä tsaaria, kirkkoa, lakia ja järjestystä, ja ylipäätään säällistä elämää. Radikaalien annettiin riehua, ja lietsoa epäluottamusta vallassaolevaa hallintoa vastaan.
Kunnes bolshevikit kaappasivat itselleen vallan marraskuussa 1917. Räyhäporukkaa tarvittiin vielä hetki: Luomaan pelkoa konservatiivisissa piireissä, masentamaan heitä.
Kun bolshevikkien valta oli lujitettu -asein ja väkivallalla- räyhäradikaalit muodostuivat taakaksi. Samaan aikaan puolueen likaisten operaatioiden expertti, eräs Josef Dzugasvili (Stalin) koki vanhojen bolshevikkien olevan (yksin)valtansa tiellä.
Stalin, joka ei ollut koskaan mikään teoriakyky, tunsi alemmuutta (kas, -hänkin!) puolueensa älykköjen -oik: kahvilaradikaalien suunsoittajien- rinnalla. Hän halusi tappaa koko jengin, joka oli vinosti hymyillen torjunut hänet, -kuten Yhdysvaltain ’vanhan rahan’ sivistysporvarit paljon myöhemmin erään kiinteistöbisnesmiehen. Stalin ymmärsi, että takapajuisen oppimattoman rahvaan vastarinta bolshevikkivaltaa kohtaan on vakava ongelma. Kas: Kaksi kärpästä yhdellä iskulla
Stalin saattoi olla sivistymätön, mutta hänen ’katupoika-oveluuttaan’ ei pidä moittia.
Kun Stalin aloittaa tappaa poliittisia kilpailijoitaan -vuoden 17 kumouksellisia- hän viestitti venäläisten suurelle oppimattomalle massalle: Minä, uusi tsaari, lopetan radikalismin ja kumouksellisuuden, ja palautan järjestyksen.
Eräs silloisen nuorkommunistien favoriitti oli uskonnollisten rakennusten ja esineiden häpäisy. Siinä kunnostautuvat nimittivät itseään ”taisteleviksi jumalattomiksi”. Mummot ja vaarit, jotka tietämättömyydessään olisivat voineet jopa hyväksyä neuvostovallan, kammoksuivat näitä häpäisijöitä.
Mikäs siinä: Stalin tapatti heidätkin. -Pitkän joukon hännille…
Venäläinen taiteellinen avantgarde oli 1910-920 -luvuilla maailman kärkeä. Vasili Kandinsky, Kazimir Maletvitsh, Vladimir Tatlin, Sergei Eisenstein …. -vain joitain mainitakseni. Heidän työnsä olivat nykyaikaa, -mutta silloin ei eletty nykyaikaa!
Avantgardistit olivat rahvaalle käsittämättömiä, –ja mitä ei ymmärrä, sitä pelkää. -Siis lihamyllyyn, päätti Stalin. Jokunen selvisi nöyrryttyään, itsensäkieltämisen jälkeen. -Ja takapajuiset massat saivat uskonvahvistusta: Uusi hyvä tsaari on meidän puolella!
Taiteen mullistajat sopivatkin hyvin siihen stalinistien tarvitsemaan tuhottavien vihollisten pitkään harmaaseen saattueeseen, joka ”lipui kuoleman virrassa saavuttamattomiin”. -Ja hyvän kansaa suojelevan tsaarin glooria kirkastui.
Osattiin sitä Suomessakin, vaikka 50-vuotta myöhemmin:
”Kulttuuriradikalismi: porvariston luokaton lakeija!”
Mikä siinä on, että henkinen takapajuisuus löytää aina jonkun totalitarismin, -ja yhdessä käydään uusia ajatuksia vastaan (’Mitä kuuluu Marja-Leena? -Vieläkö sun ihanteena …??”)
Eräs Venäjän 1920-luvun avantgardistinen elokuvantekijä, joka kaulittuna ja käännettynä tuli henkiinjätetyksi -ja hyväksytyksi ohjaamaan ’sosialistista realismia’- löysi itsensä kuvaamasta kolhoosien työnsankareita. -Parempi sekin, kuin ratapölkkynä Norilsk-Gulagiin vievällä radalla. (Norilsk toimii yhä, sen yhtiöitetty, ja nimeä päivitetty.)
Elämänsä radikaalissa vaiheessa hän oli ohjannut joitain -sittemmin pahoiksi tuomittuja- rainoja, joissa hän näytti ’puumerkkiään’: Kohtauksen taustalle ohjaaja marssitti pilkullisen lehmän, jota ei katsojalle mitenkään selitetty. Se vaan oli siellä, käveli valkokankaan poikki.
Stalinistisen kauden ’sosialistisen realismin’ kolhoosi-pätkissään,,, -niin mikä siellä menee taustalla, -kuten vanhoissa jo kadonneissa avantgard-leffoissa: Pilkullinen lehmä. Oli sillä kantturalla viestikin, vanhoille kavereille, jos joku vielä hengissä: ’Still going strong!’
Tämä kirjoitus on pilkullinen lehmä. 
Kirjoittaja ei varmaankaan itse täysin sekaisin asioista. Varmaankin tarkoitus yrittää lukijat saattaa usvaan. Pateettista selittää ”woke’seko” joukkojen kuuluneen johonkin muuhun ryhmään, kun demokraatteihin, bidee joukkoihin.
Provosoiva kysymys:
”Wokettiko Lenin?” – jos sallitaan anakronistinen kielipeli, niin kyllä, mutta omassa ajassaan ja omilla keinoillaan.
Mitä ”woke” tarkoittaa tässä yhteydessä?
Lenin ei tietenkään puhunut intersektionaalisuudesta tai transoikeuksista.
Mutta jos katsoo, mitä Lenin teki yhteiskunnallisen tietoisuuden ja vallan uudelleenmäärittelyn saralla, niin kyllä – hänellä oli oman aikansa radikaalin heräämisen agenda, jossa oli monia woken ytimelle sukua olevia piirteitä.
1. Luokkatietoisuus: ”Ilman vallankumouksellista teoriaa ei ole vallankumouksellista liikettä.”
Lenin halusi, että työväenluokka ”herää” ymmärtämään sortonsa järjestelmänä – ei yksittäisinä epäoikeudenmukaisuuksina. Hän näki tehtävänsä ”tietoisuuden nostattajana” – aivan kuten woke-aktivistit nykyään.
2. Vanhojen normien purku
Kirkko, perhe, isänmaa – kaikki nämä nähtiin sortavina rakenteina, jotka täytyi purkaa ja rakentaa uudelleen vallankumouksellisesta näkökulmasta. Perinteistä sukupuoliroolitusta ja avioliittoinstituutiota kritisoitiin — ja Leninin aikaiset radikaalit bolševikit (kuten Alexandra Kollontai) ajoivat seksuaalista vapautumista ja sukupuolten tasa-arvoa paljon ennen omaa aikaansa.
3. Lenin ei tyytynyt talousjärjestelmän muuttamiseen. Hän halusi muuttaa kielen, jolla ihmiset ajattelevat:
Sana ”porvari” sai demonisoidun, moraalisesti hylättävän sävyn => Työväenluokka muuttui sankarimyytiksi.
4. Tämä muistuttaa nykypäivän diskurssitaistelua: kuka saa määrittää sanat, joilla todellisuus käsitetään?
Hän ei ollut kiinnostunut moninaisuudesta tai dialogista, vaan vallankumouksen totaliteetista.
5. Leninin versio ”wokesta” oli väkivaltainen, autoritaarinen ja yksisuuntainen: hän ei herätellyt kaikkia — vain niitä, jotka suostuivat hänen herätykseensä.
6. Lenin ei ollut woke kuin 2020-luvun tiktokkaaja – hän oli woke kuin totalitaarinen kulttuurinsäätäjä.
Hän ei pyytänyt muutosta – hän julisti sen välttämättömäksi, ja jos et herännyt, sinut poistettiin.
Ps. Kyllä, Lenin ”woketti” — mutta hänen wokensa ei ollut ”sosiaalisen median” oikeaoppisuutta vaan vallankumouksellista uudelleentodellistamista. Hän halusi murskata vanhan maailman väärät *tiedostamattomuudet* ja pakottaa kansan hereille – vaikka väkivalloin.
