Feminismi -mitä se sitten lieneekin- on kiistämättä yksi 1900-luvulla eniten länsimaiseen yhteiskuntaan vaikuttanut ajattelun virtaus. Tänään emme sitä ehkä huomaa, mutta jos vertaamme 2020-lukua aikaan vain muutama hassu vuosikymmen sitten, sen vaikutusta ei voi jättää huomiotta. Feminismi on myös yksi eniten ryöstöviljelty ja väärinkäytetty otsikko, -kuten tulemme huomaamaan.
Aloitamme tuoreista tapauksesta, jossa eteenpäinpyrkivä henkilöoletettu on käyttänyt feminismi-teemaa ponnahduslautana, pyrkiessään johonkin tässä meidän kurjassa patriarkaalisessa ja nais-vihamielisessä maailmassamme. -Saahan toiseudesta, naiseudesta ja kummallisuudesta hyödyllisiä säälipisteitä, Silloinkin kun henkilö selvästi kuuluu etuoikeutettuihin, ja ehkä jonkin kerhon suosikkeihin.
Aloitetaan esimerkillä:
Sanon sen nyt suoraan: Maria Pettersson on itse pitkään kestäneellä toiminnallaan aiheuttanut sen, että hän ei voi jatkaa Journalistin päätoimittajana. Myös Journalistiliiton johdon on korjattava virheensä.
Long Play on tänään asian ytimessä:https://t.co/8fEsoikbW1 pic.twitter.com/eHtH9dpJ9D— Tuomas Rimpiläinen (@TRimpilainen) November 24, 2023
Niin mitä on tapahtunut: Joku sukupuoltaan etenemisensä välineenä käyttävä henkilö on koonnut #tietokirjan Suomen historiankirjoituksessa vähälle huomiolle jääneistä nais-oletetuista. Kategorinen lähtökohta on, että heidän unohtumisensa johtui sukupuolesta. Tämä saattaa olla totta, ja useiden kohdalla onkin. -Mutta onko kirjoittaja itse kokenut unohdusta sukupuolensa takia? (Päinvastoin.)
Nyt sitten esimerkkioletettumme, Maria Petterssonin, sosiaalinen suojaus on pettänyt, ja ikävät ihmiset kyselevät, ketkä oikeasti ovat kirjoittaneet hänen vuosi sitten julkaisemansa tekstit?
Emme tähän syvenny, -media on jo tehnyt tehtävänsä ihan kiitettävästi. Tarkastelemme feminismin kurjaa kohtaloa: Naisille ja itseasiassa kaikille jäykkien sukupuoliroolien rajoitteista kärsiville pelastusta luvannut feministisen näköalan avaaminen -eihän mitään dogmia pitänyt tulla vaan ajattelun avartamista?- onkin kärsinyt erilaisista ”petterssoneista” jo aatteen alkumetreillä.
Jo mainiolla 1960-luvulla -viiveellä mutta kuitenkin- suomennettu Margaret Meadin Sukupuoli ja luonne kolmessa primitiivisessä yhteiskunnassa toi meikäläistenkin lukijoiden tietoon, että nais- ja mies-roolit yhteiskunnissa eivät ole sen enempää Jumalan kuin biologiankaan määräämiä. Mead oli tutkinut antropologina eräitä melanesialaisia yhteisöjä, joissa naiset saattoivat olla yhdessä kylässä alistettuja, toisessa dominoivia ja kolmannessa jotain muuta.
Arvostelijat kiistivät Meadin tulokset, vaikka hän itseasiassa vain raportoi näkemäänsä. Meadin tutkijan-uransa alussa, vielä melkein opiskelijana, tekemää kenttätutkimusta Samoalla kritisoitiin metodologista virheistä, -mutta maalina oli em. Melanesian raportti. Tänään aika on kulkenut kiistan ohitse, ja jo vertailu tutkimuksen julkaisu-ajankohdan -1930-luvun- ja nykyajan sukupuoliroolien välillä antaa riittävän kontrastin todistamaan Meadin kiistellyn väitteen:
Naisten rooli ja mahdollisuudet voivat olla erilaisia, tai ovat muuttuneet, vaikka biologia ja Jumala ovat yhä ne samat.
