Euroopan parlamentin jäsen Mika Aaltola (Kokoomus, EPP) kirjoitti torstaina (20. elokuuta) X:ssä ”Tiitisen listan” yhä jatkuvasta salaperäisestä salaamisesta. Tarkastelemme.
(Arkistokuva, mm. Seppo Tiitinen, kuvan aineisto eri lähteistä.)
’Ei huhuja vaan kirjanpitoa’
”On kansallinen häpeä, että niin sanottu Tiitisen lista on yhä hämärän peitossa. Raskauttavin aineisto on Rosenholz. Se ei kerro huhuja vaan kirjanpitoa: peitenimen, rekisterinumeron ja luokituksen. Eli sen, miksi vieras valta itse piti henkilöä kirjoissaan”, kirjoittaa Mika Aaltola.
”Tiitisen lista”, johon Aaltola viittaa, on saksalaisen diktatuurivaltion, ”DDR:n”, romahtamisen jälkeen Saksan liittotasavallan viranomaisille tietonsa avanneen salaisen poliisin Stasin (Ministerium für Staatssichertheit) Helsingissä toimineen tiedustelujohtajan (residentin) luovuttama luettelo tärkeimmistä suomalaisista kontakteistaan ja Stasin Suomessa valvomista agenteista. -Joukossa on siis väistämättä henkilöitä, joiden kohdalla on syytä epäillä maanpetos-rikoksen tunnusmerkkien täyttymistä.
”Tiitisenlistan” salasi silloinen tasavallan presidentti Mauno Koivisto (SDP). Suojelupoliisin silloinen johtaja Seppo Tiitinen oli samaa mieltä päätöksestä, ja mahdollisesti suositteli salaamista presidentille.
Koiviston seuraaja, presidentti Tarja Halonen (SDP) jatkoi salauspäätöstä. Tiitinen itse ei tainnut olla enää yhtä salaileva, -mutta Halonen olikin ollut kansanedustaja-aikanaan Suomen ”DDR:n tunnustamiskomitean” puheenjohtaja (=keulakuva).
Entisen ’Itä-Saksan’ ja Neuvostoliiton vakoiluoperaatioihin sekaantuneista suomalaisista on julkisesti saatavilla olevaa tietoa, -ihan Halosesta ja Tiitisestä riippumatta.
Suomen kautta loikanneet neuvostovakoilijat Oleg Gordievsky (19. heinäkuuta 1985) ja Anatoli Golitzyn (vuonna 1961) ovat antaneet huikaisevia tietoja korkeissa asemissa olleista -tai yhä olevista- suomalaisista, jotka ovat olleet mukana neuvostovakoilussa.
Gordievskyn ja Golitzynin tiedot koskivat Neuvostoliiton/Venäjän palveluksessa olevia/olleita suomalaisia maanpettureita. Aaltolan mainitsema Rosenholtz-arkisto on kooste Saksassa säilytettävistä Stasin kansiosta kerätyistä tiedoista. Suomalaisia siellä mainitaan paljon, paljon, ja Suomesta on noin 1 405 tiedustelutietoa.
Osa Stasin tai KGB:n suomalaisista avustajista on yhä entisissä tehtävissään suomalaisissa organisaatioissa ja virastoissa, -mm. Turun kaupungin tiedottajana joku tais eläkekertymäänsä kasvattaa, eikä SAK ei erottanut Stasin koodinimi ¨Katia’ toimestaan. itä-Saksassa opiskellut, -ja samantien Stasiin värväytynyt Jouko Jokisalo, -agentti ’Boris’- myönsi julkisesti tekonsa, kun ’käry’ läheni-
Agentti Boris jatkaa kuitenkin poliittista toimintaansa, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Hän mm. luennoi nuorisolle ”fasminvastaisuudesta”. -Saksalaisen diktatuurivaltion eräänlaisen ’Gestapon’ agenttina hän onkin kokemusasiantuntija.
Eipä taida Greifswaldin yliopistossa Itä-Saksassa lääketiedettä oppinut myöhempi Vasemmiston kansanedustaja tietää, miten kävi opinahjonsa ensimmäisen sodanjälkeisen rehtorin, natsismia sodan aikana vastustaneen teologin, Ernst Lohmayerin: ”(H)änet ammuttiin Greifswaldin NKVD-vankilassa.” (Kujala, sivu 94.)
-Ei siis tiennyt, koska kommunistiseen salaiseen poliisiin rekrytoitui. Sääli, -meni hyvä mies hukkaan, -mutta ei sentään ammuttu.
”Sopulilauman johtaja”
Tunnetuin sekä Stasin että KGB:n rekryytti on entinen kansanedustaja Jaakko tapani Laakso (kuvassa): Stasille on hän oli ’Mantel’ ja KGB:lle ’Jan’, -vai kuinka päin se meni? Jaakko ”Jakke” Laaksolla ei ole nykyisin asiaa Vasemmistoliiton tilaisuuksiin ”jakuttamaan” ns. ilosanomaansa,
”Kolmesataa asiakirjaa peitenimellä ei ole ’lounas lähetystösihteerin kanssa’”
Aaltola kirjoittaa:
”Kolmesataa asiakirjaa peitenimellä ei ole ’lounas lähetystösihteerin kanssa’. Se on toimitussuhde. Juridisesti ja historiallisesti se painaa eniten, koska se dokumentoi teon, ei tuttavuutta.”
KGB-kollaborointi on säilynyt sekä Supon raporteissa -jotka olivat laadukkaita aina Koiviston-aikaan asti- ja em. neuvostoloikkareiden raporteissa.
KGB;n arkistonhoitaja Vasili Mitrokhin on erittäin mierlenkiintoinen lähde myös suomalaisista. -Ja kaikki on jo julki! (Mitään tiitisenlistaa emme oikeastaan enää kaipaa.)
Millaista se oli:
”Unto Hämäläinen oli Anders Blomin seuraaja, ja ehti mukaan venäläiseen rulettiin neuvostoliittolaisten kanssa. … Blom antoi (29.05. 1979) …(Vjatseslav) Marrusshitsille papereita, jotka viimeksimainittu laittoi povitaskuunsa.” … ”Unto Hämäläinen tapasi 11.03. 1980 Marrusshitsin lounaalla ravintola Kellarikrouvissa, -tuskin ensimmäistä kertaa siellä”, -siteeraa Jukka Seppinen kirjassaan Supon seurantaraporttia (ilm.nro 642/22.05.1980, Marrusshitsin kansio, supo.)
Supon etsivät seurasivat raporteista päätelleen -viereisistä pöydistä?!- kuinka papereita ojennettiin pöydän yli, ja yhdessä tutkittiin, ja kuka tuli paksun salkun kanssa, mutta poistui ilman sitä.
Agentti-tapaamisia ja varjostuksen välttelyä
Jo mainittu Jaakko Laakso pongattiin usein, ja seurattiin perusteellisesti. -Siis tämä on huikea:
”(KGB-operatiivi)Kozlov ja Laakso lounastivat jälleen Tervasaaressa perinteikkäässä ympäristössä parhaseen kesäaikaan (13.07. 1976). Kozlov … oli jättänyt autonsa (CD-363) … Mariankatu 21:n kohdalle. Hän jatkoi matkaansa jalkaisin reittiä Maneesikatu, Maurinkatu, Kruunuhaankatu, Meritullinkatu, jolta hän kääntyi Liisankadulle. (Kozlov) oli astumassa ravintolaan, kun hän kääntyi äkillisesti...”. -Kas: kadulla odotteli (Jaakko Laakson) lada (UBO-619)! -Sinnehän neuvostoagentti Kozlov livahti niin sutjakkaasti, ettei Supo-miesten pitänyt huomata ollenkaan! (Huomasivat kuitenkin: Ilm.nro 1003/14.7.1976, Laakson kansio.)
Vielä kerran korttelin kierrettyään veijarit pääsivät vihdoin Tervasaareen, -ja eikun pöytä koreaksi neuvosto-veronmaksajien piikkiin! (-Ja supot istuivatkin jo omassa pöydässään.)
-Myös Veli Jakke tahtoo todistaa!
Kuten kaikki muutkin, joilla on seliteltävää, Jaakko Laakso ”avaa” Tervasaaren-keikkaansa (yhtä monista) Kozlovin kanssa kirjassaan ’Punainen takapiru Jaakko Laakso’ (Docendo 2025):
’Joskus (Supon) raportittapaamiosista oli yritetty saada näyttämäänepäillyttäviltä. Esimerkiksi ilmoitus nro. 1003/14.7-1976 lounaata Tervasaaressa väittävät Kozlovin ”peitelleen tuttavuuttaan Laakson kanssa”. ja oli siksi jättänyt autinsa CD-363 ”kauas Mariankadulle” …,’ -Versio on 1:1 sama, kuin Seppisen kirjassaan esittämä. Laakso jatkaa todistustaan:
”Todellisuudessa etsin parkkipaikkaa, jota oli vaikea Kruunuhaassa päiväsaikaan löytää. Samasta syystä Kozlov oli jättänyt autonsa kauemmas.” (Laakso s.67)
-Uskotaan, uskotaan. Mutta ’toveri Laakso’ todistaa tuubissakin:
Poliittisesti ”kantaaottamaton”, mutta hyvin sitoutunut (verkostoitunut) TV-hupisarja sai luvan toimia myös suomalaisten vakoilupaljastuksen torjujana ja vähättelijänä, -vahvasti etuajassa, sillä ’tiitisenlistaa’ ei suuri yleisö ole nähnyt vieläkään. (Jaakko Laakson osuus videoklipissä.)
Aaltola kommentoi vakoilun ja suomettumisen pois-selittelyä:
”Tätä ei voi kuitata vanhalla kaavalla, jonka mukaan tunkio ei pöyhien parane. … Linja oli väärä silloin ja on väärä nyt. Peittämätön tunkio ei lakkaa löyhkäämästä. Se vain totuttaa asukkaat hajuun. Sietämään yhteistoimintaa vieraan vallan kanssa.”
’Kansakunnalla on oikeus rehellisyyteen, tulla sinuiksi menneisyytensä kanssa’, painottaa europarlamentaarikko
Suomen jäsenyydet Euroopan Unionissa ja puolustusliitto NATO:ssa ovat(?) muuttaneet poliittista asetelmaa maassamme, ja olemme vapautuneet Kremlin holhouksesta, mutta tässä tuli mainittua vasta YYA-kauden rämettymisen yksi funktio. Ehkä yhtä vaarallista, kuin vieraan -vihamielisen- valtion tiedustelu- ja vaikutus-apparaatin tunkeutuminen suomalaisen päätöksenteon korkeimmillekin portaille, oli moraalikato, joka seurasi ’Kremlin kortin’ l. sertifikaatin asemasta virkauran vaatimuksena -ja vauhittajana- mm. Ulkoministeriössä.
Syntyneiden vahinkojen korjaaminen ei ole helppoa, -eikä se ole vielä alkanutkaan: Siitä todistaa mm. hallinnon ja poliittisen elämän lustraatiosta (läpivalaisusta, mätämunien poistamisesta) ääneen puhuneiden urankehitys, -eikä vain puolueissa.
Pekka Kemppainen
P.S.
Loppusanat Aaltolalta:
Kansallinen turvallisuus on hyväksytty salassapidon peruste. Mutta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen linja on selvä: rajoituksen on oltava välttämätön nyt, ei vain joskus ollut. Neljännesvuosisata on pitkä aika perustella, miksi totuus on edelleen vaarallisempi kuin sen puute.
Avoimuus ei ole kosto. Se on se hinta, jolla luottamus instituutioihin lunastetaan takaisin.
Luettavaa:
On kansallinen häpeä, että niin sanottu Tiitisen lista on yhä hämärän peitossa.
Raskauttavin aineisto on Rosenholz. Se ei kerro huhuja vaan kirjanpitoa: peitenimen, rekisterinumeron ja luokituksen. Eli sen, miksi vieras valta itse piti henkilöä kirjoissaan. Kortistosta avautuu… https://t.co/uo64ovU0lO
— Mika Aaltola (@MikaAaltola) August 20, 2026
- https://x.com/MikaAaltola/status/2090381229199695933?s=20,
- Antti Kujala: ’Sotarosvojen paratiisi’, Docendo 2026,
- Jukka Seppinen: ’Neuvostotiedustelu Suomessa 1917-1991, strategia ja toiminta’, Gummerus 2006,
- Jaakko Laakso: ’Punainen takapiru’, Docendo 2025,
Muita uutisia:
20.08. 2026:
Supon äärioikeisto-arvio ajastaan jäänyt: Yksi (ymmärrys) Sinulta puuttuu, -ja sen mukana kaikki
31.03. 2026:
08.01. 2026:
31.01. 2026:
09.05. 2025:
Venäjän post-kommunistiset ystävät lännessä eivät ole konservatiiveja
21.01. 2025:
24.05. 2025:
05.07. 2026:
15.02. 2025:
08.05. 2024:
Seppo Huhta