Emme otsikoisi noin, ellei arvostettu israelilainen sanomalehti käyttäisi tänään juuri noita sanoja. Jaamme heidän tyrmistyksensä yleensä liberaaleihin arvoihin, ja nais-sukupuolen puolustamiseen sitoutuneiden mielipidevaikuttajien oudosta käyttäytymisestä.

Kysymys kuuluu: Mitä naisten oikeuksien puolustamisen motivaatiosta lähteneille feministeille on tapahtunut? -Eihän sen näin olisi pitänyt käydä?

Ns. feminismin katsotaan alkaneen ranskalaisen vasemmisto-intellektuellin, Simone de Beauvoirin julkaisemasta kirjasta ”Toinen sukupuoli” (The Second Sex 1949). Kirjasta tuli heti puheenaihe sivistysporvareiden salongeissa, ja kirjoittajasta epäkohdista suuttumisesta itselleen identiteetin rakentaneille -yleensä naispuolisille- henkilöille jonkinlainen profeetta.

Valitettavaa on, että monet todellisesta sorrosta ja syrjinnästä kärsivät naiset ottivat teoksen tosissaan, ja löivät päätään seinään olettamansa aatteen puolesta. Toki, ei naisten tasa-arvon ja oikeuksien puolustamisessa mitään vikaa ole, -kuten ei myöskään yleismaailmallisen kulttuurisen patriarkaalisen vääristymän syiden etsinnässä. Ongelmat tulivat vastaan silloin, kuin näitä asioita alettiin poliittisesti hyväksikäyttämään, -ja varsinkin kytkemään ei-feministisiin näkökulmiin.

Sanonta kuului ”intersektionaalinen feminismi

Käsittämättömällä sanahirviöllä ”intersektionalismi” avattiin feminismi kaikkien mahdollisten poliittisten kampanjojen käyttöön, -kunhan ne olivat ”länsimaita” vastaan. (Älkää tytöt masentuko: Myös äärioikeistolle sattui sama vahinko 2000-luvulla.)

Israelissa oltiin tyrmistyneitä, raivostuneita  ja surullisia, kun saivat kuulla feminismiä liputtavien mielipidevaikuttajien reaktioista lokakuun 7. alkaneeseen islamistien , Hamas-terroristien, hyökkäykseen Negevin alueen rauhallisia asukkaita vastaan.

Tapahtumat olivat järkyttäviä, Israelin historian tuhoisin terrori-isku, suurin juutalaisiin kohdistunut väkivallanteko 2.maailmansodan jälkeen, ja näkymät hyökkäyksen kohteissa olivat hyvin hyvin brutaaleja. Hamas ja Palestiinan islamilainen jihad saivat koko maailman tuomion. Tai sitten ei?

Ei se ketään yllättänyt, että tunnetut roistovaltiot ”länttä” fanaattisesti vihaavine kannattajineen taputtivat käsiään Hamasin ”vapaustaistelijoille”, ja toistivat islamistien slogania: ”Joelta merelle, vapaa Palestiina!” -Kas kun YK, Euroopan Unioni, maltilliset arabimaat, jne. ja Palestiinan puolustajat kaikkialla maailmassa, olivat tukeneet *kahden valtion ratkaisua*, jossa -YK:n vuoden 1947 suunnitelmaa seuraten- Palestiina jaettaisiin juutalaisten ja arabien suvereeneiksi valtioiksi.

Palestiinan länsimaisilta ns. ystäviltä jäi huomaamatta, että Hamas liittolaisineen tähtää yhden valtion ratkaisuun: Sharian ”lakia” noudattavaan islamistiseen kalifaattiin, jossa ei juutalaisia olisi ensimmäistäkään.

Vielä hassumman älyllisen kuperkeikan tekivät feministi-oletetut, -tai olivat tehneet jo kauan sitten: Ääri-patriarkaaliset, naista esineellistävät ja kaikenlaiseen väkivaltaan taipuvaiset islamistit olivatkin yht’äkkiä pahojen sionistien sortamia lutuisia ressukoita, joiden puolesta mentiinkin sitten kaduille (myös Helsingissä!) huutamaan Hamasin keksimiä iskulauseita. The Jerusalem Post kirjoitti (01.12.)

