Perussuomalaisten ongelmana näyttää alusta asti olleen populismin dynamiikan ymmärtämättömyys? -Tällä seikalla saattaa olla merkitystä puolueen nykytilan ja tulevaisuuden kannalta.
Kansanedustaja Jani Mäkelä (PS) kirjoittaa aivan toisesta asiasta, mutta tietty näkemys organisaatioista tulee esiin hänen twiitissään:
Kysymyksenasettelu paljastaa keskusjohdon näkökulman. -Lähestymistapa toimii, jos puhe on yhtiöstä tai virastosta, jossa alaisten (sic!) motivaatio lähtee palkasta tai hallinnollisesta määräyksestä. Kansanliikkeissä, etenkin populistisissa, painopiste on kentällä, vapaaehtoisissa osallistujissa, ja organisaation tärkein tehtävä on löytää heidät, motivoida, -ja pitää motivoituneina.
Tätä ei kaikkialla ole tajuttu, ja sen tähden monet yritykset ovat jääneet lähtökuoppiinsa.
Valitettavasti ei-sosialistisella puolella joukkoliike-käsite on jäänyt tuntemattomaksi, tai jopa torjuttu ”vasemmistoajatteluna”. -Kyse on kuitenkin metodista: Jos haluat saada ihmisjoukkoja liikkeelle, keinot ovat pääosin samat, riippumatta toimijan motiiveista tai ns. poliittisesta väristä.
Joukkoliikkeen ymmärtävät parhaiten ne, joilla on ylikorostunut -jopa fetisistinen– näkemys puolueesta. -Viittaan tällä kommunisteihin, joiden ’kaaderipuolue’-idea suorastaan sulkee suuret joukot ulos. Niinpä heille täytyy aina jotain väsätä. Siis ytimen -puolueen- ulkopuolisia operaatioita, joihin mukaan tuloon on matala kynnys.
Puoluefetisismi näyttää toteutuvan kentän oikealla laidalla aina parodisesti: Joku porukka löytää jonkin täkyn, uskoo sillä johonkin pääsevänsä, -ja kokoontuu ja perustaa Puolueen. Fetisistisellä mielellä perustettu ’puolueen’-tapainen rajoittaa joka ikinen kerta kasvupotentiaaliaan omatoimisesti: Väsätään monen kohdan ohjelma, -tai jos polla ei riitä ohjelmien kirjoittamiseen- ideoidaan kovilta kuullostavia sloganeita. -Sitten innolla hakemaan kannattajia, -joita (yllättäen) ei löydy.
Edellä kirjoitettu koskee erityisesti persujen ulkopuolelle, -politiikan oikean laidan aluskasvillisuudeksi- ilmaantuvia ryhmiä, joilla on se ikävä ominaisuus, ettei suuri yleisö aina pysty erottamaan näiden toilauksia persuista. -Niinpä pikkupuolueiden tärkein funktio onkin tuottaa kompromaattia persujen haitaksi.
Pikkupuolue-populismilla on vielä eräs ominaisuus, joka estää heitä käyttämästä joukkoliike-työkalua: Joukkoliikkeeseen kootaan/kokoontuu erilaisia ihmisiä erilaista lähtökohdista, ja heitä yhdistää vain kulloinen toiminnan kohde -esm. jokin vastustettava asia (maahanmuutto, woke…)- eikä välttämättä mikään muu.
Pölhö-populisteille tämä on kauhistus: ”Täh!? -Tuleeko mukaan henkilöitä, jotka eivät kuulu kerhoon?” -Silloinhan ’kansallismielisen eliitin’ gloria himmenee, jos kuka tahansa pääsee vastustamaan ’matuvyöryä’ tms. KM-eliitti asettaa heti ’gatekeeper:n’ vahtimaan, ettei vahingossakaan muut, kuin jokin itsensä kohottanut -ja ”25-vuotta rinkirunkannut”- kaveripiiri pääse pätemään.
’Kämmäreiden’ taktiikka, strategia ja poliittiset päämäärät lyhyesti:
- Perustetaan suljettu liike, joka ”edustaa” jotakin Suomessa,
- Liike aloittaa agitatsiooninsa: ”…..(Kirjainyhdistelmä) on ainoa oikea ……… (lukija voi täyttää itse), ja muut ovat vääriä!”,
- Sitten ”eliitti” istuu nojatuoleissaan, ja paukuttaa henkseleitään: ”Kunhan kansa herää, se antaa vallan meille! Meidän on siihen asti katsottava, ettei kukaan muu pääse meidän reviirille!”
- Iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.
So it goes! Tämä vahingollinen tajunta on valitettavasti levinnyt moneen yllättäväänkin paikkaan. -Olisikin sillä edes jotain rajaa!
Perinteiset äärivasemmiston kaaderipuolueet olisivat kuihtuneet pois jo kauan ennen ”reaalisosialismin” romahtamista, jos niiden väki ei olisi ymmärtänyt, että poliittinen liike ei menesty puolueeksi käpertyneenä, vaan tarvitsee -kontaktialustaksi tavallisiin ihmisiin- mieluimmin useita joukkoliikkeitä, joihin ihmiset voivat tulla toimimaan jossakin heitä kiinnostavassa asiassa. -Ilman että joutuvat hyväksymään jonkin heille -siihen asti- oudon doktriinin.
Oikein hoidettuna joukkoliike-työkalu antaa jatkuvan virran tuoretta väkeä poliittiseen ryhmään, joka rehellisesti ja määrätietoisesti toimii sen keskuudessa, sitä edistäen. Kommunistien vanha virhe on ollut vaatia itselleen johtoasemaa po. liikkeissä. Tämä on tuhonnut monta liikettä, ja surkastuttanut monia puolueita, jotka ovat niistä yrittäneet hyötyä em. kömpelöllä tavalla. Toki, muutkin kuin kommunistit ovat saman virheen toistaneet, -parodiaakin voi parodisoida.
”O povo é quem mais ordena!”
Siteeraan jotain kansanlaulua jostakin. Sanojen pitäisi tarkoittaa, että ’vain kansa osaa johtaa’. -Siinä ei puhuta mitään kurittomasta keskijohdosta.
Kiitän ajankäytöstänne. 
Mikko Paunio
Kovin on pieneksi tuo persut näköjään kuihtununna.