Vakava potilasturvallisuustapaus kotihoitoyhtiö Keltakulta Hoivassa Uudellamaalla: Hoitajat kirjoittivat asiakkaiden hoitoraportteja käännössovellusten avulla, ja kun kirjaukset paljastuivat, toimitusjohtaja kävi siistimässä ne jälkikäteen. Perussuomalaisten kansanedustaja Sanna Antikainen kritisoi tapausta ankarasti.
(Arkistokuva: Sanna Antikainen, kuvalähde: Eduskunta.)
– Hyvinvointialue soitti Keltakulta hoivan hoitajille vinkin perusteella. Kävi ilmi, että kaksi hoitajista ei osannut vastata suomeksi edes yksinkertaisiin kysymyksiin. He eivät osanneet kertoa, mikä on lääkepoikkeama tai missä he tekevät asiakaskirjaukset.
Vinkin mukaan yhtiön toimitusjohtaja olisi suorittanut lääkelupien teoriakokeet hoitajien puolesta. Tämä, jos mikä on potilasturvallisuuden vaarantamista, sairaanhoitajataustainen Sanna Antikainen sanoo.
Käännössovellusten käyttöä useissa yhtiöissä
Lupa- ja valvontavirasto LVV on todennut käännössovellusten käytön ongelmaksi useissa yhtiöissä. Lisäksi puutteellinen kielitaito on aiheuttanut hoitovirheitä ja vaarantanut vanhusten turvallisuutta eri puolilla Suomea. Ministeri Wille Rydman (Perussuomalaiset) on ilmoittanut haluavansa tiukentaa kielitaitovaatimuksia vielä tällä hallituskaudella.
– Rydmanin linja on oikea. Nyt tarvitaan tekoja. Olisi ehkä myös tarpeen, että lupa- ja valvontaviranomainen koostaisi julkisen listauksen näistä yrityksistä ja julkisista yksiköistä, joissa on ongelmia kielitaidottomien hoitajien kanssa. Näin kansalaiset voisivat välttää kyseisiä yhtiöitä ja toisaalta vaatia oman alueen julkisia yksiköitä korjaamaan tilanteen, Antikainen sanoo.
Aiemmin SDP:n varapuheenjohtaja Nasima Razmyar on katsonut, että riittää kun työvuorossa on yksi suomea osaava hoitaja.
’Yhdelle hoitajalle sälytetään vastuu koko vuoron tulkkaamisesta’
– Demareiden mallissa yhdelle hoitajalle sälytetään vastuu koko vuoron tulkkaamisesta ja virheiden paikkaamisesta. Demarit vielä haluaisivat lisää kielitaidottomia hoitajia Suomeen. Kun vanhus ei pysty kuvaamaan kipuaan tai on sekava, tarvitsee potilas välitöntä apua. Ei silloin voida odottaa vuoron ainoan suomenkielisen hoitajan löytymistä. Jokaisen hoitajan on kyettävä itsenäiseen ammatilliseen viestintään. Tämä on ehdoton minimivaatimus, Antikainen sanoo. 
(Uutispeili ei ole muokannut artikkelin sisältöä.)
Seppo Huhta
enään tarvitaan tekoja vain kansalta.
ei voi ymmärtää miksi demarit jotka ovat olleet työläisten ja ihmisten asialla? mutta kun afgaani nazimar sun muut uus suomalaiset saavat politiikon pestin on tälläista jälkeä tulossa, tuollaisen poliriikon pitää poistaa ja hurstin ruokajonoon, palkka pois ja kenkää…hävytöntä. aivan sikamaista
Razmyarin lausunto liittyy laajempaan sokeuteen.
Yhtiö kiistää Ylelle toimineensa väärin.
Yle: Hoitajat tekivät asiakaskirjauksia käännössovelluksella
Ylen mukaan hoitajien heikko kielitaito vaaransi potilasturvallisuuden kotihoitoyhtiössä.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/70f2798c-89cc-4d91-9377-e4ade8af993f
Tässä tapauksessa vastuu jakautuu usealle eri byrokratian tasolle, ja kyseessä on monimutkainen ketju, jossa valvonta on pettänyt ja vastuutahoja on useita.
Ensinnäkin ensisijainen ja suorin juridinen vastuu kuuluu Keltakulta Hoivan operatiiviselle johdolle, erityisesti toimitusjohtajalle. Yksityisen sosiaali- ja terveydenhuollon toimijan on lain mukaan taattava potilasturvallisuus, työntekijöiden pätevyys ja omavalvonnan toimivuus. Jos raportteja on väärennetty tai lääkepoikkeama tehty muiden puolesta, kyse on vakavasta lakirikkoumasta ja mahdollisesta rikosoikeudellisesta vastuusta.
Viranomais- ja valvontatasolla vastuu jakautuu kahdelle portaalle:
Lupa- ja valvontavirasto Valviralle (ja aluehallintovirastoille): Niiden tehtävänä on valvoa sote-alan toimijoita, myöntää toimiluvat ja puuttua epäkohtiin. Valvontaviranomaisten vastuulla on varmistaa, että markkinoilla toimivat yritykset täyttävät kriteerit ja että kieli- sekä ammattitaitovaatimuksia valvotaan tehokkaasti, ei vain paperilla.
Hyvinvointialueelle (tässä tapauksessa Uudellamaalla): Palvelun tilaajana ja järjestämisvastuullisena tahona hyvinvointialueella on lakisääteinen velvollisuus valvoa ostamiensa ostopalveluiden laatua ja turvallisuutta. Heidän tehtävänsä on reagoida vinkkeihin – kuten tässä tehtiinkin – mutta myös tehdä säännöllisiä ja yllättäviä tarkastuksia sen varmistamiseksi, että sopimusehtoja ja lakia noudatetaan.
Poliittisella tasolla vastuu järjestelmän puitteista ja riittävistä resursseista kuuluu luonnollisesti istuvalle hallitukselle ja sosiaali- ja terveysministeriölle, joiden on luotava selkeät, tiukat ja aukottomat kriteerit kieli- ja lääkeosaamiselle.
Tämän monimutkaisen ja päällekkäisen virkakoneiston keskellä on kuitenkin selvää, ettei opposition poliittinen riekkuminen tai hallituksen syyttely auta näitä hädässä olevia vanhuksia pätkääkään.
Syyttävillä sormilla osoittelu, ideologinen vääntö tai pelkkä irtopisteiden kalastelu mediassa ei paranna yhdenkään potilaan tai kotihoitoasiakkaan turvallisuutta. Vanhukset eivät tarvitse poliittista teatteria, vaan konkreettisia tekoja: tiukempaa lainsäädäntöä, reaaliaikaista valvontaa ja välitöntä puuttumista epäkohtiin.
Kun kyse on ihmishengistä, oppositiopolitiikan ja puoluepoliittisen pirahtelun pitäisi väistyä ja antaa tilaa konkreettisille ratkaisuille, joilla varmistetaan, että jokainen hoitaja osaa suomea ja jokainen lääkelupa on rehellisesti ansaittu.
PS. Politiikan pelikentällä on helppoa huudella takarivistä ja paiskoa iltapäivälehtien otsikoihin suuria sanoja, mutta pelkällä huolella ja moralisoinnilla ei yhtäkään potilasturvallisuuden aukkoa tukita. Erityisesti tiettyjen oppositiopoliitikkojen – joiden äänijänteet tuntuvat olevan sitä kireämpiä, mitä vähemmän konkreettisia työkaluja heillä on tarjota – kannattaisikin jo vähitellen siirtyä retorisesta ilmaruuti-ammunnasta käytännön harjoituksiin.
Sen sijaan, että istutaan eduskunnan kahvilassa viilaamassa seuraavaa someraivopostausta, resepti tilanteen korjaamiseksi voisi olla hyvinkin käytännönläheinen: Kerää ne omat äänekkäät joukkosi, ota lauma avustajiasi mukaan ja jalkaudu suoraan sinne kentälle. Etsikää käsiinne ne terveydenhuollon toimijat ja kotihoitoyksiköt, joihin näitä vakavia epäilyjä kohdistuu. Menkää paikan päälle opposition mandaatilla ja alkakaa vaatia niitä raportteja ja lääkelupia nähtäväksi suoraan siellä, missä hämärähommat tapahtuvat.
Riekkukaa vaihteeksi siellä, missä ongelmat ovat todellisia, älkääkä vain täysistuntosalin turvallisessa mikrofoniympäristössä. Muuttakaa se oppositiopolitiikan suuri ja mahtava kiljunta lihaksi ja teoiksi, sillä vanhusten hoivassa mikään ei muutu pelkästään sillä, että joku jaksaa pitää julkisuudessa suurta ääntä.
Jatkan aiheesta eteenpäin
Poliittisessa retoriikassa sana on halpaa, mutta luottamus on kalleinta valuuttaa, mitä järjestelmästämme löytyy. Menestyvän ja kansan riveistä nousevan poliitikon elinehto on kyky muuttaa suuret puheet ja lupaukset konkreettiseksi todellisuudeksi. Kun lupaus annetaan, sen täytyy olla sitova – sanan on muututtava lihaksi, ei vesitetyiksi kompromisseiksi tai selittelyiksi siitä, miksi asiat osoittautuivatkin ”monimutkaisiksi” vallan kabineteissa. Petetty lupaus syö pohjan kaikkein vankimmalta asialta: poliittiselta uskottavuudelta.
Tämä vaatii poliitikolta syvää taktista ja moraalista harkintaa. On tiedettävä tarkalleen, mitä lupaa ja milloin lupaa. Populistinen taito ei ole katteettomien pilvilinnojen rakentamista, vaan kykyä tunnistaa todelliset epäkohdat ja sitoutua niiden korjaamiseen silloin, kun siihen on aito mahdollisuus vaikuttaa. Viisas poliitikko ei siten lupaa kuuta taivaalta hetken hurmoksessa, vaan punnitsee sanansa etukäteen niin painavasti, että pystyy seisomaan niiden takana silloinkin, kun poliittinen tuuli kääntyy vastaan. Vain pitämällä sanansa vaikeimmallakin hetkellä voi luoda pitkäikäistä poliittista pääomaa, jota mikään vastapuolen huutelu ei pysty murentamaan.
Malliesimerkki siitä miten sana muuttui lihaksi kirjaimellisesti yhdessä yössä.
Länsi-Saksan valuuttareformi ja Ludwig Erhard (1948)
Toisen maailmansodan jälkeen Saksa oli raunioina, mustan pörssin kauppa kukoisti ja vanha valuutta (Reichsmark) oli täysin arvoton. Talousjohtaja Ludwig Erhard antoi lupauksen radikaalista muutoksesta ja uuden vakaan valuutan, Saksan markan (Deutsche Mark), käyttöönotosta kesäkuussa 1948.
Erhard teki jotain sellaista, mitä kukaan ei uskonut mahdolliseksi: hän lakkautti yhdellä rykäisyllä lähes kaikki hintasäännöstelyt ja tavaroiden jakelurajoitukset samaan aikaan, kun uusi raha painettiin. Sana muuttui lihaksi kirjaimellisesti yhdessä yössä. Kun ihmiset menivät maanantaina kauppoihin, tyhjät näyteikkunat täyttyivät tavaroista, joita oli pantattu mustaa pörssiä varten. Tämä luottamuksen palautuminen ja lupauksen pitäminen käynnisti Saksan historiallisen talousihmeen (Wirtschaftswunder).
Yhteinen nimittäjä: Jokaisessa näistä tapauksissa johtaja ei luvannut helppoa tietä tai tehnyt puolivillaista kompromissia suosion saavuttamiseksi. He tunnistivat kriittisen hetken, asettivat oman poliittisen pääomansa pantiksi ja loivat raamit, joilla organisaatio tai koko kansakunta kykeni suorittamaan annetun tehtävän.
PS. Tämä oivallus = epäitsekkään poliittisen rohkeuden muuttamisesta poliittiseksi osaamiseksi.