Helsinkiläinen kansanedustaja Mari Holopainen (vihreät) katsoo, että Garden areena -hankkeen uudet tiedot ovat romuttaneet hallituksen uskottavuuden.
(Arkistokuva, kuvalähde: Mari Holopainen)
” Garden-hanke on viimeinen niitti hallituksen uskottavuuteen. 35 miljoonan euron ehdollinen valtiontuki myönnettiin ilman tavanomaista virkavalmistelua ja samaan aikaan kokoomuksen sisäpiiri lobbasi hanketta, josta ei edes jätetty ilmoitusta lakisääteiseen avoimuusrekisteriin.”
Mari Holopainen vaatii eduskuntaa kutsuttavaksi koolle selvittämään Garden Helsinki -hankkeen valtiontukipäätöksen valmistelua sekä sitä, ovatko pääministeri Petteri Orpon eduskunnalle ja julkisuuteen antamat tiedot olleet oikeita.
’Eduskunnan on saatava perusteellinen selvitys’
”Pääministerillä on velvollisuus antaa oikeat ja riittävät tiedot. Julkisuudessa esiin nousseiden tietojen vuoksi on välttämätöntä selvittää, ovatko pääministerin eduskunnalle ja kansalaisille antamat tiedot pitäneet paikkansa”, Holopainen sanoo.
– ”Eduskunnan tehtävä on valvoa hallituksen toimintaa. Nyt eduskunnan on saatava perusteellinen selvitys siitä, miten päätös valmisteltiin, mitä tietoja hallituksella oli käytettävissään ja ovatko pääministerin antamat tiedot olleet oikeita”, Holopainen korostaa.
”Talouspuolueena mielellään esiintyvä Kokoomus …”
– ”Ei voi olla niin, että samat säännöt eivät koskekaan kaikkia. Pidän ongelmallisena, että talouspuolueena mielellään esiintyvä Kokoomus ottaa hankkeen antamat tiedot annettuina.”
”Jos julkista rahaa haetaan, täytyy vaatia myös avoimuutta hankkeiden kustannusrakenteesta. Ei pitäisi heitellä rahaa ympäriinsä. Vaikuttaa siltä, että hallitus ei myöskään päivittänyt tietojaan hankkeen mittakaavan ja työllisyysvaikutusten pienentymisestä, Holopainen sanoo.
’Kytkökset vaalirahoitukseen ja sisäpiirin erityisen ongelmallisia’
–”Pidän hankkeen kytköksiä Kokoomuksen vaalirahoitukseen ja sisäpiirin erityisen ongelmallisina. Pääministeri ei selkeästi ole nähnyt näissä kytköksissä ongelmaa, mikä kertoo karua kieltä puolueen toimintakulttuurista”, Holopainen päättää.
Helsingin Sanomat kirjoitti 29.6., että Orpon hallitus teki päätöksen tuesta samaan aikaan, kun hankkeen puuhamiehet järjestelivät kokoomuksen ja Orpon vaalirahoitusta kunta- ja aluevaaleihin. 
(Uutispeili ei ole muokannut artikkelin sisältöä.)
Voi Petteri, Petteri mitä teit, nyt näyttääkin siltä, että Petteri on vihertänyt aivan väärällä tavalla. Kansanedustaja Mari Holopaisen (vihr.) mukaan Garden-hankkeen 35 miljoonan euron valtiontuki on nimittäin se ”viimeinen niitti”. Ja miksi? Koska Petteri luuli, että vihreä agenda tarkoittaa vihreän valon näyttämistä miljonäärikavereiden urheiluhalleille ilman turhaa byrokratiaa.
Ei pitäisi heitellä rahaa ympäriinsä”, sanoo Holopainen.
No mutta, tässähän piilee kuitenkin selvä väärinkäsitys: ei Kokoomus rahaa ympäriinsä heittele. Se heitetään hyvinkin tarkasti kohdennettuna suoraan vaalirahoittajien ja sisäpiirin suuntaan. Se on sitä kiertotaloutta parhaimmillaan! Raha kiertää hallituksesta hankkeeseen ja hankkeen puuhamiehiltä takaisin kunta- ja aluevaalikampanjoihin. Ekologinen suljettu kierto, sanoisivat asiantuntijat.
PS. Pukkaakohan vielä ensi hallituskaudeksi sinipunaa?
”Petteri on vihertänyt aivan väärällä tavalla.” -Hometta se ei kuitenkaan ole.
Niin, mutta jospa se onkin sinihometta, sen vanhan kunnon kypäräpappi / allegoriahahmon hämäräperäisen poistumisen myötä mediasta, yhdessä kansallinen etuliitteen häpeällisen katoamisen kanssa? Ei kahta ilman kolmatta…mikähän se kolmas voisi olla?
Muutakin sinistä pitäis olla, kun sinihoometta? -olik Kokoomuksen #sinertyminen sittenkin vain homehtumista?
https://www.uutispeili.fi/index.php/2024/09/25/kirsi-pihalle-kokoomus-sinertyy/
Taidatkin nyt puhua homesienestä, sillä se lahottaa kaiken minne sen itiöt asettuvat rauhassa pesimään.
Taistolaisuus, vasemmistoradikalismi, Neuvostoliitto ja 1970-luku (Lauri Hokkanen) Kirja; Kenen joukoissa seisoin kertoo valtionterrorin perinnöstä Suomessa. Alla Lauri Hokkasen, ex-taistolaisen haastattelu youtubevideolla.
https://youtu.be/WI7PKWc0EEc
PS: Kun Neuvostoliitto luhistui vuonna 1991, taistolaiselta liikkeeltä (SKP:n marksilais-leninistiseltä vähemmistöltä, tai miltä lie) katosi sekunneissa sen ideologinen, poliittinen ja taloudellinen maaperä. Tästä homesienianalogiasta >< jäävuorianalogiasta tuleekin tässä erittäin osuva: kun emorunko (Neuvostoliitto) kuoli, rihmasto ei kadonnut, vaan se vetäytyi, muutti muotoaan ja hakeutui uusille kasvualustoille.
Kyse ei useinkaan ollut tietoisesta salaliitosta puolueiden vesittämiseksi, vaan pikemminkin eloonjäämisvaistosta ja "kulttuurisesta geenivirrasta". Entiset taistolaisaktiivit – jotka olivat usein erittäin hyvin koulutettuja, organisoituneita ja verbaalisesti lahjakkaita – livahtivat eri suuntiin ja toivat mukanaan omat toimintatapansa.
Isännän valtaan puuttuminen
Lopulta prosessi johti siihen, mistä biologit käyttävät termiä parasiittinen manipulaatio (kuten zombi-sienet, jotka ohjaavat isäntähyönteistä). Ulospäin puolue tai järjestö näytti edelleen modernilta, länsimaiselta ympäristö- tai ihmisoikeusliikkeeltä. Sisältäpäin sitä kuitenkin ohjasi vanha, suomettumisen ajan henkinen perintö.
Tämä selittää sen, miksi monet suomalaiset instituutiot ja puolueet kärsivät vielä 2000-luvullakin pitkään eräänlaisesta "Kojoottisyndroomasta": ne juoksivat eteenpäin uuden ajan teemoilla, mutta niiden ulkopoliittinen ja ideologinen selkäranka oli peräisin menneisyydestä, jota ei koskaan kunnolla tuuletettu tai siivottu pois. Sienirihmasto oli tehnyt tehtävänsä – se oli muuttanut uuden reviirin osaksi itseään.
P.P.S. Siksi kehotankin: tarkkailkaa uusin silmin ympäristöänne.
”Lopulta prosessi johti siihen, mistä biologit käyttävät termiä parasiittinen manipulaatio (kuten zombi-sienet, jotka ohjaavat isäntähyönteistä). Ulospäin puolue tai järjestö näytti edelleen modernilta, länsimaiselta ympäristö- tai ihmisoikeusliikkeeltä. Sisältäpäin sitä kuitenkin ohjasi vanha, suomettumisen ajan henkinen perintö.”
— Koskee myös keskusvirastoja, suuria mediataloja ja vähän kaikkea. #Ympäristöliikkeen yaistolais-stalinistinen fraktio koki 70-80 -lukujen taitteessa suurimmaksi uhkaksi itselleen: Nimenomaan heidän omistusalueekseen kokermaan kansalais-aktivismiin tunkeutui uusia aatteita, -jotka eivät olleet peräisin heiltä. -Tätä totalitaarinen ideologia ei voinut sietää, sillä he -kuten mm. ”veljet”- eivät siedä minkäänblaista #kilpailua.
