Evakoilla, jotka menettivät kotiseutunsa 1939-1944 -sodissa, kuuluu olla oma kansallinen liputuspäivänsä, ehdottaa eduskunnan karjalakerho viime viikolla jättämässään kirjallisessa kysymyksessä.
Kahdeksan kansanedustajan allekirjoittamassa kirjallisessa kysymyksessä, joka on valmisteltu yhteistyössä Karjalan Liiton kanssa, joka on Eduskunnan karjalakerhon yhteistyökumppani, kysytään, mihin toimiin hallitus ryhtyy, jotta evakkojen kokemukset eivät unohdu ja ne saadaan siirrettyä myös tulevien sukupolvien tietoon. Eduskunnan karjalakerho ehdottaa hallitukselle myös evakkojen huomioimista omalla liputuspäivällä. Kysymys jätettiin perjantaina 03.04.
Ukrainan sodan myötä myös Karjalan evakkomuistot ovat ajankohtaistuneet, ja muistot ovat nousseet jälkeen pintaan monen Karjala-taustaisen suomalaisen mielessä. Juuret Karjalassa -teema rinnastuu myös muualla maailmassa voimistuvaan tendenssiin etsiä omia henkilö- tai ryhmäkohtaisia juuria lähemmästä tai kauemmasta historiasta. Suomen karjalaisilla juuret ovat vain 80:n vuoden takana.
Sota jätti herkimmässä vaiheessa oleviin 160 000:een lapsievakkoon syvät muistot, ja -niinkuin nykyisin on tapana sanoa- trauman, josta toipuminen voi olla loppuelämän mittainen tehtävä. Suomen kaikilta luovutetuilta alueilta siirtyi sotien jälkeen noin 440 000 ihmistä maamme nykyisten rajojen sisäpuolelle.
Evakkojen liputuspäivä ei parantaisi arpia, mutta osoittaisi arvostusta, ja toisi myös tuleville sukupolville tietoisuuteen karjalaisuuden ja sen perinteet, eduskunnan Karjalakerhon puheenjohtaja Hilkka Kemppi kertoo.
Kirjallinen kysymys ei ota kantaa itse päivämäärään, vaan ehdottaa työryhmän perustamista päivämäärän löytämiseksi.
Kun pohjoisen Suomen asukaat joutuivat muuttamaan eteläiseen Suomeen, kai heillekin pitäisi pitää liputuspäivä.