Marssiiko Tampereen tuleva pormestari Ilmari Nurminen (SDP) Vihtori Kosolan (IKL) jalanjäljissä

Siltä se vahvasti näyttää: Nurminen antoi kenkää Tampereen pormestarineuvotteluista -ennen kuin ne edes alkoivat- Kristillisdemokraattiselle puolueelle ja Perussuomalaisille.

Ilmari Nurmisen omasta mielestään korkea moraali, ja hänelle ilmeisen pyhät punavihreät arvot, eivät sallineet keskustelua yllämainittujen puolueiden edustajien kanssa.

Miksi vertaus Kosolaan ja Isänmaalliseen kansanliikkeeseen (Lapuanliike)? Siksi, että se ko. sakki vaati 1930 -luvun alussa, että jo kielletyn ”työväenpuolueen” (= kommunistit) lisäksi pitäisi kieltää myös SDP, eikä mennyt montaa hetkeä, kun IKL vaati, että myös ”keskustaporvarien” (Maalaisliitto, Edistyspuolue ja RKP) toiminta pitää kieltää. Siis onko Nurmisen listalla seuraavana, ensin Keskusta, sitten RKP ja lopulta myös Kokoomus ?

J.K. Paasikivi heitti Kokoomukseen luikerrelleet lapualaiset mäkeen

Paasikivi oli tuohon aikaan Kokoomuksen johtaja, ja kun hän nopeasti käsitti, että demarien ja ”keskustaporvareiden” jälkeen vuorossa olisivat kokoomuslaiset, niin hän antoi mahtikäskyn, että kahden viikon sisällä kaikki sellaiset puolueen osastot erotetaan, joissa on yksikään ”IIKOOÄLLI”.

On nimittäin niin, että tuolloin ei ollut harvinaista, että ihmisiä oli useamman puolueen jäseninä. -Viimeisinä vuosikymmeninä tuollaiset henkilöt ovat olleet poikkeuksia. Tässä kontekstissa ei olisi mikään ihme, että Nurmisen ”lapualaisuus” vaatii samaa kuin Kosolankin, eli seuraavaksi Keskusta ja RKP ovat ehkä ”arvoiltaan” niin poikkeavia, että eivät sovi Nurmisen kanssa samaan pöytään.

Miksi Nurminen tuollaista hautoisi. Jos niin tekisi niin se ilmeisesti johtuisi siitä, että Marinin hallituksessa vedätetyksi tullut Keskusta ei moiseen Vihervasemmiston porukkaan hallitusvastuuta lähde kantamaan, ei ainakaan Vihreiden ja Vasemmistoliiton kanssa, ja tämänhän Keskustan johto ja myös kenttäväki on todennut moneen kertaa.

Olkoonkin, että SDP ja VL saivat kuntavaaleissa voiton, ja Vihreät pysyivät melkein ennallaan, niin nämä eivät olleet hallitusvaalit, vaikka moni näissä vuoden 2025 kuntavaaleissa äänestikin Petteri Orpon hallituksen toimia vastaan.

Vasemmiston kannatus on nyt vaalien jälkeen vähän yli 40 %:a, ja ei-sosialistien vajaat 60 %:a. Eli siltäkään pohjalta ei voi perustella hallituksen vaihtamista vihervasemmistolaiseksi, ellei hallitus itse tahdo erota, mikä ei näytä todennäköiseltä, vaikka Perusuomalaisia uhkaa ilmeinen vaalitappio tulevissa eduskuntavaaleissa, ja demareille olisi tulossa iso vaalivoitto. -Edelleenkään Suomessa ei hallituksia valita toreilla, eikä myöskään somessa.

Nurmisen manööveri horjuttaa suomalaista demokratiaa, -enemmän kuin mikään kymmeniin vuosiin

Ei liene kaukaa haettua, että tämän takana on Sanna Marin, jonka viha ennen muuta Perussuomalaisia kohtaan on pateettista. Niin, kuka muistaa -ja moni muistaa- edellisen hallituksen menon, ja Sanna Marinin ja Riikka Purran sanailut niin a-studioissa kuin vaaliväittelyissä, joissa molemmat huusivat toistensa päälle täyttä kurkkua.

Myös eduskunnassa, -jota seuraan paikanpäällä työkseni- ääni rouvilla nousi välillä likimain falsettiin. Ilmari Nurminen on Sannan Marinin läheinen ystävä ja aatetoveri ”viimmisen päälle”. Onkin kysyttävä, kuka tuon kunnallislain hengen -siis että kuntatasolla ei ole oppositiota vaan lähidemokratiassa on toimittava yhdessä– romuttavan ”vedon” ideoija on?

Marinhan ilmoitti ennen eduskuntavaaleja, että SDP ei mene samaan hallitukseen Perussuomalaisten kanssa, ja tämä tietysti viittaisi siihen, että kun ihan omassa kotikaupungissa tuli mahdollisuus tuollaiseen ”konkeloon”, -niin ei kun toteutukseen vaan. No, oli idea kenen tahansa, niin Nurminen sen näyttää toteuttavan.

Entäpä jos SDP joutui nielemään muualla Tampereella keittämänsä käärmekeiton?

Niin kuin tunnettua on, niin koko Pohjois-Suomessa demarien kannatus on aina ollut vähäistä ellei mitätöntä, eikä nytkään mitään suurvoittoa siellä tullut, niin mitäpä SDP sanoisi jos toiset puolueet päättäisivät, että annetaan kenkää kaikessa mahdollisessa kuntien hallinnossa ja strategioissa, ja luottamusmies-paikkajaoissa vihervasemmistolle. -Vaikkapa Oulussa, Kajaanissa tai Rovaniemellä. -Tai vain demareille. Tuo olisi tietenkin yksiselitteisesti väärin, koska ei vääryys yhtäällä tee toisaalla samaa vääryyttä oikeutetuksi.

Nimittäin tuokin on mahdollista, kun Tampere avasi portit kansanvallan nujertamiselle. Muistamme, että varsinkin viime vuosikymmenen alusta lähtien monet eri vaalit ovat olleet yllätyksellisiä: Vuonna 2011 PS:n ”jytky”, ja tuoreimpana ennen nyt käytyjä alue- ja kuntavaaleja VL:n nouseminen kakkospuolueeksi EU-vaaleissa.

On siis vastuutonta ”keikuttaa demokratian venettä”. Se voi kaatua. Ja vallankin kummastuttaa tuo Tampereen temppu sikälikin, että Nurmisen oman puolueen nimi on SosiaaliDEMOKRAATTINEN puolue, eli hän sylkee puolueensa suurelta osin kunniakasta historiaa päin naamaa.

Yhteistyö on suomalaisen demokratian suurin voima

Ei puolueitten tarvitse olla samaa mieltä, ja siksihän meillä on niin monta -jopa yhdeksän- eduskuntapuoluetta, mutta toimeen on tultava, ja nimenomaan tuo on Kunnallislain henki.

Tämänkin lain takana on viisas ensimmäinen tasavallan presidenttimme K.J Ståhlberg, joka oli politiikan lisäksi oikeustieteilijä, ja meidän tasavaltamme alkuaikojen kaikkien lakien ”kummi”. Niin kuin toisen ihmisen ajatuksiin on mahdoton mennä, niin vielä mahdottomampaa se on vainajien kyseessä ollessa. Mutta Ståhlbergin ja myöhempien oikeusoppineiden, hallitusten ja eduskuntien mielestä ei ole-ainakaan dokumentoidusti esiintynyt kehoituksia, saatikka lainkohtia,  -ei uudistetustakaan kuntalaista – joilla suunnattaisiin kohti kansanvallan kutistamista.

On mielenkiintoista mitä tapahtuu kuntavaaleissa Tampereella vuonna 2029, eli saako ”lapualainen linja” siunauksen tamperelaisilta, vaiko Nurminen tuomion.

Ihmetyttää, että minkälaisia ”lampaita” nuo Tampereen muut politiikot ovat, kun ovat lähteneet sosiaalidemokraattien epädemokraattisen poliittisen pelin takuumiehiksi. Ei ole ole mahdotonta sekään, että ”sen minkä taakseen jättää, sen edestään löytää”.

Kansanvallan kannalta on erittäin toivottavaa, että tämä vihaperusteinen ”arvoratkaisu” jää uniikiksi itsenäisen Suomen kuntien yli sata vuotisessa historiassa, koska sillä ei ole mitään yhteyttä -siihen miten asioita on yhteistyössä hoidettu- Suomalaisessa juurevassa demokratiassa.

Seppo Huhta