Pss. Woketusta kyllä tapahtui — ja vieläpä hyvin keskeisesti. Tsaarinvallan ja bolševikkien välinen kamppailu oli täynnä kulttuuristen ristiriitojen kärjistämistä ja niiden tietoista valjastamista poliittiseen valtakamppailuun.
Koko tämä rakenne oli kulttuurisesti räjähdysherkkä: perinteet vs. modernisaatio, usko vs. tiede, ylhäinen vs. alhainen, venäläinen vs. vähemmistöt, jne.
Bolševikit käyttivät näitä ristiriitoja järjestelmällisesti hyväkseen. Lenin & kumppanit eivät vain reagoineet tilanteeseen – he tietoisen ideologisesti muokkasivat kulttuurisia jakoja poliittisiksi aseiksi. Toisin sanoen: Luokkasota käännettiin kulttuurisodaksi.
#Kärjistäminen ja vastareaktiot: kuin woke vs. antiwoke, mutta taattuun 1917-tyyliin
Bolševikkien propaganda:
– Rakensi kuvaa ”uuden ihmisen” ja ”vanhan maailman jäänteiden” taistelusta.
– Vanhat tavat (uskonto, perheinstituutio, porvarillinen kohteliaisuus) esitettiin sairaallisen sortavina.
– Uusi vallankumouksellinen kulttuuri korosti ateismia, tasa-arvoa, agitaatiota, työetikettiä, uudenlaista moraalia.
Tätä vastaan syntyi useita vastareaktioita:
– Valkoisten puolella taistelivat myös kulttuurikonservatiivit, jotka halusivat pelastaa ”Pyhän Venäjän”.
– Sisällissota ei ollut vain poliittinen ja sotilaallinen vaan myös symbolinen ja kulttuurinen sota tulevaisuudesta.
– Bolševikit voittivat – ja sen jälkeen: Vanha kulttuuri murskattiin (kirkot suljettiin, klassinen taide hylättiin tai valjastettiin propagandaksi =>
Uusi sosialistinen realismi, sankarityöväki, Lenin-kultti ja neuvostoelämäntapa rakennettiin tilalle.
Tämä ei ollut pelkkää ideologista hallintaa — se oli täydellinen kulttuurisen hegemonian haltuunotto.
Antonio Gramscin termein: bolševikit voittivat sekä valtion että kulttuurin.
Lopuksi:
Eli jos Trump vs. woke tuntuu ihan pähkähullulta niin…Kuvittele, että siinä yhtälössä molemmat osapuolet olisivat aseistettuja ja toinen teloittaisi toisen sanasepot/valmentaja-runoilijat ja/tai poliittiset sekoilijat.
Ja vielä tähän päälle Stalin ja Putin – apuva!😱
”6. Lenin ei ollut woke kuin 2020-luvun tiktokkaaja – hän oli woke kuin totalitaarinen kulttuurinsäätäjä.
Hän ei pyytänyt muutosta – hän julisti sen välttämättömäksi, ja jos et herännyt, sinut poistettiin.”
Leninin ’cänsellöinti’ oli niskalaukaus. -Tässä suhteessa ajat eivät ole toki niin paljoa muuttuneet: Nyky-wokettajat haluaisivat olla edeltäjiensä kaltaisia, mutta (toistaiseksi) eivät ole rohjenneet, -paitti verbaalitasolla. -Silloin-tällöin joku -useimmin ’antifasisti’- jää kiinni ’leniniläisistä menetelmistä’ paasaamisesta. Viimeksi tämä #silakkaliike-fyyreri.
Eikö tämä ”silakka-fyyrer” kuulostaisi suomalaisissa korvissa paremmalta Generalissimus kamraatti ”Aleksandr Kalakukkona”?
https://uutisiahauskastijakiinnostavasti.wordpress.com/2020/01/06/suur-silakka-johannes-koski-poistaa-twiittejaan/
KAIKILLE: Kommentteihin voi laittaa kuvia lisäämällä tekstiin kuvan osoitteen.