Eduskunta äänesti tänään Saamelaiskäräjälaista. Laki oli hallituksen esitys, johon RKP pakotti muut hallituspuolueet uhkaamalla hallituksen kaatamisella.
(Kuva: Eduskunta 11.06. 2025.)
Äänestystulos tarkoittaa, ,että nk. porosaamelaiset saivat nyt eduskunnalta –de facto– yksinvallan saamelaisparlamentissa, ja nk. metsäsaamelaiset jätetään ilman tasavertaisia oikeuksia.
Lyhyesti kysymys on siitä, että hallituksen enemmistö ja vihervasemmisto halusivat määrääväksi tekijäksi saamenkielen osaamisen edes jonkun aiemmin eläneen osalta, joka on syntynyt noin 1850. Metsäsaamelaisten puolustajat taas lähtivät siitä, että oikeuden äänestämiseen saamelaiskäräjien vaalissa täytyy muodostua siitä, että ko. henkilö on suvultaan saamelainen eli on siis saamelaisen/saamelaisten jälkeläinen.
Tunnetusti varakkaita pääosin Norjasta aikoinaan tulleita ”porosaamelaisiksi” kutsuttujen tahtoa noudatti 143 kansanedustajaa, -siis hallituksen riveistä ja vihervasemmisto kokonaan. 15 vuotta valmisteilla ollut lakiuudistus ei kelvannut Keskustalle, eikä kahdelle Perussuomalaiselle, joista toinen on Sara Seppänen, -itse metsäsaamelainen kansanedustaja Lapin vaalipiiristä.
”Politiikka on joskus tälläistä”
Näin totesi minulle muuan uusmaalainen demari kansanedustaja, kun kysyin häneltä miksi miksi demarit äänestävät rikkaiden porosaamelaisten puolesta ja vievät köyhiltä metsäsaamelaisilta oikeudet.
Keskusta tulee kuittaamaan seuraavissa vuoden -27 eduskuntavaaleissa mukavan potin, ja noussee takaisin suurimmaksi puolueeksi Lapin vaalipiirissä. Pitkästä aikaa puolueella on katetta Santeri Alkion muistutukselle sadan vuoden takaa: ”Älkää unohtako köyhän asiaa”.
Käyty äänestys on lopputulokseltaan karu: se, kun kertoo, että vieläkään Olaus Mangnuksen 1600-luvulta oleva tuomarinohje, -”Se mikä ei ole kohtuus, älköön olko myöskään laki”- ei juurtunut edustukselliseen demokratiaamme.
Kyse on tuossa laissa on siitä kuka on saamelainen ja kuka ei ?
Kuka minä olen?
Kysymyksen voi esittää aikas moni. Minun sukuni molemmin puolin -siis sekä äidin ja myös isän- on tullut Suomeen Ruotsista suunnilleen samoihin aikoihin, eli 1800-luvun alussa. Sitä ennen, Ruotsin kirkonkirjojen -ja kiitos sukututkimuksen- niin esi-isäni äidin puolelta olivat ruotsalaisia 1285 lähtien. Isän puolelta sukua on tutkittu 300 vuotta.
Eli kysymys kuuluu, että olenko minä sittenkin etnisesti ruotsalainen, koska takanani olevat Ruotsin puoleiset esi-isäni ovat ainakin tuhatlukuiset, ja minulla on elossakin olevia sukulaisia enemmän Ruotsissa kuin Suomessa, vaikka 200 viime vuotta olemme täällä asuneet ja Suomen kieltä ja itsenäisyyttä puolustaneet.
Seppo Huhta
Pekka Kemppainen