Venäläisen tutkijan ennallistamalla kampakeraamisen kauden esisuomalaisella (kuvassa oikealla oleva hämmästynyt hahmo, -Äänisen Peurasaareen haudattu mies) olisi todella syytä hämmästyä, sillä nykytietojen mukaan keramiikka, l. saviastioiden tekotaito, keksittiin yli 13 000 vuotta sitten Itä-Aasiassa, josta se levisi eteläisen Siperian kautta Eurooppaan, myös Venäjälle, Äänisen-Karjalaan ja Suomeen.
(Kuvaan on käytetty mm. Marek Zvelebilin ja Peter Jordanin aineistoa.)
Käsitystä tukee sekin, että Anatolian varhaisin maanviljelys ei tuntenut keramiikkaa. Suomeen keramiikan valmistustaito on tullut tavanomaisimman käsityksen mukaan jo ennen maanviljelystä, ja -kuten näyttää- suoraan Kauko-idästä.
Alla oleva Peter Jordanin ja Marek Zvelebilin laatima kartta perustuu varhaisimpien keramiikka-astioiden ajoituksiin. Se ei mainitse Saharan jääkauden-jälkeisen kostean vaiheen akvaliittista kulttuuria, joka katosi ilmaston pian kuivuessa ja kulttuuritason taantuessa. Huomatkaapa keramiikattomat Skandinavia ja Britannia. Niissä kulttuurikehitys oli pysähdyksissä aina maanviljelyn tuloon asti.
Jordanin ja Zvelebilin kartan vuosiluvut ovat BP, siis ennen nykyaikaa, –Before Present. Alempi, itäisen Euroopan esitys käyttää eKr. -ajoitusmerkintöjä.
Kartta (yllä) ei tunne Suomen ja Itä-Karjalan varhaista maanviljelystä, 6000 tai 5500 eKr, siis 8000 tai 7500 BP. Sitä laadittaessa venäläisten tutkijoiden tiedot maanviljelyn leviämisestä eivät olleet vielä käytössä, ja Suomen varhaiset radiohiili (C14) ajoitukset olivat vielä julkaisukiellossa.
Julkaisukielto murtui yksityisen säätiön rahoitettua tutkimukset Kouvolan Huhdasjärvellä. Ne osoittivat siis jo viisi ja puolituhatta vuotta ennen ajanlaskumme alkua tapahtuneen noin tuhannen vuoden kestoisen ”ensimmäisen viljelykokeilun” Suomessa.
Keramiikan tuntemus näyttää edenneen eteläisen Uralin ja Kaspianmeren väliseltä seudulta, Kelteminar-kulttuurista, Keski-Volgan kautta Fennoskandiaan ja Jäämerelle asti diffuusiona ilman suurempaa dramatiikkaa(?).
Keramiikan omaksuminen metsästäjäkeräilijöille -ilman maanviljelyksen omaksumista samaan aikaan- on ollut päähypoteesi nykyisen Venäjän ja Fennoskandian alueiden tutkimuksessa, -kunnes siitepöly-jäämien tutkimus kairausnäytteistä radiohiiliajoitettuina muutti kuvan kokonaan.
- Pegrema, Äänisjärvellä: 6600 calBC, 3800 calBC, radiohiiliajoituksia.
- Huhdasjärvi, Kouvola: 5200-4200 calBC, merkkejä maanmuokkauksesta.
- Huhdasjärvi, Kouvola: 5400-5050 calBC, hiiltä => kaskeamisen merkkejä.
- Lehmilammi, Nurmes: 3000 calBC, viljan siitepölyä, ajoitus puu-aineksen vuosilustoista.
- Ahvenainen (järvi), Hämeenkoski: 4000 calBC.
- Puolanka, Kainuu: 2000 calBC.
- Akali. Itä-Viro: 5600 calBC, viljan siitepölyä.
- Mälarin ja Bergslagenin tutkimuskohteet, Ruotsit: 3800 calBC.