Nyt lokakuun 7. päivän verilöylyn jälkikaiunnat antavat de Beauvoirin perinnölle uutta merkitystä, vaikkakin epätodennäköisillä tavoilla, tehden hänen evankeliuminsa äänekkäimmistä uskovista ja ilmeisimmistä vastustajista outoja sänkykavereita. JP 01.12. 2023)

Israelilais-lehti kirjoittaa tyrmistyneeseen sävyyn kansainvälisestä reaktiosta jihadistien hirmutekoihin, -erityisesti arvostettujen naisjärjestöjen: Yhdysvaltain feministisen liikkeen eräänlaisen lippulaivat, Washingtonissa toimivat National Organization for Women, Women for Women International , näiden kanadalainen vastine, Association for Women’s Rights in Development vaikenivat Negevin kibbutzeissa tapahtuneesta naisiin ja tyttöihin kohdistuneesta naisvihamielisyydestä, jossa sukupuolisella väkivallalla oli korostunut rooli. Lehti mainitsee nämä järjestöt, ja heittää pallon niille:

Miksi he eivät puhu Hamasin häpäisemien naisten puolesta?

Amerikkalaisten WOKE-orientoituneiden feministien todellisuuspako ja anti-amerikkalainen orientoituminen olisi aihe sinänsä, -emmekä siihen nyt syvenny. -Jihadistien glorifiointia löytyy kotimaastakin, ihan tarpeeksi -ellei kyllästymiseen asti.

Itkee/nauraa, -valinta on todella vaikea. Miten feministisesti orientoituneet henkilöt eivät osaa tunnistaa silkkaa naisvihaa, kun se tulee kehitysmaa-muslimien suunnalta? Narratiivi ylittää logiikan, ja ajattelu pysähtyy kokonaan?

Israelilais-lehti asettaa jyrkän ja murskaavan kritiikin naisten puolustamisella itsensä brändänneitä karriäärinaisia kohtaan, ja jäänee vastauksia vaille. Ollakseen tasapuolisia -kuten median pitääkin olla- heillä on tänään myös positiivisia esimerkkejä naisia ja naisten oikeuksia puolustavista naisista.

JP nostaa esiin 25-vuotiaan Inbal Liebermanin. Hän johti turvallisuusyksikköä Kibbutz Nir Amissa, joka joutui terrorihyökkäyksen kohteeksi heti Hamasin kampanjan alussa (07.10.). 25 terroristia saapui kibbutzin alueelle kello 6.30. Ilman käskyä tai hälytystä Inbal määräsi johtamansa 12 turvajoukkojen vapaaehtoista asemiin, -vain oman aavistuksena perusteella. Nir Amin puolustajat pitivät jihadistit kibbutzin ulkopuolella, surmaten joitain hyökkääjiä. He kestivät kolme tuntia, kunnes Israelin puolustusvoimat, IDF, ehti paikalle. Nir Amissa ei kaapattu eikä kuollut ketään. (JP kertoo tarkemmin.)

Lehti kysyy, ketkä ovat naisten ja naiseuden puolella: Inbal Liebermanin kaltaiset, vaiko feministi-teoreetikkojen kauniisiin teorioihin identifioituneet, jotka eivät sanojen takaa näe todellisuutta? Joka tapauksessa ensin mainitut osoittivat, etteivät naiset ole heikkoja, sukupuolensa takia tuomittuja olemaan alistettuja ja suojeltavia. Lehden kirjoittaja tiivistää ajatuksensa:

Israelin naistaistelijat saattoivat häpeään sovinistit, jotka pyrkiessään estämään naisten asepalveluksen väittivät, että naisia ​​ei ole luotu taistelemaan sotia, kuten miehet ovat. Naisten vapauttaminen on ollut osa sionistista ihannetta sen alusta lähtien.

-Näinpä tasa-arvo ja emansipaatio etenee vaikeissakin oloissa! Sääli, etteivät feministit ymmärrä olla mukana!

Luettavaa:

One thought on “”Lokakuun 7. päivän verilöyly toi feministiset järjestöt ja jihadistiset raiskaajat samaan sänkyyn””

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *