Kaivostoiminnan päättymisestä aiheutuvat mittavat ympäristön kunnostamiskustannukset eivät saa jäädä yksittäisten kuntien vastuulle.
(Kuvituskuva, kuvan aineistoa mm: Rajat Lapin kaivoksille ry.)
Uudessa lakialoitteessa esitetään ympäristönsuojelulain muuttamista siten, että kaivostoiminnasta mahdollisesti aiheutuneen pilaantuneen maaperän viimesijainen selvittämis- ja puhdistamisvastuu siirtyisi kunnilta valtiolle, sanoo kokoomuksen kansanedustaja Marko Kilpi.
Nykyisen lainsäädännön mukaan vastuu pilaantuneen maaperän puhdistamisesta voi viime kädessä jäädä kunnalle, jos pilaantumisen aiheuttanut toiminnanharjoittaja on maksukyvytön eikä muuta vastuutahoa ole.
Erityisesti suurten kaivosalueiden kohdalla kyse voi olla erittäin merkittävistä kustannuksista, jotka voivat vaarantaa kunnan talouden ja lakisääteisten palvelujen järjestämisen.
”On kohtuutonta ja epäoikeudenmukaista, että yksittäinen kunta voi joutua maksajaksi vahingoista, joita ei ole itse aiheuttanut. Kuntalaisten palvelut ja kunnan talous eivät saa joutua vaaraan kaivosyhtiön maksukyvyttömyyden vuoksi”, Kilpi toteaa.
Kaivostoiminnan jälkihoito voi edellyttää vuosia tai jopa vuosikymmeniä kestäviä puhdistus-, kunnostus- ja seurantatoimenpiteitä. Kustannuksia voivat kasvattaa myös jälkihoitotöihin liittyvät arvonlisäverot ja niiden aiheuttamat rahoitustarpeet. Kaivostoiminnalle asetetut vakuudet eivät myöskään välttämättä kata kaikkia ympäristön kunnostamisesta aiheutuvia kustannuksia.
Valtiolla paremmat mahdollisuudet kantaa riskit
”Lakialoitteen tavoitteena on varmistaa, että ympäristövahingot hoidetaan asianmukaisesti riippumatta siitä, minkä kunnan alueella kaivos sijaitsee tai millainen kunnan taloudellinen tilanne on”, Kilpi sanoo.
”Valtiolla on yksittäistä kuntaa paremmat mahdollisuudet kantaa laajojen ja pitkäkestoisten ympäristövahinkojen taloudelliset riskit. Ei voi olla oikein, että yhden kaivoksen jälkihoitokustannukset voivat pahimmillaan horjuttaa kokonaisen kunnan taloutta” Kilpi jatkaa.
Lakialoitteessa esitetään ympäristönsuojelulain 133 § 3 momentin muuttamista siten, että kaivostoiminnasta aiheutuneen pilaantuneen maaperän selvittämisestä ja puhdistamisesta vastaisi viimesijaisesti valtio kunnan sijasta.
”Muutos ei vapauttaisi kaivosyhtiöitä ympäristövastuustaan. Toiminnanharjoittajan ensisijainen vastuu ja lakisääteiset vakuusvelvoitteet säilyisivät ennallaan”, Kilpi muistuttaa.
Ympäristövahinkojen ensisijainen maksaja on oltava niiden aiheuttaja
”Valtion vastuu tulisi kyseeseen vasta silloin, kun ensisijainen vastuutaho ei kykene täyttämään velvoitteitaan eikä puhdistamisesta voida lain mukaan määrätä muuta tahoa vastuuseen”, Kilpi jatkaa.
”Ympäristövahinkojen maksajan on ensisijaisesti oltava niiden aiheuttaja. Jos kaivosyhtiö ei kuitenkaan pysty vastaamaan velvoitteistaan, laskua ei pidä siirtää yksittäisen kunnan ja sen asukkaiden maksettavaksi”, Kilpi sanoo.
”Lakialoitteella pyritään turvaamaan kuntien taloudellinen toimintakyky, kuntalaisten palvelut sekä kaivostoiminnan aiheuttamien ympäristöhaittojen asianmukainen hoitaminen”, Kilpi päättää. 
(Uutispeili ei ole muokannut artikkelin sisältöä.)
Muita uutisia:
14.05. 2026:
07.07. 2024:
10.03. 2024:
Kaivosyhtiö yritti estää kunnanvaltuutettua pääsemästä suojellulle Natura-alueelle Sodankylässä
08.08. 2026:
Mikä oli hallituksen tavoite kaivoslupien politisoinnissa? -kysyy kansanedustaja Holopainen
18.02. 2024:
13.10. 2026: