Mikko Paunio: Avoin kirje Helsingin Sanomien toimittaja Heli Saavalaiselle

Avoin kirje Helsingin Sanomien toimittaja Heli Saavalaiselle: Jätit mainitsematta, että Italian kierrätyspolttoainetuonnin taustalla on valtava vihreän kiertotalouden aiheuttama ympäristökatastrofi

Kirjoittaja on Helsingin Seudun Ympäristöpalveluiden hallituksen jäsen.

(Kuva: Ekopalloja jossain päin Campaniaa.)

Syy, miksi Etelä-Italiasta Campanian maakunnasta viedään yhä mm. Suomeen RDF (engl. Refuse Derived Fuel) kierrätyspolttoainetta poltettavaksi turvallisesti korkeassa lämpötilassa jätteenpolttolaitoksiin, löytyy vihreästä unelmoinnista ja sen seurauksena syntyneestä valtavasta ekokatastrofista. Vihreät ja Suomen ympäristöministeriö yrittivät kopioida 2000-luvun alussa Campanian mallin Suomeen, jonka kykenin estämään kirjoittamalla eriävän mielipiteen ja sitä tukevan vaihtoehtoisen mietinnön ympäristöministeriön biotalousstrategiamietintöön keväällä 2003 (1).

Kirjoittamani vaihtoehtoisen mietinnön ja asiantuntijakannanottojen (esim 2) myötä Suomeen rakennettiin Ruotsin ja Tanskan mallin mukainen jätteenpolttolaitosverkosto kuntien jätelaitosyhdistyksen ja Energiateollisuuden toiveiden mukaisesti (3). Tampereen yliopistossa hyväksytystä pro gradu tutkielmasta:

”Negatiivinen suhtautuminen yhdyskuntajätteen massapolttoon taittui kuta kuinkin vuonna 2003, jonka jälkeen jätepolitiikka kääntyi voimakkaasti Paunion toivomaan suuntaan.”

Italiassa vihreässä innossa 2000-luvulla RDF-polttoainetta kutsuttiin ekopalloiksi. Ekopallot valmistettiin kaatopaikalla ns. mekaanisbiologisissa lajittelulaitoksissa biologisia jakeita sisältävästä sekajätteestä. Taustalla on se, että suuri yleisö ei koskaan kykene lajittelemaan vihreiden unelmien mukaan yhdyskuntajätteitä syntypaikoilla ja näin lajittelu oli pakkomielteisen vihreän politiikan vuoksi tehtävä kaatopaikoilla.

Ämmässuolle ei koskaan rakennettu vihreiden ja ympäristöministeriön haikailemaa valtavaa 500 000 tonnia vuosittain sekajätettä lajittelevaa ja RDF-polttoainetta valmistavaa hirviötä, jossa työskentely olisi ollut hengenvaarallista. YLE:n uutisten mukaan Italiasta tuodut ekopallot haisevat hirveältä. YLE:n uutisen mukaan (4) ”Loviisassa löyhkää asukkaan mukaan niin pahalta, että lapset yökkäilevät ja kärpäspaperit täyttyvät”.

Sekä Suomessa että Campaniassa pyrittiin jätteenpolton sijasta rinnakkaispolttoon
Ekopallot suunniteltiin poltettavan matalammassa lämpötilassa rinnakkaispolttolaitoksissa (esim. teollisuuden lämmön tarpeisiin rakennetut kattilat), koska ympäristöjärjestöt – Greenpeace etunenässä – kampanjoivat Campaniassa rajusti jätteenpolttolaitoksia vastaan väittäen perusteettomasti, että jätteenpolton dioksiinipäästöt aiheuttaisivat syöpää. RDF:n polttaminen rinnakkaispolttolaitoksissa ei ole EU:n lainsäädännön mukaan kierrättämistä ja näin RDF tarina on vaipui unholaan heräten nyt uudelleen eloon Heli Saavalaisen artikkelissa.

Systeeminen ähky synnytti Campanian jätekatastrofin

Ekopalloja ei likaisuuden vuoksi voitu koskaan turvallisesti polttaa suunnitellusti. Näin ekopalloja alkoi kertyä ensin laillisille kaatopaikoille ja kun ne täyttyivät, niitä alettiin kuskata laittomille kaatopaikoille. Kun laittomatkin kaatopaikat täyttyivät, siirtokuormausasemat täyttyivät ja lopulta jätteenkuljettajat sanoivat sopimuksensa irti ja jätettä alkoi kasaantua syntypaikoille. Lopulta ihmiset hädissään polttivat jätettä syntypaikoilla ja samalla puhkesi levottomuuksia (vuosina 2008 ja 2011), joita jouduttiin tukahduttamaan julistamalla hätätila ja kutsumalla armeija apuun. Syntypaikoilla poltettu jäte levitti suuret ympäristöön suuret määrät dioksiinia. Virallinen valtamedian selitys oli ja on yhä edelleen, että mafia oli syyllinen katastrofiin (5).

