Kansanedustaja Sara Seppänen (Perussuomalaiset) vaatii, että Suomen on asetettava turvallisuus ja huoltovarmuus etusijalle infrastruktuuripäätöksissä.
(Arkistokuva, kuvalähde: Eduskunta.)
Sara Seppänen viittaa tietoihin, joiden mukaan Puolustusvoimat pitää Pohjois-Suomeen suunniteltua niin sanottua NATO-rataa ”ehdottomana prioriteettina”.
– Viesti Puolustusvoimilta ja Natolta on yksiselitteinen: tämä yhteys on kriittinen Suomen puolustukselle. Silloin sen on oltava myös poliittinen prioriteetti, Seppänen sanoo.
Suunniteltu ratayhteys mahdollistaisi joukkojen, kaluston ja ammusten nopean siirtämisen Norjan Narvikista Ruotsin kautta Itä-Lappiin. Seppäsen mukaan kyse on Suomen puolustuskyvyn kannalta keskeisestä hankkeesta.
– Kyse on mitä suurimmassa määrin kansallisesta turvallisuudesta. Ilman toimivaa logistiikkaa puolustus ei toimi, hän toteaa.
Turvallisuus ja huoltovarmuus valtion ydintehtäviä
Seppäsen mukaan turvallisuusympäristö on muuttunut ratkaisevasti Venäjän hyökkäyssodan myötä, ja sen tulee näkyä myös investointipäätöksissä.
– Turvallisuus ja huoltovarmuus ovat valtion ydintehtäviä. Nyt on priorisoitava hankkeita, jotka turvaavat Suomea myös kriisitilanteessa, hän sanoo.
Seppänen muistuttaa, että Suomi on sitoutunut kehittämään sotilaallista liikkuvuutta ja infrastruktuuria osana Naton puolustussuunnitelmia.
– Sitoumukset on myös pantava tehokkaasti toimeen. Puolustus ei saa jäädä kiinni siitä, että päätöksiä ei uskalleta tehdä, Seppänen toteaa. 
(Uutispeili ei ole muokannut artikkelin sisältöä.)
Jos todella pitää paikkansa, että Puolustusvoimat ja Nato pitävät Pohjois-Suomen ratayhteyttä “ehdottomana prioriteettina”, silloin herää väistämättä kysymys: kuka tämän hankkeen etenemistä jarruttaa – ja millä perusteella?
Jos kyse on kansallisen puolustuksen ja huoltovarmuuden kannalta kriittisestä yhteydestä, sen pitäisi nousta poliittisten hankelistojen kärkeen ilman vuosien vatvomista. Jokainen viivästys tarkoittaa käytännössä sitä, että Suomen puolustusvalmiutta jätetään tietoisesti vajaaksi. Sellaisessa tilanteessa kansalaisilla on oikeus tietää, ketkä virkamiehet, ministeriöt, puolueet tai aluepoliittiset intressit asettavat esteitä hankkeelle, jota turvallisuusviranomaiset pitävät välttämättömänä.
Jos taas esteitä ei ole, miksi päätöksiä ei synny? Onko kyse poliittisesta haluttomuudesta, byrokraattisesta hitaudesta vai siitä, ettei turvallisuuspuheeseen itse asiassa uskota silloin, kun pitäisi tehdä konkreettisia investointeja?
Turvallisuudesta puhutaan paljon, mutta todellinen mittari on se, mitä päätöksiä tehdään silloin, kun turvallisuus maksaa rahaa. Jos Nato-rata on puolustuksen kannalta kriittinen, sen viivyttäjät on tuotava päivänvaloon. Kansalla on oikeus tietää, ketkä ottavat vastuun siitä, jos välttämättömäksi todettu hanke jää poliittisen jahkailun jalkoihin.
PS. Jos jarrumiehiä ei muuten löydy, niin kehottaisin kysymään neuvoa Unkarin uudelta pääministeriltä Péter Magyarilta, miten asian voisi hoitaa päiväjärjestykseen eurooppalaisittain sivistyneesti.