”Nainen on luonto -mies on yhteiskunta”
Ns. salonkifeminismin keksijän, Simone de Beauvoirin, ajatukset eivät sensijaan ole kokeneet ajan armotonta kritiikkiä, -kun ne eivät mistään todellisesta ole alunperinkään mitään kertoneet. Beauvoirin kuuluisa slogan, ”nainen on luonto -mies on yhteiskunta”, kuuluu tyhjänpäiväisten fraasien ehdottomaan eliittiin. -Niin fiksusti voikin ilmaista ei-niin-yhtään-mitään. ”Feministi”-rubriikin julkisuuskuvaansa liimanneille se toki meni täydestä, -ja heidän ihailijoilleen, seuraajilleen ja ennenkaikkea sponsoreilleen.
Toki, jos haluaa erottua rahvaasta, kannattaa siteerata vaikkapa tuoreinta ranskalaista keskustelua kulloisestakin puheenaiheesta, (Vaikka tuoreus olisi sadan vuoden takaa.) Jossakin välissä feministiselle kenttäpuoliskolle ilmaantuikin jotain sellaista, mikä ei ihan sillai sopinut sivistysporvarillisten samettiverhojen suojissa naiseuttaan märehtiville karriäärifemakoille: Joku avasi #patriarkaatin juuret ja alkuperän.
History vs. Herstory
Kas: Ihmisyhteisöt olivat joskus muinoin olleet sukupuolisesti tasapainossa, elämä oli rennompaa, ja kohti korkeampaa kulttuuritasoa oli menty tasaisella vauhdilla. Useimmissa Euroopassa puhutuissa kielissä historiaa tarkoittava sana -alunperin tarina, story– kuullostaa englannin läpi nähtynä miehen tarinalta (His- maskuliinisen pronominin omistusliite). Sanastoon tulikin nyt Herstory, -hänen(naisen) tarina.
1900-luvun lopulla ilmaantui keskustelu ”patriarkaattia” edeltäneestä ”matriarkaatista”, jolla ei (toivottavasti) viitattu akkavaltaan, vaan tasapainoiseen terveeseen elämäntapaan ilman sukupuolten eriarvoisuutta. Näkemys sai tukea arkeologiasta, kun UCLA:n arkeologian professori Marija Gimbutas avasi Itä-Euroopan esihistoriaa noin 6000 vuoden takaa: Eurooppalainen elämäntapa oli ollut suhteellisen rauhanomaista ja tasa-arvoista, kunnes indoeurooppalaiset nomadit maahanmuuttivat Keski-Aasian aroilta.
Raakalais-kansojen invaasio romutti nais-sukupuolen yhteiskunnallisen aseman, pudotti väestön määrän 1/20-osaan, ja aiheutti miltei täydellisen väestönvaihdon Euroopassa. Indoeurooppalaiset olivat Kaspian, Aralin ja Etelä-Uralin reunustamalla arolla jääneet ilmastonmuutoksen jalkoihin: Kuivuus eteni, pellot tuhoutuivat ja väki kiersi nälkäisenä ympäriinsä lampaineen ja vuohineen. Yhteisöt romahtivat, ja henkiinjääneet olivat väkivaltaisimpien testosteroni-urpojen armoilla.
Nämä huudattivat itsensä jonkinlaisiksi pikkupäälliköiksi, ja ryhtyivät sotimaan naapuriheimojen kanssa. Kas, ryöstettiin naiset seksiorjiksi (2000-luvulla yhä Lähi-Idässä tämä tapa), ja nais-sukupuolen alistaminen vakiintui. -Näin ilmaantuivat päällikköyhteiskunnat, eriarvoisuus ja jatkuva sotiminen (joka jatkuu näemmä tänäkin päivänä).
Matriarkaatti-patriarkaatti -murroksen kiistäjät messusivat ”menneisyyteen projisoidusta feministisestä Atlantiksesta”, -näkemättä että 1900-luvulla tapahtunut naisten emansipaatio länsimaisessa kulttuuripiirissä oli jo tuonut ”Atlantiksen” takaisin. Herstory-teeman esiinnostajat olivatkin tuomassa keskusteluun em. historiallista näkökulmaa, mutta oli myös jotain radikaalimpaa.
