Israelilainen keskustelu pääministeri Benjamin Nertanyahun (Likud) toimista Gazan konfliktin suhteen käy yhä kriittisemmäksi oikeistokoalitiolle. Tarkastelemme.
Terroristijärjestö Hamasin yllätyshyökkäys Gazan-kaistalta Israeliin 7. lokakuuta 2023, -ja miten yleensä hyvin tiedustelunsa hoitanut Israel saatettiin yllättää- on israelilaisessa mediassa yhä syvemmän tarkastelun kohteena, -eikä keskustelu lupaa hyvää Netanyahun hallitukselle.
Tähän mennessä israelilainen yleisö on saanut lukea raskaita syytöksiä eräitä ministerejä kohtaan: Israelin rajajoukkojen Gazan rajalle asettamien tarkkailijoiden hälyttävistä havainnoista raportoitiin, mutta joku sivuutti varoitukset. Mossadin tiedustelu-upseerin hälyttävä raportti sivuutettiin, -kuten myös diplomaattikanavien kautta -UAE:lta- saatu tieto odotettavissaolevasta hyökkäyksestä. Keskustelu tästä aiheesta jatkuu yhä.
Viimeisin ”naula Netanyahun arkkuun” on hänen väitetty peliliikkeensä Yhdysvaltain aseleposuunnitelman, -ns. ’Bidenin suunnitelman’ (-on 1:1 samansisältöinen myöhemmän Trumpin suunnitelman kanssa, -mutta sitä ei saa sanoa) viivyttämiseksi.
”Yhdysvaltain entisen varapresidentin Kamala Harrisin kansallisen turvallisuuden neuvonantajana Bidenin hallinnon aikana toiminut Phil Gordon tuki lauantaina (viestipalvelu X;ssä) pääministeri Benjamin Netanjahun entisen sotilassihteerin Avi Gilin ja muiden israelilaisten virkamiesten väitteitä siitä, että Netanjahu viivästytti panttivankien vapauttamistapakosopimusta vuonna 2024”, kirjoittaa tänään The Times of Israel (linkki alempana).
Phil Gordonin avaus kyseenalaistaa Netanyahun toiminnan heinäkuussa 2024, kun Hamasin silloinen poliittinen johtaja, Ismail Haniyeh, ilmoitti järjestönsä olevan valmis rauhanneuvotteluihin Yhdysvaltain 31. toukokuuta 2024 esittämän kolmivaiheisen aselepo- ja panttivankienvaihto-sopimusehdotuks en pohjalta.
Emme vielä tarkastele, miten Haniyehille vastattiin, -annetaan Phil Gordonille puheenvuoro:
Netanyahu supporters seem to be taking advantage of @Brett_McGurk’s book and interviews to claim vindication for Netanyahu’s conduct of the war in Gaza. But while Brett’s front-row account is valuable, that doesn’t mean it is definitive or its perspectives widely shared—including among former members of the Biden administration.
I would say most of my former colleagues think that President Biden should have put more pressure on Israel to conduct the war differently and end it sooner, and few think that the biggest mistake Biden made was to show daylight with Israel. And even Brett’s account makes clear that hostages were not the top priority for Netanyahu and that when U.S. pressure actually was applied—as after the World Central Kitchen strike—it worked.
Brett tells the story of the Biden phone call after that tragedy, but not the story of how Biden called Netanyahu on July 4, 2024 to press him to conclude the hostage deal after Hamas had finally accepted the basic framework, dropping its demand that Israel commit to a permanent ceasefire before any hostages were released. Netanyahu instead added so many of his own conditions—against the advice of his own security chiefs—that the deal became impossible for another six months, during which nearly 9,000 more Palestinians were killed and more Israeli hostages died, including the six that Hamas executed in August. The Israeli changes included a demand that Israel retain forces along Gaza’s entire border with Egypt, which the IDF had seized only after the original proposal, and a new enforcement mechanism to screen Gazans who were returning home to the north which would have required Israeli troops to remain in central Gaza. Both of those new conditions were dropped in the deal ultimately concluded in January 2025.
Nothing in the book or elsewhere changes the reality that October 7 happened on Netanyahu’s watch; that he prioritized “total victory” and the maintenance of his coalition over a hostage deal or an end of the war; that his conduct of the war and management of its humanitarian consequences catastrophic; that it has left Israel more isolated and insecure; and that it has deeply damaged, perhaps irreparably, Israel’s relationship with the United States—which should have done more to change Israel’s conduct rather than enable it. There was never an easy way forward in Gaza, but no version of the story vindicates Netanyahu.
— Phil Gordon (@PhilGordonDC) October 10, 2026
Phil Gordon 10.10. 2026:

Hamas hyväksyi Yhdysvaltain sopimusehdotuksen 4. heinäkuuta 2024
Brett kertoo Bidenin puhelusta tuon tragedian jälkeen, mutta ei tarinaa siitä, kuinka Biden soitti Netanjahulle 4. heinäkuuta 2024 painostaakseen häntä tekemään panttivankisopimuksen sen jälkeen, kun Hamas oli vihdoin hyväksynyt peruskehyksen, luopuen vaatimuksestaan, että Israel sitoutuu pysyvään tulitaukoon ennen kuin panttivankeja vapautettiin.
”Sopimus tuli mahdottomaksi vielä kuuden kuukauden ajaksi”
Netanjahu lisäsi sen sijaan niin monet omat ehtonsa – vastoin omien turvallisuuspäälliköidensä neuvoja – että sopimus tuli mahdottomaksi vielä kuuden kuukauden ajaksi, jonka aikana lähes 9,000 enemmän palestiinalaisia kuoli ja lisää israelilaisia panttivankeja kuoli, mukaan lukien kuusi, jotka Hamas teloitti elokuussa.
Israelin muutokset sisälsivät vaatimuksen, että Israel säilyttää joukot Gazan koko Egyptin vastaisella rajalla, jonka IDF oli ottanut haltuun vasta alkuperäisen ehdotuksen jälkeen, ja uuden täytäntöönpanomekanismin, jolla seulotaan pohjoiseen kotiin palaavia gazalaisia, joka olisi vaatinut Israelin joukkoja pysymään Gazan keskustassa. Molemmat uudet ehdot hylättiin sopimuksessa, joka lopulta tehtiin tammikuussa 2025.
Netanjahu priorisoi »totaalisen voiton» (panttivankien vapauttamisen edelle)
Mikään kirjassa tai muualla ei muuta todellisuutta, että 7. lokakuuta tapahtui Netanjahun vahtivuorolla; että hän priorisoi »totaalisen voiton» ja hänen (hallitus)koalitionsa ylläpitämisen panttivankisopimuksen tai sodan päättymisen edelle; että hänen sodankäyntinsä ja sen humanitaaristen seurausten hallinta olisi katastrofaalista; että se on jättänyt Israelin eristyneemmäksi ja epävarmemmaksi; ja että se on saattanut syvästi, –ehkä peruuttamattomasti, Israelin suhteen Yhdysvaltoihin. Ei koskaan ollut helppoa tietä eteenpäin Gazassa, mutta mikään versio tarinasta ei osoita Netanjahua.
Lupasin edellä kertoa, miten Netanyahu vastasi Hamasin poliittisen johtajan Ismail Haniyehin ilmoitukseen, että järjestönsä hyväksyy Trumpin ehdotuksen neuvottelupohjaksi: Haniyeh menehtyi Teheranissa -Iranin hallituksen vierastalossa- pommi-iskussa, josta Israel otti pian vastuun.<
Kiitän ajankäytöstänne!
Pekka Kemppainen
Luettavaa:
- The Times of Israel 11.10. 2026,
- Al-Arabiya 15.07. 2024,
- Al-Arabiya 15.07. 2024,
- Al-Arabiya 16.07. 2024,
- Ynet News 18.09. 2026: Palestinian politician: I relayed Sinwar’s pre-Oct. 7 warning to Israel,
- The Guardian 08.09. 2026,
- Haarez 08.09. 2026,
- Jerusalem Post 04.07. 2024,
- Jerusalem Post 08.09. 2026: Bennett confirms Netanyahu was warned by UAE of Sinwar threat before Oct. 7,
- The Times of Israel 18.09. 2026: Ex-PA minister says he’ll soon reveal his pre-Oct. 7 mediation between Israel and Hamas, and message he conveyed from Sinwar; Journalist subsequently identifies Sufian Abu Zaida as go-between who delivered Hamas chief’s threat of impending ‘earthquake,’ which spurred call to Netanyahu from UAE leader,
- The Jerusalem Post 11.07. 2024,
- The Times of Israel 11.07. 2024,
- Al-Arabiya 11.07. 2024,
- Videolähetys, Press-TV (Iran),
- Al-Arabiya 31.07. 2024: Hamas-johtajan salamurha, Israelin ja Hizbollahin eskalaatiot lisäävät Lähi-idän jännitteitä,
- al-Arabyia 15.09. 2025,
- al-arabiya 07. 09. 2025,
- The Times of Israel 07.09. 2025,
Muita Uutisia:
16.07. 2024:
Hamas ei torju Bidenin rauhansuunnitelmaa, sanoo järjestön johtaja
09.10. 2026:

