Lääkärikansanedustaja Mia Laiho (Kokoomus) on jättänyt perjantaina ministerille kirjallisen kysymyksen, jossa hän peräänkuuluttaa toimia ikääntyneiden digisyrjäytymisen estämiseksi ja vaihtoehtoisten asiointitapojen turvaamiseksi.
(Arkistokuva, kuvalähde: Eduskunta.)
Vanhusasiavaltuutetun arvion mukaan Suomessa on 500 000–600 000 yli 65 vuotiasta, joilla ei ole riittäviä digitaitoja hoitaa asioitaan itsenäisesti. Digitalisaation nopea eteneminen on jättänyt suuren joukon ikääntyneitä palveluiden ulkopuolelle tai muiden ihmisten varaan.
”Arjen perusasioiden hoitaminen ei saa olla kiinni älypuhelimesta tai sovelluksesta. On kohtuutonta, että moni toimintakykyinen ikääntynyt joutuu valtuuttamaan läheisensä tai jopa puolituttunsa hoitamaan omat asiansa vain siksi, ettei tarjolla ole muita saavutettavia asiointitapoja,” Laiho sanoo.
’Vaikeuksista laskujen maksamisessa’
Ikääntyneet ja heidän omaisensa ovat kertoneet vaikeuksista muun muassa laskujen maksamisessa, ajanvarauksissa, pysäköinnissä, matkalippujen ostossa ja terveystietojen tarkastelussa. Moni palvelu edellyttää älypuhelinta, tiettyä sovellusta tai vahvaa sähköistä tunnistautumista.
Laihon mukaan ongelma on vakava yhdenvertaisuuden ja itsemääräämisoikeuden näkökulmasta. Lisäongelmia tuo lukuisten palvelunumeroiden maksullisuus, mikä voi muodostua myös palvelun saannin esteeksi.
”Välttämättömien palvelunumeroiden on oltava maksuttomia tai vain pienellä maksulla. Puhelumaksu ei saa muodostua kynnykseksi asioinnille,” Laiho painottaa.
Kirjallisessa kysymyksessään Laiho tiedustelee hallitukselta muun muassa, miten varmistetaan, ettei digitalisaatio johda ikääntyneiden syrjäytymiseen ja että asiointi on mahdollista myös muilla kuin digitaalisilla tavoilla ja kuinka turvataan vaihtoehtoiset asiointikanavat, kuten puhelin- ja asiointipistepalvelut, koko maassa.
”Digitalisaatio ei saa tarkoittaa sitä, että osa ihmisistä jää yhteiskunnan ulkopuolelle. Meidän on huolehdittava siitä, että jokaisella on yhdenvertainen mahdollisuus hoitaa omat asiansa. Tämä on itsemääräämisoikeuden lisäksi myös merkittävä kansantaloudellinen kysymys, jos yhteiskunta omilla toimillaan sysää ihmisiä riippuvaisiksi muista,” Laiho sanoo.
(Uutispeili ei ole muokannut artikkelin sisältöä.)
Seppo Huhta
1. Suomi.fi-valtuus: Asiointivaltuus vastaan Valtuutusoikeus. Kun ikääntynyt haluaa antaa läheiselleen oikeuden hoitaa asioitaan, järjestelmä pyytää tekemään valtuutuksen. Normaali suomen kieli sanoo, että minä valtuutan sinut. Jos järjestelmässä kuitenkin valitsee epähuomiossa asiointivaltuuden sijasta valtuutusoikeuden, lopputulos on absurdi. Käyttäjä luulee antavansa lapselleen oikeuden hoitaa terveysasioitaan, mutta antaakin tälle oikeuden valtuuttaa kolmansia osapuolia, kuten naapureita, hoitamaan asioita. Lapsi ei kuitenkaan itse silloinkaan pääse katsomaan vanhempansa tietoja. Kielellinen ero valtuuden, valtuutuksen ja valtuutusoikeuden välillä sotii täysin arkijärkeä vastaan.
2. Vahva tunnistautuminen epäonnistui: Istunto vanhentunut. Kun digitaalinen järjestelmä katkaisee yhteyden automaattisen aikakatkaisun vuoksi, se ilmoittaa istunnon vanhentumisesta. Normaalissa kielessä sana vanhentunut rinnastuu ihmisen ikään tai kelvottomuuteen. Ikääntynyt käyttäjä voi helposti tulkita viestin niin, että hän itse on liian vanha tai hidas palvelun käyttäjäksi, vaikka kyse on vain teknisestä sekuntikellosta.
3. Evästeiden hyväksyminen välttämättömiin toimintoihin. Virallisilla sivustoilla vaaditaan jatkuvasti evästeiden hyväksymistä, jotta palvelua voi käyttää. Suomen kielen sana eväste tuo mieleen retkieväät, eikä se kuvaile millään tavalla sitä, että kyse on selaimeen tallennettavasta digitaalisesta datamurusta tai seurantaan käytettävästä koodinpätkästä. Kysymys eväiden hyväksymisestä laskun maksamiseksi on kielellisesti täysin käsittämätön.
4. Sähköinen allekirjoittaminen. Palvelut pyytävät käyttäjää allekirjoittamaan hakemuksen tai asiakirjan sähköisesti. Normaalissa maailmassa allekirjoitus tarkoittaa oman nimen kirjoittamista kynällä paperiin. Digijärjestelmissä tämä ei kuitenkaan tarkoita nimen kirjoittamista tai piirtämistä ruudulle, vaan pelkkää vihreän jatka-painikkeen klikkaamista pankkitunnistautumisen jälkeen. Termi luo mielikuvan mekaanisesta suorituksesta, jota järjestelmä ei todellisuudessa edes odota.
PS. Kaiken huipuksi nämä palvelut pakottavat käyttäjän pläräämään ees taas kymmenien eri välilehtien ja alasivujen välillä. Kun ikääntynyt yrittää vain etsiä yhtä tietoa, hänet pakotetaan avaamaan uusia välilehtiä, joissa aikaisemmat valinnat katoavat, istunnot katkeavat ja suuntavaisto ruudulla kuolee täysin. Se ei ole mitään saavutettavaa asiointia, vaan digitaalista esterataa, jossa pelkkä takaisin-nuolen painaminen saattaa pyyhkiä koko tuskalla täytetyn lomakkeen bittiavaruuteen. Tälläinen ikäihmisen alistaminen on jo suoranaista kyvyttömyyttä tai silkkaa ylimielistä …sanonko mitä!