Kotkan Ruusu’ -veistoksen tekijä, merimies/merikapteeni Carl-Gustav Walldén, kertoo vetäytyneensä Kotkan satamakaupungin legendaarisen hahmon, ’Kotkan Ruusun’, muistomerkki hankkeesta.

Olen päättänyt vetäytyä Kotkan Ruusun muistomerkkihankkeesta tässä muodossa. Tarkoitukseni oli lahjoittaa muistomerkki kaupungille, mutta kaupunki ei löytänyt sille paikkaa. Lahjoitus hylättiin.

Hylkäykseen on varmasti monta syytä. Kaupungille koituva mainehaitta on yksi kulttuurijohtajan mainitsemista syistä, ja ehkä se että muistomerkin on suunnitellut, rahoittanut ja toteuttanut väärä henkilö.

Kulttuurijohtajan mukaan Kotkan Ruusu luo Kantasatamasta mielikuvan prostituutioalueesta.

Kulttuurijohtaja kertoi lisäksi, että jos hän puoltaa Kotkan Ruusu -hanketta, niin hän tekee virkavirheen. Vahvistamattomien tietojen mukaan Kotkan virkamiesjohto ei myöskään olisi ollut immuuni naiskauneudelle? Kotkan Ruusu on tunteita herättävä ilmiö. Sen juuret ovat syvällä kivisillä laitureilla ja siksi se on kuolematon.

’Satamasta on puuttuvat historian kerrostumat’

Uudistunut Kantasatama on vailla muistomerkkiä. Kantasatama on Kotkan äiti, sydän ja sielu. Sen jäljittelemätön  historia hakee vertaistaan Suomen satamakaupungeista. Tänä päivänä Kantasataman ilme ei kerro historiasta, vaan se kertoo unohduksesta. Sen ovat suunnitelleet arkkitehdit, konsultit ja kaupungin virkamiehet vailla fyysistä ja emotionaalista kosketuspintaa menneeseen. Satamasta on puuttuvat historian kerrostumat. Tästä kaikesta ei voi syyttää pelkästään suunnittelijoita, vaan vastuussa tapahtuneesta ovat viimekädessä poliittiset päättäjät.

Kotkan Ruusun punaisella lyhdyllä on vaiherikas menneisyys. Se on seilannut myrskyissä ympäri maailman valtameriä kauppalaivassa kunnes se romutettiin Tallinnassa.

Lyhty päätyi antikvariaattiin josta sen hain Kotkaan turvasatamaan. Kotkan Ruusu haki myös turvaa elämäänsä. Hän pakeni Viipurista Kotkaan paremman elämän toivossa. Hänen kohtalonsa oli onneton rakkaus.

Punainen lyhty on rakkauden ja toivon valo

Punainen lyhty on rakkauden ja toivon valo. Valkoinen valo on liekki jäähyväisten. Annetaanko punaisen lyhdyn loistaa joskus Kantasatamassa? Sen päättää kaupunki akkutehdasta odotellessa.

Carl-Gustav Walldén
Merimies/merikapteeni
Kotka

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *