Ukrainan presidentti lähetti tänään videopuheen paikalta, jolla yhä jatkuva sota alkoi tasan kaksi vuotta sitten: Gostomelin lentokentältä.
(Kuva: Ukrainan presidentin kanslia.)
Volodymyr Zelenskij otsikoi puheensa:
”Jokainen normaali ihminen haluaa sodan päättyvän. Mutta kukaan meistä ei anna Ukrainan kaatua”
Tasan kaksi vuotta sitten venäläinen maahanlasku-osasto yritti ottaa Gostomelin (Histomel) lentokentän haltuunsa, mahdollistaakseen joukkojensiirron ilmateitse aivan Ukrainan pääkaupungin Kiovan läheisyyteen. Yritys torjuttiin, täpärästi. Venäläisten suunnitelma perustui ilmeisesti uskoon lyhyestä sodasta, ja Ukrainan puolustuksen nopeasta murtumisesta.
Tähän tarkasteluun on otettava myös Ukrainan presidentille tarjottu kuljetusapu Kiovasta Länsi-Eurooppaan. Zelenskij vastasi silloin: ’En tarvitse pakomahdollisuutta, tarvitse aseita’. (Sitaatti muistinvarainen.) Jollakin tapaa olemme yhä samassa pisteessä? Oliko tämä näkökulma presidentin videopuheen paikka-valinnan vaikutin ja viesti.
Zelenskin puhe 24.02. 2024:
”Olen nyt Gostomelissa. Täältä piti alkaa ”Kiovan ja Ukrainan valtaaminen kolmessa päivässä”. Voimme sanoa lyhyesti: kaksi vuotta sitten kohtasimme vihollisen, joka laskeutui tänne tulella. Kaksi vuotta myöhemmin tapaamme täällä ystävämme, yhteistyökumppanimme: ”Italian pääministeri Giorgia Meloni, G7-ryhmän johtaja . Kanadan pääministeri Justin Trudeau. Ursula von der Leyen, Euroopan komission puheenjohtaja, Alexandre De Croes, Belgian pääministeri, Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja. Ja tilanne kuvaa symbolisesti ja kaunopuheisesti polkua, jonka olemme kulkeneet näiden kahden vuoden aikana, ja eroa on helmikuun 24. päivällä silloin 82022) ja tänään.”
Kaikki mainitut olivat tänään paikalla Gostomelissa.
Zelenskij jatkaa: ”Tänään jokainen ukrainalainen muistaa sen päivän. Ja jokaisella on oma helmikuun 24. päivänsä. Ainutlaatuisia muistoja siitä päivästä. Miten heräsit, kuka kirjoitti sinulle ensimmäisenä ”Kuinka voit?”, kuka soitti sinulle ensimmäisenä, ketä halasit tiukasti, mitä sanoit silloin lähimmille ihmisille. Ja tärkeintä on se, mitä teit seuraavaksi.
Tarinoita on miljoonia, mutta monet ovat samanlaisia yhdessä asiassa. Eri-ikäisten, eri ammattien ja eri alueiden ukrainalaisten valinnoissa. Valinta, joka yhdisti ihmisiä ensin jonoissa armeijan rekisteröinti- ja värväystoimistossa, ja sitten yhdessä juoksuhaudoissa, etulinjassa. Puolustamassa maata. Ja kaikki muut, jotka päättivät työskennellä maassa. Osa lähti, osa palasi myöhemmin.
Ja niin on ollut jo kaksi vuotta. Olemme 730 päivää lähempänä voittoa. Moni odottaa jonkinlaista ennustajaa, joka sanoisi milloin se tulee. Mutta miljoonat ukrainalaiset muistavat vain Kobzarin sanat: ”Taistele, sinä voitat!” Ja he ovat eläneet ne 730 päivää epäitsekkäästi ja rohkeasti. 730 päivää sitkeyttä ja kestävyyttä. He taistelevat vastaan kaikissa kaupungeissa ja kylissä. Ja tänään jokainen meistä kutsuu omaansa. Kuuntelemaan omia ääniämme, toivottamaan toisillemme sitä, mitä odotamme. Ja tänään, valitettavasti, jokaisen meistä täytyy olla hiljaa jostain. Ja kunnioita muistoa. Ja yhdessä kumarramme päämme. 730 päivää tuskaa.
Mutta samalla 730 päivää toivoa. Uskoa korkeimpaan oikeudenmukaisuuteen. Meillä kaikilla on erilaisia tarinoita sodan alkamisesta, mutta lopussa täytyy olla vain yksi – voitto. Kun muistat kaikki nämä kaksi vuotta, ymmärrät, ettei se voi olla toisin. Kun muistat, mitä ukrainalaiset ovat jo tehneet, ajattelet: ”Me pystymme siihen ehdottomasti.” Me pystymme siihen. Me onnistumme. Ja täällä, tässä paikassa, ymmärrät paremmin: metalli ei ehkä kestä sitä, mutta ukrainalaiset kestävät. Voit polttaa lentokoneen, mutta et voi tuhota unelmaa. Unelma, johon jokainen meistä on nukahtanut ja herännyt 730 päivän ajan, ja jonka kanssa nukahdat, sinä, me kaikki, kaikki kansalaisemme, kaikki ukrainalaiset.
Ihmiset, jotka selvisivät ensimmäisistä kolmesta päivästä, eivät sortuneet neljäntenä. Ja he voittivat viidentenä päivänä. Ja sitten -kuukausi, jaa sitten -kuusi kuukautta. Ja nyt -kaksi vuotta. Taistella vapauden puolesta. Uskomattomien ihmisten sankarillisesta taistelua elämästä. Sanon aina puheissani: ”Hienon maan mahtavat ihmiset.”
Olen uskomattoman ylpeä jokaisesta. Ajattelen jokaista ja kaikkia. Uskon jokaiseen. Jokainen normaali ihminen haluaa sodan päättyvän. Mutta kukaan meistä ei anna Ukrainan loppua.
Siksi lisäämme aina ”omilla ehdoillamme” sanoihin ”sodan loppu”. Siksi lisäämme aina sanaan ”rauha” sanan ”oikeudenmukainen”. Siksi sana ”itsenäinen” tulee jatkossa aina esiintymään sanan Ukraina rinnalla. Taistelemme tämän puolesta. Siitä on jo 730 päivää. Ja me voitamme. Elämämme parhaimpana päivänä.
Kiitän kaikkia sotilaitamme. Kiitos ihmisillemme. Ja jokaiselle maailmassa, joka seisoo vieressämme ja totuudessa.
Kunnia Ukrainalle!” 
- Teksi luettavissa: Meduza 24.02. 2924,
Videointi ja puheen teksti: Ukrainan presidentin kanslia.