Varmistaakseen jatkuvuutensa marxilaisfundamentalistit (’radikaali’ on heistä puhuttaessa ehsottomasti väärä sana!) tarvitsevat kasvualustansa täyden kontrollin. -He yrittrivät -hetken aikaa- kilpailla ympristöliikkeen kanssa, mutta eihän siitä tullut yhtään mitään.
–Siispä oli mentävcä mukaan, hampaita narskutellen ja ”vääräoppisuutta” sietäen. -Ja homesientä levittäen.
Ympäristöliikkeen kobhtaaminen toisti 1:1 stalinismin jo 1963-68 kohtaaman tilanteen, jossa uusi globaali nuorisoliike nousi heidän ulkopuoleltaan, jopa heistä tietämättömänä. -Erittäin valitettavaa, sillä jonkun olisi pitänyt varoittaa homesienen levittäjistä.
Myyrät tekivät tyuönbsä, ja radikaali liberalismi vaihtui ankeaan totalitarismiin, taistiolaisuuteen, joka heti kun ’hauista’ riitti, keskitti kaikki voimansa väärien ajatusten torjuntaa.
Tulos: ”Suomessa ei voi hengittää!”, sanoi vasemmistolaisen kulttuuriliikkeen loistavion kasdvo, ja loikkasi Ruotsiin. -Yleensä luullaan, että vain itä-blokin maista loikattiin länteen. -Olimmeko siis itäblokkia?
Mikä hauskinta, homesuieni on vallannut nyttemmin äärioikeiston, josta kuuluu miltei ainoastaan Kremlin ääni.
Home pölisee, kaikki mätänee, ja myyrät ne mullassa möngertää!
Vastaus Pekka Kemppaiselle
Näkemyksesi osuu erittäin kiinnostavaan ja historiallisen jatkuvuuden kannalta loogiseen pisteeseen: kyse ei välttämättä olekaan siitä, että sama homesieni olisi loikannut laidalta toiselle, vaan siitä, että molemmat laidat ovat saman vanhan sienirihmaston pukkaamia uusia ituja. Kun itänaapurissa ideologinen kultti vaihtui marxismi-leninismistä nykyiseen autoritaariseen kansalliskonservatismikulttiin, sen ulkopoliittinen ydin ja vaikuttamisen metodit säilyivät ennallaan.
Kremlin tavoitteena on aina ollut länsimaisten yhteiskuntien hajottaminen, epäluottamuksen kylväminen ja sisäisten ristiriitojen sytyttäminen. Tässä pelissä sekä äärivasemmisto, että äärioikeisto näyttävät toimivan usein saman isännän hyödyllisinä vasemman ja oikeankäden työrukkasina, jolloin molempien laitapoliittisten leirien ”uudet sukupolvet” kantavat samaa suomettumisen ja sokean auktoriteettiuskon perimää, vaikka heidän käyttämänsä retoriikka näyttäisi pintapuolisesti vastakkaiselta. Vaakakupit pysyvät siis tasapainossa, koska molempia painotetaan samasta keskuksesta käsin.
Jos tässä asetelmassa asetetaan riviin äärivasemmisto, äärioikeisto ja suuri yleisö, kysymys siitä, kuka on se rivin ”tyhmin jätkä”, kääntyy kysymyskin traagiseksi oppitunniksi manipulaatiosta. Ääripäät saattavat kuvitella olevansa heränneitä, älykkäitä ja historian oikealla puolella, vaikka todellisuudessa he toteuttavat ulkoapäin syötettyä käsikirjoitusta kannattajilleen.
Suuri yleisö puolestaan joutuu usein tämän pelin maksumieheksi ja sivustakatsojaksi, joka luottaa liikaa järjestelmän vakauteen, hyvään tahtoon ja suomalaiseen pravdaan silloinkin, kun perustus jo mätänee alta. Ne entiset taistolaiset, jotka taas ajautuivat ulkokehälle – eli ne, jotka aidosti uskoivat aatteeseen ja huomasivat lopulta tulleensa pelkiksi pelinappuloiksi – kantavat usein sellaista hyödyllisen idiootin leimaa, jota on vaikea pyyhkiä pois. Tässä rivissä suurin sokeus ei välttämättä ole älykkyyden puutetta, vaan kyvyttömyyttä nähdä, että niin sanottu ”homesieni” ei valitse puoltansa ideologian vaan tehokkuuden perusteella; se viihtyy siellä, missä kritiikki loppuu ja fanaattisuus alkaa.