Perussuomalaisten kansanedustaja ja 2. varapuheenjohtaja Joakim Vigelius vaatii kriittisempää tarkastelua sosiaali- ja terveysalan järjestöille (STEA-järjestöille) myönnettäviin avustuksiin.
(Arkistokuva, kuvalähde: Eduskunta.)
Keskustelu avustuksista leimahti maanantain Yle:n A-studiossa, jossa vihreiden puheenjohtaja Sofia Virta otti aiheesta yhteen perussuomalaisen sosiaali- ja terveysministeri Wille Rydmanin kanssa
– Jos minä olisin tämän maan pääministeri, on aivan varma, että näiltä järjestöiltä ei olisi leikattu, Virta totesi Rydmanille.
Vigeliuksen mukaan sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuksiin ohjautuu satoja miljoonia euroja, joista vähintään kymmeniä miljoonia erilaisiin maahanmuutto-, kotouttamis- ja monikulttuuritoimintaan. Vigelius on julkaissut jo eilen puheensa eduskunnasta, jossa hän luettelee eri järjestöjen saamia avustuksia.
– Kampasin STEA-tukia läpi ja löysin yli sata järjestöä, jotka saavat tukia maahanmuuttoon, monikulttuurisuuteen ja kotouttamiseen liittyvään toimintaan, Vigelius kirjoittaa tiedotteessaan.
– Suomen Pakolaisapu ry 1 586 000 euroa, African Care ry 239 000 euroa, Think Africa ry 271 000 euroa, Espoon Maahanmuuttajien yhdistys ry 176 000 euroa, Lieksan Somali perheyhdistys ry 166 000 euroa, Kotimajoituksen Tuki ry 228 000 euroa, Suomi-Syyria ystävyysseura ry 338 000 euroa, Suomen Somalia-verkosto ry 129 000 euroa, Turvapaikanhakijoiden tuki ry 279 000 euroa ja Lähi-idän naisten yhdistys ry 275 000 euroa vain joitain mainitakseni, Vigelius listaa vuosille 2023 ja 2024 myönnettyjä avustuksia.
STEA-avustukset olivat korkeimmillaan vuonna 2024, reilut 380 miljoonaa euroa. Vigelius muistuttaa, että järjestökentällä tehdään arvokasta työtä, mutta kaikkien toimintojen rahoittaminen verovaroin ja nykyisessä laajuudessa ei ole perusteltua tilanteessa, jossa valtio velkaantuu nopeasti. Hän pitää myös kriittisyyttä tärkeänä, sillä pelkkä hyvä tarkoitus hakemuksessa tai raportilta välittyvä mielikuva eivät riitä.
– Myös muusta toiminnastaan tunnetut järjestöt, kuten Suomen Punainen Risti, Mannerheimin Lastensuojeluliitto ja Helsingin Diakonissalaitoksen säätiö, saavat useiden satojen tuhansien eurojen tukia maahanmuuttajille suunnattuun toimintaan. On hyvin mahdollista, että näin suuressa joukossa on ylimääräistä, päällekkäistä ja tarpeetonta, vaikka järjestön ydintoiminta tärkeää onkin, Vigelius toteaa.
– Kun luin hankekuvauksia läpi, tuntui kuin monet suomalaiset järjestöt pyrkisivät laajentamaan toimintaansa maahanmuuttoa liippaavaksi vain lisärahoitusta saadakseen.
Vigelius pitää keskustelua järjestöavustuksista tervetulleena, mutta mustavalkoista suhtautumista ongelmana. Hänen mukaansa ratkaisu tuskin on, että joko mistään ei leikata tai kaikki leikataan pois.
– Haastan tutkivan journalismin tuomaan esille, mihin järjestöt tukia käyttävät. Samalla järjestöllä voi olla sekä tavattoman arvokasta että vähemmän arvokasta toimintaa. Tällainen seulonta auttaisi isoakin yleisöä arvioimaan, mihin veroeuroja käytetään, Vigelius toteaa.
(Uutispeili ei ole muokannut artikkelin sisältöä.)
Köyhiltä Suomalaisilta voidaan leikata, kunhan pyhät maahantunkeutujille annetaan parasta ja kalleinta, jos joku sanoo että ei huvita enää töihin mennä, ymmärrän hyvin. Verorahoja miljardeja kehitysapu ym. Mutta suomalainen saa vaikka kuolla nälkään kadulla, ei tunnu haittaavan ketään.
Demokratia on siitä hieno järjestelmä, että siinä kaikilla on oikeus osallistua – ainakin maksamiseen. Kun eliitti päättää, että Suomeen tarvitaan lisää työvoimaa, lisää kansainvälisyyttä, lisää globaalia vastuunkantoa ja lisää kaikkea sitä, mikä näyttää hyvältä seminaareissa ja juhlapuheissa, lasku lähetetään tietenkin tasapuolisesti koko kansalle. Myös sille eläkeläiselle, joka laskee kaupassa senttejä margariinipaketin kohdalla, ja sille työttömälle, jolle kerrotaan samaan aikaan, ettei valtion kassassa ole rahaa hänen lääkkeisiinsä.
Jos maahanmuutto on niin välttämätöntä työnantajille, vientiteollisuudelle ja kasvua saarnaaville lobbareille, miksi sen kulut eivät seuraa hyötyjiä??? Miksi EK:n kabineteissa synnytettyjen tarpeiden hintalappu revitään lähiöiden ja maaseudun köyhien selkänahasta? Miksi se siivooja, joka ei koskaan istu hallituspöydissä eikä hyödy yhdestäkään halpatyömarkkinasta, joutuu maksamaan veroissaan järjestelmän, jonka suurin hyöty valuu niille, joilla on jo muutenkin enemmän kuin tarpeeksi?
Vastaus on yksinkertainen: koska köyhän kukkaro on poliittisesti helpoin ryöstää. Rikkaat neuvottelevat, lobbaavat ja sanelevat ehdot, mutta köyhä maksaa hiljaa. Häneltä voidaan leikata palvelut, nostaa maksut ja moralisoida päälle, että nyt kannetaan yhteistä vastuuta. Yhteinen vastuu tarkoittaa käytännössä sitä, että voitot yksityistetään ylös ja kulut sosialisoidaan alas. Herroille työvoimaa, köyhille verolappu.
Ja kun joku kysyy, miksi näin tehdään, hänet leimataan kylmäksi, itsekkääksi tai sivistymättömäksi. Ikään kuin kaikkein köyhimmän velvollisuus olisi aina ensimmäisenä avata lompakkonsa pakosta, jotta hyvätuloiset voivat tuntea itsensä humaaneiksi. On helppo olla antelias toisten rahoilla. On helppo julistaa solidaarisuutta, kun oman tilin saldo ei siitä kärsi.
Niinpä tämä maa jatkaa vanhaa jaloa perinnettään: unohdetut perseaukiset maksavat, hyväosaiset päättävät, ja moraalinen kunnia jaetaan niille, joille lasku ei koskaan käytännössä lankea. Siinä on suomalaisen oikeudenmukaisuuden pyhä kolminaisuus – köyhän velvollisuus, rikkaan hyöty ja poliitikon hyveposeeraus.
Takarivin Taavi by Veikko Lavi
https://youtu.be/K6aWphWwtzI?t=19