Valitettavasti useimmat wikihöpinä-tasoiset julkaisut jättävät yhä huomioonottamatta yo. jo suhteelliset vanhat tutkimustulokset. Myös Äänisen-Karjalan hyvin varhainen, mesoliittinen, kuparikulttuuri jätetään yleensä mainitsematta.
- Sperringsin kulttuuri,
- Ka 1 keramiikkkaa (Sperrings),
- Narvan kulttuuri,
- Valdain kulttuuri,
- Verkhnija Volga -kulttuuri-ilmiö,
- Säräisniemi 1 -keramiikka.
Kartta näyttää hyvin selvästi, että nykyiseen suomalaisuuteen johtavan etnogenesiksen tapahtumanäyttämö ulottui Pohjanlahdelta ja Ahvenanmereltä Laatokan ja Äänisen taakse.
Kaikki mainitut kulttuuri-ilmiöt ovat jääkauden jälkeisen Keski-Euroopaasta pohjoiseen levittäytyneen Svidry-Ahrensburgin kulttuurin jälki-ilmiötä, -siis alkuperältään eurooppalaisia. Ketään muuta ei tuolla alueella siihen aikaan ollut. -Paitsi Komsa-kulttuurin jäännökset Ruijassa ja Inarin-Lapissa.
- Veretje (”Itäinen Kunda”): Ilmaantui Baltian itäpuolelle Suomen ja Viron ollessa vielä asumiskelvotonta (jäätikkö).
- Kunda (Suomusjärvi): Ilmaantui edellisen levittäytyessä länteen, Suomeen ja Viroon.
Venäläisessä kartassa keramiikan länsiraja kulkee Torniosta Rovaniemen kautta Varanginvuonoon. Perämeren pohjukassa keramiikan tuntemus päättyi tuolloin kuitenkin hiukan lännemmäksi, suurinpiirtein nykyiselle kielirajalle, meän-kielisen Länsipohjan ja puhtaasti ruotsinkielisen Ruotsin väliin: Kainuunjoelle (Kalix).
Keramiikattomuus päättyi Pohjois-Ruotsissa vasta pronssikaudella, Volgalta levittäytyneen suomalais-ugrilaisen tekstiilikeraamisen (Net ware) kulttuurin ulottuessa Pohjois-Norjaan asti.
Kartta yllä:
- Imitoitu tekstiilikeramiikka, ’Wafer-ceramic’, (asbestisekoitteinen).
- Tekstiilikeramiikan, ’Net ware’, laajin levinnäisyys.
- Tekstiilikeramiikan lähtöalue.
Kuten nyt tiedämme, Etelä-Ruotsi sai keramiikan Tanskasta, muu Ruotsi Suomesta.
Huomatkaa erityisesti tekstiilikeramiikka Uplannissa ja Mälarin seudulla. Suomesta on tunnistettu runsaasti tekstiilikeramiikan lähtöalueella (kartaassa #3.) pronssikaudella puhuttuihin suomensukuisiin kieliin (merja, tsuudi, esi-vepsä) yhdistettävissäolevia hydronyymejä (vesistöihin liittyviä paikannimiä) , joihin voimme ilmeisesti lisätä myös muutaman Tukholman (Stokholm) seudulta: Järva.
Rahkosen mukaan sanue –jagr, iager, jauri, järvi on levinnäisyydeltään Suomesta Äänisen eteläpuolelle ulottuva, ja liittyy alueella puhuttuun kieleen. Hän ei jostain syystä ota kantaa sen levinnäisyyteen Pohjanlahden länsipuolelle, joten olemme turvautuneet Tukholman puhelinluettelon karttaan, ja Järvahan sieltä löytyi.
Suomalais-ugrilais-taustainen kulttuurivaikutus Suomesta Ruotsiin on toisinaan tuottanut suomenmaalaiselle tiedeyhteisölle kipupisteitä:
Pronssikauden alun keski-ruotsalaisessa aineistossa esiintyvä tyyppi ”Mälarin kirves” ei omaa esikuvia tai kehitysjatkumoa Skandinaviassa, mutta sensijaan suomalais-ugrilaisissa metallikulttuureissa Keski-Volgan innovaatiokeskuksen alueella, mistä nykyiseenkin Suomeen on välittynyt kulttuuria, geenejä ja puhutun kielen päivityksiä arkaaisesta uralista sellaiseen suomalais-ugrilaiseen, jota tässäkin käytämme.
Vaikutteen kulkusuuntaa pähkäiltiin kuitenkin 2-3 sukupolvea. Toivottavasti hydronyymien suhteen ei edetä samaan tahtiin, -ettei heitetä kirvestä järveen.
”Mälarin kirveen” alkuperä ja levinnäisyys on lähes yhtenevä edellä jo esitellyn tekstiilikeramiikan kanssa, joskaan ajoitus ei ihan täsmää. Tarkastelu kuitenkin osoittaa vaikutteiden tulosuunnan, ja etteivät ne pysähtyneet Suomen nykyiselle alueelle.
Idästä länteen -kulttuurivirta ei siis pysähtynyt Suomeen
Suomeen asti tullakseen kampaleimaisen keramiikan, ja saviteknologian yleensäkin, on täytynyt kulkea melkoinen matka. Jordanin ja Zveledbilin tarkastelu tuo esille Euraasian arovyöhykkeen, -ennen sen kuivumista ja liikkuvan paimentolais-elinkeinon ilmaantumista.
Kartassa lössi- l. tsernoseeni-maannoksen levinnäisyys:
Meille muodostuu kuva alkavalle maanviljelykselle suotuisasta vyöhykkeestä, Ukrainasta Korean niemimaalle, joka tuhoutui kuivuuden jatkumiseen ja nomadihyökkäyksiin. Jordan ja Zvelebil ovat tutkineet keramiikan leviämistä idästä länteen tämän vyöhykkeen kautta.
#Imastonmuutos kuivempaan ja kylmempään suuntaan kosketti myös tuota nykyistä aro-aluetta: Metsät vähenivät, luonnon ihmiselle tarjoamien metsästämällä ja keräilemällä saatavien hyödykkeiden määrä laski. Tämä kiristi olemassaolon taistelua, ja pakotti avoimeksi muualta kuuluville uutuuksille.
Ihmiskunta turvautui maanviljelykseen
Kun luonnon spontaani tuotto heikkeni, innovatiivisimmat yksilöt alkoivat parannella villien hyötykasvien kasvupaikkoja. Tämä johti maanviljelyn ja puutarhaviljelyn ilmaantumiseen jossakin Lähi-Idän alueella. Keksinnölle oli kysyntää, ja se levisi nopeasti. Ilmeisesti myös aro-vyöhykkeelle, ja ilmeisesti myös koko sen leveydeltä.
Maanviljelylle oli ominaista tuotannon tehokkuus suhteessa käytössä olevaan maa-alueeseen. Tämä aiheutti kaksi ratkaisevaa muutosta elämäntapaan:
- Asuinpaikat olivat sidottuja viljelyksiin, ja pysyvästi paikallaan.
- Väkimäärä alkoi kasvaa entiseen verrattuna huomattavan nopeasti, kun lisäväestö saattoi raivata itselleen lisää peltoa, eikä suhteellista ylikansoitusta päässyt ilmaantumaan, -pitkään aikaan.
Viljely lopetti riistan ja kausittaisten resurssien perässä liikkumisen, mikä loi sosiaalisen eron viljelijöiden ja liikkuvassa metsästys-keräilyssä pysyneiden välille.
Viljelijöiden lukumäärä tuppasi myös kasvamaan, ja teki heistä ekspansiivisia: Euroopassa Balkanille muodostuneet viljely-kulttuurit valtasivat nopeasti koko Euroopan Skandinaviaa ja Britanniaa myöten. Jotain samantapaista on voinut tapahtua Euraasian (nykyisillä) aroilla, ja se on voinut ulottua Japaninmereltä Mustallemerelle. Eräät arkeologiset todisteet (myöhemmin) viittaavat siihen.
Aroseudut joutuivat kuitenkin jatkuvan muutoksen eteen: Ilmasto kuivui edelleen, ja viljely alkoi kärsiä. Tämä jätti joitain peltonsa menettäneitä yhteisöjä liikkumaan ehtyvien laidunten perässä pienkarjansa kanssa.
Tästä elämänmuodosta on hyviä kuvauksia Raamatussa: Abrahamin poikien vaellus, ja myöhemmin Mooses beduiineineen Siinailla.
Tuotantotapa, tehokkuus jaAsukastiheys:
- Metsästyskeräily: ei intensiivinen, alhainen väestötiheys
- Maanviljely: intenssiivinen, runsaasti väestöä
- Paimentolaisuus: ei intensiivinen, alhainen väestötiheys
Nomadit käyttivät luontoa tehottomasti, ja köyhdyttävästi. Se oli rationaalista, kun asuinseudut olivat kuivakkoja, joissa kasvillisuus oli heikkoa ja pian lampaiden suissa.
Neljännellä vuosituhannella eKr. (BC) nomadit alkoivat tunkeutua maanviljelysseuduille, joille oli ominaista:
- Suuri väkiluku suhteessa alueen pinta-alaan.
- Suuret asutuskeskukset ja alueellinen työnjako & jakelun ja vaihdon verkostot.
Nomadien väkivaltainen tunkeutuminen aiheutti maanviljelyskylien ja kaupunkikeskusten autioitumisen (ihmiset tapettiin), ja väkiluvut romahtivat ilmeisesti jopa kymmenykseen, -tai vähempään. Ennen viljellyt pellot käytettiin karjan laitumina.
Kiinan Liao-kulttuurikompleksia tutkittaessa on havaittu YDNA:n haploryhmien (=”isälinjojen”) vaihtuminen nomadien tunkeutuessa alueelle:
N1 (N1a, N1c) osuus eräissä näytteissä:
- 1. Paikkakunta; 2. Kulttuurivaihe; 3. Aikakausi; 4. Otos; 5. Kpl N1:stä, ja osuus–
- 1.Dadianzi, Chifeng kaupunki, Sisä-Mongolian autonominen alue 2. Vanhempi Xiajiadian, 3. Varhainen pronssikausi, 4200-3600 BP, 4. Otos; viisi; 5. kolme kpl, ja60,0%,
- 1. Dashanqian, Chifeng kaupunki, Sisä-Mongolian autonominen alue, 2. Nuorempi Xiajiadian; 3. Myöhäispronssikausi 3000-2700 BP, 4. Otos: yhdeksän; 5. Yksi kpl, 11,1%.
- 1. Jinggouzi, Linxi County, Chifeng kaupunki, Sisä-Mongolian autonominen alue; 2. Pohjoinen nomadikulttuuri; 3. Myöhäispronssikausi 3000-2500 BP, 4. Otos: kaksitoista; 0%.
Tutkijoiden tulos osoittaa N1-isälinjojen vallinneen kulttuurin kehittymisen vaiheessa, ja kadonneen lähes täydellisesti, kun kulttuuri tuhoutui paimentolaisten hyökkäykseen. Euroopassa, -Balkanin ja Ukrainan Cucuteni-Trypillian-kulttuuri- koki saman tuhon samaan aikaan:
Suuret asutuskeskukset tyhjentyivät, alueiden välinen tavaravaihto tyrehtyi, maalatun keramiikan valmistaminen loppui, kirjoitustauto katosi, kulttuurin taso laski, ja yhteiskunnat järjestäytyivät uudelleen väkivaltaismpien klaanien ympärille. Tässä yhteydessä indoeurooppalainen kieli saapui Eurooppaan.
Kuten Liaon laaksossa, myös Euroopassa paikalliset isälinjat -YDNA:n haploryhmät-katosivat, ja korvautuivat maahsantunkeutujien tuomilla linjoilla. Tämä kehitys on mahdollista vain sukupuolisesyi valikoivan joukkotuhonnan oloissa.
Kertaan: Nomadi-invaasio aiheutti kulttuurin taantuman, puhutun kielen vaihtumisen johonkin aivan uuteen, -ja miesväestön joukkomurhaamisen- sekä kiinalaisen kulttuurijatkumon syntysijoilla Liaodongissa, että Kaakkois-Euroopassa, joka näyttää olleen siihen aikaan kulttuurikehityksen huipulla, -globaalisti.
Nomadiselta kulttuurituholta -ja Euroopassa indoeurooppalaiselta kielektä- säästyivät jo maanviljelyksen omaksuneet äärialueet, -mm. S… –HyS hyS, eipäs kerrota!
Meitä suomalaisia saattaa kiinnostaa -jos uskallamme kiinnostua- se erikoinen vähän puhuttu seikka, että Suomen kivikautta dominoinutta kuoppakampakeramiikkaa pidetään itäasialaisissa tutkimusjulkaisuissa -sen alkukodissa Liaon laaksossa- usein kieleltään suomalaisugrilaisena.
-Etkö tiennytkään? Mikä siinä on, että Kiinan ja Korean tieteellisessä debatissa tarkastellaan tätä hypoteesia ihan vakavissaan.
Kuten Zvelebil ja Jordan jo meille kertoivat, koko keraaminen knowhow levisi Euraasiassa idästä länteen, ja Liaon laakso on tärkeä rasti. Siellä olivat valmiina ja koossa kaikki:
- Kuoppakampakeramiikka,
- YDNA:n N1-haploryhmä l. isälinja, ja
- jokin puhuttu kieli, -niin mikä?
-Ja arkeologiset löydöt piirtävät marssireitin Liaon laaksosta -ellei Japanista asti!- ihan koti-Suomeen asti! Missäs se ”Pohjolan Japani” olikaan silloin kun Nokia keksittiin?
Kuten jo kerroimme, n. 6000 vuotta sitten tapahtuneet nomadi-invaasiot mm. Eurooppaan ja Kiinan kulttuurin ’hautomoon’ Liaodingiin olivat varsin brutaaleja väestönvaihtoja. Euroopassa vain suomensukuisten kansojen asuttamat alueet välttyivät kulttuuri- ja väestötuhonnalta, -ja uuden indoeurooppalaisen kielen omaksumiselta.
Euroopassa katastrofi oli samansuuntainen: Tutkijoiden mukaan 60%:lla nykyeurooppalaisista miehistä on 3500 BC aikoihin alkaneen indoeurooppalaisen nomadi-invaasion mukana tullut YDNA:n linja.
Tämä antaa hyvin karun kuvan tapahtumista 6000 vuotta sitten. Jossain määrin kuva silloisista tapahtumista on visualisoitunut mm. 1900-luvun ja 2000-luvun moderneissa sodissa (”ISIS” Syyriassa v.2014, Hamas lokakuussa 2023).
Suomi, joka miltei viimeisenä Euroopan aöueena säilytti alkuperäisen eurooppalaisuutensa, on pystynyt rakentamaan maailman pohjoisimman hyvinvointivaltion. -Sekin kertoo hyvästä perimästä, -eurooppalaisuudesta.
Muita uutisia:
20.06. 2026:
Jouko Heyno: Japani – esiuralilaisen kielikunnan jäsen, autonomisesti kielitieteen metodein OSA 1
27.02. 2026:
09.04. 2026:
01.05. 2026:
07.05. 2026:
Auringonjumalan alkuperäisin hahmo löytyy Obin-ugrilaisilta, -ja ’Auringon Temppeli’ napapiiriltä.
Mikko Paunio