Pääministeri Jyrki Kataisen hurahdus kiertotalouteen 2010-luvulla saanut huikeat kielteiset mittasuhteet Euroopan unionissa

Jyrki Katainen toimiessaan pääministerinä 2011-2014 hän ja hänen kokoomuslaiset jäteystävänsä hurahtivat kiertotaloususkoon, mutta eivät kyenneet – luojan kiitos – estämään polttolaitosverkoston syntyä.

Kokoomuslaiset ns. ”kuskit” eli jätteenkuljettajat hyötyivät siitä, että polton sijaan jätettä erilliskerätään ja ”kierrätetään”, koska he saivat raskaalle kalustolle valtavasti lisäkilometrejä yhdyskuntajätteiden erilliskeräyksen lisäännyttyä asteittain. Metalleja ja paperia lukuunottamatta kierrätys ei ole käytännössä mahdollista. Maailmanpankissa opin, että ”kuskit” ovat kehittyvien maiden suurkaupungeissa tärkein vaikuttajaryhmä, joka vastustaa keskitetyn vedenjakelun kehittämistä, koska ”kuskit” tuovat vettä kaupunkeihin.

Aloitettuaan komissaarina Jyrki Katainen ensi töinään esitteli joulukuussa 2016 komission kiertotaloustiedonannon, joka mainitaan perusteluna EU:n kaikissa komission tekemissä Vihreän siirtymän lakialoitteiden johdanto-osioissa. Olen dokumentoinut (6) Jyrki Kataisen ja Suomen Itsenäisyyden Muistorahaston (SIMRA) ja Maailman Talousfoorumin yhteistyön EU:n Vihreän siirtymän synnyttämiseksi tässä blogissani aiemmin.

Vihreä siirtymä johtaa nyt taloudelliseen taantumaan ja näköalattomuuteen koko EU:ssa. Esimerkiksi jätehuollossa askarrellaan nyt mahdottoman edessä.

Komissaari Kataisen jätedirektiiviin tekemät lisäysehdotukset säätivät utooppiset kierrätystavoitteet, joita ei oikeassa elämässä koskaan tulla saavuttamaan. Heli Saavalainen epäsuorasti antaa ymmärtää, että Suomessa on liian paljon jätteenpolttokapasiteettia. Tämä johtuu siitä, että Jyrki Kataisen lajittelu on lisännyt erilliskerättyä jätevirtaa, joka ei osin päädy polttolaitoksille – erityisesti biojäte.

SIMRA ja Katainen levittivät 2010-luvun lopulla väitettä, että Suomi on kiertotalouden mallimaa. Nyt Suomi on EU:n tarkkailuluokalla alhaisten kierrätysprosenttien vuoksi (7).

Mikko Paunio

Viitteet
1. Ympäristöministeriö. BIOJÄTESTRATEGIATYÖRYHMÄN EHDOTUS KANSALLISEKSI BIOJÄTESTRATEGIAKSI sekä sihteeristön muistio perusteluista 25.4.2003. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10138/42696/Bioj%C3%A4testrategia.pdf?sequence=1&isAllowed=y

2. Mikko Paunio. Jätteenpolttoko ratkaisuksi ilmanlaatuongelmiin? Ilmansuojelu 4/2008; sivut 20-22. https://ilmansuojeluyhdistys.wordpress.com/wp-content/uploads/2015/07/isu4_2008_web.pdf

3. Erkki-Jussi Ojala. POLTTAVA RATKAISU – Kamppailu arinapolton soveltuvuudesta jätealan rakennemuutokseen – Tampereen yliopisto Johtajuuskorkeakoulu Ympäristöpolitiikan ja aluetieteen koulutusohjelma Pro gradu -tutkielma 17.07.2013. https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/85133/gradu07156.pdf;jsessionid=46AAF10C941BD1FD212546B095F8DD8A?sequence=1 (lukija voi helposti etsikommennolla käydä läpi Pro gradun 19 viittausta jätepoliittisiin kannanottoihini)

4. YLE:n uutinen 23.8.2024. https://yle.fi/a/74-20106674

5. Lucie Greyl, Sara Vegni, Maddalena Natalicchio, Salima Cure and Jessica Ferretti. Waste Crisis in Italy. CEECEC May 2010. https://ceecec.net/wp-content/uploads/2008/09/CAMPANIA_FINAL_19-05.pdf

6. Mikko Paunio. Julman teosofiaan – ei tieteeseen – pohjaavan Suuren Nollauksen toimeenpano EU:ssa ja koko maailmassa. Esitelmä Ilmastofoorumin syysseminaarissa 12.10, Iiris talo Helsinki https://oikeamedia.com/o1-219200

7. Ympäristöministeriön tiedote 8.6.2023. EU:n komissio: Suomen lisättävä yhdyskuntajätteen kierrätystä ja vähennettävä jätteen polttamista. https://valtioneuvosto.fi/-/1410903/eu-n-komissio-suomen-lisattava-yhdyskuntajatteen-kierratysta-ja-vahennettava-jatteen-polttamista