Tänään on kulunut tasan 100 vuotta 138:n Mannerheim-ristin ritarin, Eero Seppäsen, syntymästä 18.8.1924. Seppäsen kautta voimme muistuttaa mieleen ne tapahtumat ja tilanteet, joissa suomalaiset kohtasivat geopolitiikan realiteetit kaikessa karuudessaan, -selvisimme siitäkin, mutta se edellytti asennetta.
Sotamies Eero Seppänen nimitettiin heinäkuussa 1944, -80 vuotta sitten- järjestyksessä 138:ksi Mannerheim-ristin ritariksi. Seppänen toimi pst-lähitorjuntamiehenä 14./JR 49:ssä.
Ritariristin myöntämis-asiakirjassa sanotaan: ”Ylipäällikkö on päivämäärällä 4.7.44 nimittänyt Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi sotamies Eero Seppäsen.”
Seppäsen toimintaa kuvaillaan myöntämisperusteluissa näin:
”Koko yön jatkoi iskuryhmän taistelu lähes kahtakymmentä 6″ tykeillään ja konekivääreillään kiivaasti tulittavaa, toinen toistaan varmistavaa panssarijättiläistä vastaan. Uhkarohkeasti eteni stm. Seppänen 75 metrin päähän vaunuista ja sai tuhotuksi vielä yhden Sotkan, mutta haavoittui tällöin itse käteen.”
Sotamies Seppäsen ritariudella palkittu teko liittyy Siiranmäen taisteluihin, joilla hankittiin kallista aikaa VKT-linjan miehittämiseen vastaanottamaan -ja pysäyttämään- venäläisten suurhyökkäys. Stalinin puna-armeijalle määräämää hyökkäystavoite ulottui Kymijoelle ja Lappeenrantaan, ja Suomen armeijan taisteluvoima piti kuluttaa Kannaksella. -Tavoite ei siis voinut olla muu, kuin Vuoksen-linjalle keskittyneen Suomen armeijan eristäminen, ja koko maan haltuunotto.
Neuvostoliiton vastaus suomalaisten rauhantunnusteluun, kysymykseen rauhanehdoista, sisälsikin sanan antautuminen.
Presidentti Risto Ryti ja hallitus olivat etsineet sitkeästi vaihtoehtoa sodan jatkamiselle Saksan rinnalla. Suomen hallituksen kiinnostus erillisrauhasta oli ilmoitettu Washingtoniin, -ja sitä kautta Moskova oli siitä tietoinen. Suomalaisten toive saada länsiliittoutuneilta takeet Venäjää vastaan -ja tukea Saksaa vastaan- erillisrauhan jälkeisessä tilanteessa oli kesällä-44 ollut diplomaattisen viestinvaihdon kysymyksenä. Suomelle annettu vastaus oli kuitenkin lopulta se, että Suomi jätettiin hoitamaan asiansa Venäjän kanssa kahden kesken.
”Time”
Presidentti Ryti turvautui tässä tilanteessa ”B-suunnitelmaan”, allekirjoittamaan ulkoministeri Joachim Ribbentropin tarjoaman paperin, joka sitten jäi Suomen presidentin henkilökohtaiseksi kirjeeksi Hitlerille. -Saksan ulkoministerille tehtiin selväksi, ettei kirjettä viedä eduskunnan ratifioitavaksi, mutta laskevan uransa silloisessa vaiheessa Ribbentrop ei piitannut nyansseista. Tutkija Tuomo Polvinen kirjoittaa (v.1964):
”Yhdysvaltain ja Suomen välisille suhteille Ribbentrop-sopimus osoittautui ylivoimaiseksi koetinkiveksi… -Ja 30.06. 1944 State Department (Yhdysvaltain ulkoministeriö) katkaisi diplomaattiset suhteet (Suomeen). Sodanjulistusta ei annettu.
Jättäessään jäähyväisten (Suomen ulkoministeri) Ramsaylle, (Yhdysvaltain) asiainhoitaja Gullion tiedusteli ulkoministeriltä, mitä Suomi oli voittanut Ribbentrop-sopimuksella. Vastaus kuului ”Time” (aikaa). (Polvinen, sivu 272.)
Varmistunut Saksan elintarvike- ja sotilas-apu, ja konkreettisen tuen ilmaantuminen Kannakselle, nostivat suomalaisten sotilaiden taistelutahtoa, jota oli heikentänyt läpimurto Valkeasaaressa, ja siitä alkanut perääntyminen. ”Suomen armeija taistelee taas”, kirjoitti päiväkirjaansa Mannerheimkin.
Ymmärtääksemme Suomen tilannetta ja valintoja 80 vuotta sitten voimme tukeutua julkisiin diplomaattisiin asiakirjoihin, -joiden antama kuva on kovin erilainen ja vähemmän mustavalkoinen, kuin yleisölle usein kerrotaan, mutta tarvitsemme myös toisen näkökulman.
Se ”Time”, jonka presidentti Ryti hankki -omalla nimellään ja vastuullaan- se piti lunastaa vielä toisen kerran: Kentällä. Suomalaiset sotilaat, lotat ja joskus siviilitkin, lunastivat sen, jopa äärimmäisellä uhrauksella. Juurikin näihin aikoihin sotamies Eero Seppäsen palkittu suoritus, ja tulikokeestaan selviäminen, tapahtuivat Siiranmäessä.
”Näillä teoillaan sotamies Seppänen vaikutti ratkaisevasti etenkin Siiranmäen puolustustaisteluihin”
”14.6.44 klo 20,45–24,00 välisenä aikana tuhosi sotamies Seppänen kolme ja seuraavana aamuna vielä kaksi raskasta hyökkäysvaunua. Näissä taisteluissa hän haavoittui lievästi käteen ja kylkeen, mutta vammoistaan ja väsymyksestä huolimatta jatkoi hän työtään tuhoten vielä samana päivänä yhden vaunun. Joku päivä myöhemmin onnistui hänen tuhota vielä yhden panssarivaunun. Näillä teoillaan sotamies Seppänen vaikutti ratkaisevasti etenkin Siiranmäen puolustustaisteluihin, sillä vihollisen panssarivaunut alkoivat karttaa asemiamme jääden kauas niitten eteen.”
Suomalaiset selvisivät ”Kannaksen läpijuoksusta”, pitivät viimeisen puolustusaseman, VKT-linjan, torjuivat hyökkääjän Ilomantsin korpitaisteluissa, -ja kuluttivat Stalinin ’mahdollisuuksien ikkunan’. Rauhanehdot lievenivät, ja syyskuussa 1944 tehtiin aselepo. ’Time’ oli käytetty hyvin.
Kunnia heille, joille kunnia kuuluu, -ja meille heidän esimerkkinsä. 
Luettavaa:
- Sotahistoriallinen Seura ry: Siiranmäki,
- Mannerheimristin ritarit, facebook-ryhmä,
- Tuomo Polvinen: Suomi suurvaltojen politiikassa 1939-1944, WSOY 1964,