Olen ollut useamman päivän saaressa hellettä ja myöskin Kuopion rock tapahtumaa paossa. Uutisvirtaa on seurattu lähinnä satunnaisesti. Mutta pitänee hieman tormistautua, etteivät aivot menisi aivan kesäterään…. -kirjoittaa tänään Atte von Wright.
Aloitan tapahtumalla, jonka muistopäivää tänään vietetään:
Viisikymmentä vuotta sitten pidettiin Helsingissä Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssi, myös lyhenteellä Etyk tunnettu. Tapahtuman puitteet olivat ennen näkemättömät, eivätkä jääneet graduaan viimeistelevältä, pian avioituvalta ja varusmiespalvelukseen kutsutulta opiskelijaltakaan huomaamatta.
Neuvostoblokin ja länsimaiden suhteissa oli tilapäisen suojasään kausi, jota presidentti Kekkonen taitavasti hyödynsi. Asiaa helpotti, että kokoukseen saapuvilla idän ja lännen edustajilla oli tykkänään eri prioriteetit.
Neuvostoliitto piti tärkeänä Euroopan rajojen muuttumattomuutta, kun taas länsimaat painottivat ns. kolmannen korin asioita, ihmisoikeuksia, kansalaisvapauksia, ajatuksen ja sananvapautta jne. Koska länsimailla ei ollut (eikä edelleenkään ole) mitään haluja alueelliseen laajentumiseen (Suomi ei havittele Karjalaa, eikä Tanska Skoonea) niin tuo rajojen muuttumattomuuden periaate meni helposti läpi. Ja koska Neuvostoliitonkin perustuslaki muodollisesti takasi mitä laajimmat kansalaisvapaudet, saattoi Neuvostoliitto tuudittautua ajattelemaan kolmannen korin asiakohtien olevan vain tuttua sanahelinää ilman konkretiaa. Niinpä saatiin aikaiseksi komea Etyk-asiakirja.
Tuolla asiakirjalla oli myös konkreettisia seurauksia. Sodanvaara lientyi Euroopassa, mutta nuo kolmannen korin kirjatut periaatteet osoittautuivat miinaksi, joka räjäytti osaltaan neuvostojärjestelmää sisältäpäin.
Toisinajattelijoilla oli alibinaan ja kilpenään kansainvälinen sopimus, johon Neuvostoliitto ja Varsovan liiton maat olivat juhlallisesti sitoutuneet. Neuvostoliiton seniili gerontokratia – vanhusvalta – ei pystynyt ratkaisemaan sen kummemmin valtionsa taloudellisia ongelmia, kansallisuuksien välisiä ristiriitoja kuin intellektuellien ja toisinajattelijoiden muodostamaa haastetta.
Etyk-kokouksen seuraamus oli myös Euroopan turvallisuus ja yhteistyöjärjestö eli Etyj. Sen toiminnassa on keskeisenä ollut Etyk-kokouksen periaate rajojen loukkaamattomuudesta. Rajoja voidaan muuttaa vain rauhanomaisesti. Venäjä oli aikoinaan tähän periaatteeseen yhtä voimakkaasti sitoutunut kuin entinen Neuvostoliittokin.
Nyt läntisen Euroopan valtiot (joihin nykyään kuuluvat myös entiset Varsovan liiton maat ja jopa eräät entiset neuvostotasavallat) ovat jälleen kärjistyneessä vastakkainasettelussa Venäjän kanssa, joka liittäessään Krimin vuonna 2014 ja hyökättyään Ukrainaan kolme ja puoli vuotta sitten rikkoi törkeästi tuota Etyjin perusperiaatetta, ja samalla oikeastaan romutti koko tuohon sopimukseen perustuneen Euroopan turvallisuusjärjestelmän.
Tämänpäiväinen juhlakokous onkin melko likilaskuinen tilaisuus. Niinpä Venäjän ulkoministeriön tiedottaja Madame Zaharova onkin luonnehtinut tapahtumaa Venäjälle ”vastenmieliseksi”. Mutta sielläpä Venäjän delegaatio kuitenkin istuu kuuntelemassa kokoukseen etänä osallistuvan Ukrainan presidentti Zelenskyin ripitystä. No, ehkä he joko kääntävät kuulokkeistaan äänen pois tai poistuvat mielenosoituksellisesti salista.
Niin, Ukraina. Maa on tunnetusti katkerassa sodassa, jossa sen siviili-infrastruktuuria murjotaan armottomasti. Maa on kuitenkin pysynyt yllättävänkin yhtenäisenä. Väestö toivoo luonnollisesti rauhaa, mutta ei näe Venäjän hegemoniaa vaihtoehtona.
Viime viikolla yhtenäisyys kuitenkin rikkoontui parlamentin hyväksyttyä ja presidentin allekirjoitettua lain, joka olisi kaventanut korruptiota kitkevien virastojen itsenäisyyttä. Muodollisena syynä oli väitetty Venäjän piilovaikuttaminen virastojen toimintaan.
Laki johti niin mielenosoituksiin kuin EU:n taholta tulleisiin moitteisiin – ja jopa luvatun humanitäärisen avun osittaiseen jäädyttämiseen. Zelenskyi kiirehtikin laadituttamaan laista uuden version, joka toivottavasti kunnioittaa oikeusvaltion periaatteita.
Lakia vastustaneet mielenosoittajat ilmoittivat olevansa vuoden 2013 Euromaidanin aatteellisia perillisiä, joukossa myös Maidanin veteraaneja. He kannattvat niitä läntisiä kansalaisvapauksia, joiden puolesta sadat tuhannet läksivät kaduille kaksitoista vuotta sitten.
Huomionarvoista oli, ettei mielenosoittajia ahdisteltu tai pidätetty. Ukraina ei varmaan ole valmis demokratia, mutta Putinin Venäjän tapaista brutaaliutta siellä ei esiinny. Rosgvardijan kaltaista synkän mustaa peikkojoukkoa pamppuineen ja maijoineen ei mielenosoittajien kimpussa nähty. Suunta on oikea.
Niin Putin. Hän ilmeisesti missasi tilaisuutensa lopettaa menestyksellisesti Ukrainan konflikti. Yhdysvallat oli valmis presidentti Trumpin johdolla painostamaan Ukrainaa alueluovutuksiin, sekä ilmoitti ettei Ukrainan Nato-jäsenyys tule kysymykseen. Tämä ei kuitenkaan Putinille riittänyt, vaan hän piti kiinni Ukrainan konfliktin ”juurisyiden” ratkaisemisesta ennen edes valmistelevaa aselepoa. Hän ei halua rauhaa vaan täydellisen voiton – menköön siihen vaikka toiset miljoona venäläistä.
Niinpä hän valitsi taktiikakseen viivyttelyn ja kohteliaan monimieliset vastaukset Trumpin taholta tulleisiin suoraviivaisiin ehdotuksiin. Ja Trump antoi hänelle aikarajan toisensa jälkeen rauhanprosessin aloittamiseksi. Trump nimittäin oli pitkään vakuuttunut kyvystään tehdä ”diili” Putinin kanssa. Kun hän julkisesti nöyryytti Zelenskyitä Valkoisessa talossa puoli vuotta sitten, hän menetti kärsivällisyytensä Zelenskyin vaatiessa turvatakuita osana Ukrainan rauhanratkaisua.
Kun Zelenskyi esitti, ettei Putin kunnioita mitään sellaista sopimusta, jonka takana ei ole sotilaallista voimaa, niin Trump ärähti: ”He respects me” (”Hän kunnioittaa minua”). Näin Trump narsismissaan ilmeisesti todella uskoi.
Nyt Trumpillekin on valjennut Putinin peli, ja hän on (vastoin odotuksiani) uhannut Venäjää ja etenkin sen kanssa kauppaa käyviä maita mittavilla talouspakotteilla jo ennen aiemmin asettamaansa 50 päivän aikarajaa. Hän on jo itse asiassa asettanut Intialle 25% tuotntitullit. Myös asetoimitukset Ukrainaan jatkuvat.
Onko Trump uuttanut periaatteellista suhtautumistaan Ukrainaan? Luulen, että kyseessä on enemminkin narsistinen loukkaantuminen. Trump kokenee Putinin saattaneen hänet naurunalaiseksi, ja sitä hän tunnetusti ei anna anteeksi. Kosto elää…
Ja tässäpä on sitten EU:kin puhtaan kaulasa kanssa koettamassa asettua elämään pikavihaisen ja kostonhimoisen Trumpin kanssa. Palaan taas Etykiin/ Etyjiin. Jos Kremlin vanha, isovenäläinen shovinisti ei olisi vuonna 2022 messiaskompleksissaan rikkonut Euroopan turvallisuusjärjestelmää, niin Ursula von der Leyenin ei olisi ollut pakko hyväksyä Unionille 15% tuontitulleja Yhdysvaltoihin.
Eikä Naton varustelumenoja tarvitsisi korottaa viiteen prosenttiin bruttokansantuotteesta…
Atte von Wright
Aiemmin saman aiheen tiimoilta:
·