Nais-roolit ovat tapakulttuurin heikoin piste: -Siitä voi alkaa purkamisen!
Samaan aikaan toisaalla: Radikaali psykoanalyysi oli 1900-luvulla tunnistanut tajunnan rakenteita, jotka kahlitsevat ihmisten mieliä, Wilhelm Reich ja Erich Fromm olivat löytäneet jotakin jännää, ja yksilön tietoisuuden vapauttaminen hänen omaan hallintaansa alkoi näyttää mahdolliselta.
Johtuen länsimaissakin vielä 1900-luvun alussa kaikkivaltaisesta patriarkaalisuudesta nais-sukupuolen asema oli jäänyt vahvasti jälkeen yhteiskunnallisesta kehityksestä. Ristiriita on energiaa siinä kuin vesivoimalan yläaltaan ja ala-altaan korkeusero, tai sähkövirran vaihe-ero. Kun yhteiskunnassa on ristiriitaa, joku aina keksii käyttää sen energian, -joko muutoksen ajamiseen tai vain vallantavoitteluun. Jälkeenjääneisyys nais-asiassa oli luonut yhteiskuntaan jännitteen, ja jännite on siis muutosvoima.
Edellä jo mainittu salonkifeminismi hienostelevine lörpöttelyineen hyödynsi yhteiskunnan jännitteitä, -helmikaulanaakkojen ajanviettoon. Myöhemmin saimme nähdä äänekkään mutta pinnallisen äärifeminismin tulevan kaduille (konkreettisesti!) ärsyttämään sovinnaisia ihmisiä. Nähtiinpä jotain muutakin, pittoreskimpaa: Muotiaatteella ratsastavat mediatyrkyt.
Mediatyrkyt tulevat ja ottavat feminismin!
Feminismi, kuten kaikki muutkin aatteet, voidaan kuohita vaarattomaksi -ja pikkuporvareiden mielenrauhaa järkyttämättömäksi- aivan helpolla ja yksinkertaisella konstilla: Jätetään mahdollisesti vaaralliset ajatukset pois, ja keskitytään epäoleelliseen sälään. Helppoa!
Herstory-teemalle tämä tehtiin unohtamalla patriarkaalisuuden historiallisten syiden pohdinta, ja mitä näköaloja naisroolien avaaminen paljastaa yhteiskuntamme ja elämäntapamme valuvioista: -Turvallisinta typistää naishistoria vaikkapa historian henkilöiden luettelemiseen! (Jos ei omat encyclopediset kyvyt riitä, voi lainata muilta kirjoittajilta! -Eihän se ole plagioimista?)
Maria Pettersson tehnee pian seuraa niille Suomen historian unohdetuille nais-merkkihenkilöille, joita ei kukaan muista, eikä kukaan perään huutele.
Kiitos ajankäytöstänne!
Luettavaa:
- Iltalehti 24.11. 2023: Maria Petterssonille vaaditaan jo potkuja – Kritiikki yltyy: ”Hävettää olla töissä näin typerällä alalla”; Maria Pettersson on pyytänyt anteeksi puutteellista lähteyttämistään, ja Journalistiliitto on tiedottanut hänen nauttivan täyttä luottamusta.
- Iltalehti 22.09. 2023: Hittitietokirjailijaa syytetään plagioinnista – ”Olen lainannut, en varastanut”; Kustantaja on tilannut selvityksen syytöksistä. Kirjan kirjoittanut Maria Pettersson kiistää kopioineensa tutkijoiden työtä ja vetoaa lähteytykseen.
- HS 15.09. 2022: Menestysteos ”jännistä naisista” kaahailee hassusta tai traagisesta tapauksesta toiseen – nyt Suomessa; Maria Petterssonin teosta on helppo selailla makupaloja kalastellen.
- Simone de Beauvoir: Toinen sukupuoli (Le Deuxième Sexe, 1949),
- Margareth Mead: Sukupuoli ja luonne kolmessa primitiivisessä yhteiskunnassa. Otava 1963 (304s.),
- Malja ja miekka: Historiamme ja tulevaisuutemme (engl. The Chalice and the Blade: Our History, Our Future) Riane Eisler vuonna 1987, WSOY v. 1988,suomensi Satu Hassi.