Trumpin määräaika täyttyy illalla

tuulen tuomisia
2 t
·
Kronikoita ajastamme
Jared Kushner ja Lähi-idän vallan, sodan ja rahan verkosto
7.4.2026
Luen Trumpin uusinta postausta, jossa hän kirjoittaa Iraniin liittyen: ”Kokonainen sivilisaatio kuolee tänä yönä, eikä sitä saada enää koskaan takaisin. En halua, että niin tapahtuu, mutta niin luultavasti käy.” (tarkka käännös)
En tiedä mihin katsoa, mitä ajatella, mitä kuulla, mitä sanoa tästä järjettömästä uhkauksesta tuhota yksi ihmiskunnan suurista sivilisaatioista. Persia valtiona ollut olemassa noin 2 500 vuotta, ja Iran sivilisaatioalueena noin 5 000 vuotta.
Päädyn kurkistamaan Trumpin dynastian kulissien taakse ja yritän hahmottaa, kuka hyötyy Trumpin käynnistämästä maailmanhistoriallisesta kaaoksesta ehkä eniten.
Siis, ennen kuin huomisen keskiviikon aamuyön kello kolmen sudenhetki koittaa.
. . . . .
Jared Kushner.
Jodin Kantorin kirjoittamassa New York Timesin artikkelissa (11.2.2017) kerrotaan, kuinka Trumpin vävyn ja Trumpin Lähi-idän politiikassa keskeiseen rooliin nousseen Jared Kushnerin perhe on Israelin pääministerin Benjamin Netanyahun pitkäaikainen ja läheinen ystäväperhe.
Kun Netanyahu vieraili New Yorkissa, hän yleensä yöpyi Kushnerien kodissa New Jerseyssä.
Jared Kushner kertoo muistelmissaan ’Breaking History’, kuinka Netanyahu nukkui hänen huoneessaan yläkerrassa, ja Jared joutui kellariin nukkumaan vuodesohvalla Netanyahun turvamiesten kanssa.
Kushner on ollut sisällä Israel-asioissa vuosia ja tuntenut Israelin oikeiston keskeiset toimijat jo nuoresta asti.
Jared oppi nuorena, miten valtaan pääsy muutetaan rahaksi ja raha takaisin vallaksi. Tämä tapahtui alusta lähtien epämuodollisen vallan, henkilökohtaisten verkostojen ja ulkoiselle vaikuttamiselle alttiin järjestelyn kautta.
Taustalla olivat perhe, verkostot, kiinteistöbisnes, velka, lahjoitukset ja ovet, jotka aukeavat oikealla hetkellä oikeille ihmisille.
Raha, sukunimi ja vaikutusvalta kietoutuivat toisiinsa jo lähtöviivalla. Jaredin poliittinen merkitys rakentui poikkeuksellisesta pääsystä presidentin lähipiiriin ja kyvystä muuntaa tämä pääsy taloudelliseksi hyödyksi.
Isä Charles Kushner tuomittiin maaliskuussa 2005 laittomista kampanjarahalahjoituksista, veronkierrosta ja todistajaan vaikuttamisesta. Isän toimintamalleissa näkyivät jo tavat, joissa lain rajat, kovat otteet ja etupiiriajattelu kuuluivat luonnollisena osana perheen toimintaympäristöön.
Jared Kushnerin Harvardiin pääsyä on amerikkalaisessa keskustelussa käytetty esimerkkinä siitä, miten varallisuus, sukunimi ja yliopistolahjoitukset kietoutuvat eliitti-instituutioiden portinvartijuuteen.
Järjestelmää ei välttämättä rikota, vaan sitä opitaan käyttämään niin, että se joustaa oikeaan suuntaan ja toimii omaksi eduksi.
Ensimmäisellä Trump-kaudella Jaredin virallinen asema oli ’Senior Advisor’. Todellinen vaikutus perustui siihen, että hän oli samanaikaisesti presidentin perheenjäsen ja Trumpin tyttären aviomies. Normaalit hallinnolliset jarrut eivät koskeneet häntä samalla tavalla kuin muita.
Toimiessaan neuvonantajana Lähi-idässä hän ei ollut neutraali välittäjä vaan toimija, jolla oli poikkeuksellisen läheiset suhteet sekä Benjamin Netanyahuun että Saudi-Arabian kruununprinssi Mohammed bin Salmaniin, MBS:ään.
Kushnerin ja MBS:n suhteen keskeinen taitekohta on toimittaja Jamal Khashoggin murhan jälkeinen vaihe 2.10.2018.
Useissa lähteissä on kuvattu, että Kushner neuvoi tai oli yhteydessä MBS:ään murhan aiheuttaman poliittisen kriisin aikana ja että Valkoinen talo pyrki säilyttämään Saudi-suhteen strategisen hyödyn vuoksi.
Kushner on myöhemmin puolustanut suhdettaan saudeihin ja kiistänyt intressiristiriidan.
. . . . .
Trumpin ensimmäisellä kaudella Kushnerin valta ei perustunut viralliseen asemaan vaan paikkaan presidentin vävynä. Tämä teki hänestä poikkeuksellisen vaikutusvaltaisen toimijan, jota tavanomaiset hallinnolliset rajat rajoittivat vain osittain.
Kushnerin keskeinen hanke oli Trump-hallinnon Israel–Palestiina-aloite, jonka taloudellinen osa, ’Peace to Prosperity’, esiteltiin vuonna 2019.
Palestiina-kysymys näyttäytyi siinä lähes puhtaasti kiinteistöbisneksenä: ytimessä olivat investoinnit, infrastruktuuri ja ajatus siitä, että poliittisia ristiriitoja voitaisiin hallita taloudellisten kannustimien kautta.
’Talous ensin’ -ajattelu oli hänen Lähi-idän politiikkansa ydin, ja se loi suoran sillan myöhempään aikaan, jolloin sama alue näyttäytyi myös sijoitus- ja finanssirakenteena.
Sama logiikka jatkui Kushnerin kätilöimissä Abraham-sopimuksissa. Yhdysvallat välitti vuonna 2020 sopimukset suhteiden normalisoimiseksi Israelin, Yhdistyneiden arabiemiirikuntien ja Bahrainin välillä. Myöhemmin mukaan tulivat myös Sudan ja Marokko.
Sopimukset allekirjoitettiin Washingtonissa 15. syyskuuta 2020, ja niitä kuvattiin alueellisen normalisaation läpimurtona. Käytännössä ne siirsivät painopistettä pois palestiinalaiskysymyksestä kohti Israelin ja arabivaltioiden diplomaattisia suhteita, kauppaa, investointeja ja turvallisuusyhteistyötä.
Tästä hyötyivät erityisesti ne toimijat, joilla oli henkilökohtaiset kanavat sekä Israeliin että Persianlahden johtajiin. Samalla sopimusten strateginen tausta liittyi myös jaettuun huoleen Iranista.
Kushner lähti Valkoisesta talosta tammikuussa 2021 ja perusti heti sen jälkeen sijoitusyhtiö Affinity Partnersin. Reuters kertoi samana vuonna, että yhtiö oli kerännyt yli 3 miljardin dollarin edestä sijoitussitoumuksia kansainvälisiltä sijoittajilta.
Ratkaiseva rahoittaja oli Saudi-Arabian valtiollinen sijoitusrahasto Public Investment Fund. Yhdysvaltain edustajainhuoneen valvontakomitean mukaan PIF sijoitti Affinityyn 2 miljardia dollaria vain noin puoli vuotta yhtiön perustamisen jälkeen.
Saudien oma arviointipaneeli oli pitänyt hanketta kokemattomana, toiminnaltaan puutteellisena ja myös mainehallinnan kannalta riskialttiina. Investointi vietiin silti läpi.
Kyse ei siis ole rikoksesta vaan menettelystä, miten Kushnerin poliittiset suhteet muuttuivat nopeasti pääomaksi.
Syksyllä 2024 Yhdystaltain senaatin rahoituskomitea kuvasi, miksi saudien järjestely herätti vakavia epäilyjä.
Komitean mukaan Affinity oli kerännyt ulkomaisilta asiakkailta 157 miljoonaa dollaria palkkioita, joista 87 miljoonaa Saudi-Arabian hallinnolta, vaikka sijoittajille ei ollut siihen mennessä maksettu käytännössä lainkaan tuottoja.
Yhtiön sijoitustulokset eivät selitä rahavirtaa.
Kushnerin Affinity kasvoi nopeasti. Reutersin mukaan yhtiön hallinnoitavat varat nousivat vuoden 2024 loppuun mennessä 4,8 miljardiin dollariin, kun mukaan tuli uutta pääomaa Qatarin valtiolliselta sijoitusrahastolta ja Abu Dhabissa toimivalta Lunatelta.
Tässä vaiheessa Affinity ei ollut enää vain entisen Valkoisen talon neuvonantajan uusi sijoitusyhtiö vaan rakenne, johon hakeutui Persianlahden valtiollista rahaa. Trumpin kaudella rakennettu Lähi-idän verkosto ja Kushnerin oma asema kytkeytyivät siinä yhteen.
Affinitystä oli tullut osa Persianlahden uutta järjestystä. Yhtiö ei seurannut politiikkaa sivusta vaan toimi sen ja pääoman välissä.
. . . . .
Julkisuuteen tuli havaintoja, kuinka Kushner oli alkanut toimia institutionaalisena välittäjänä Saudi-Arabian ja Israelin talouksien välillä.
Julkiset israelilaiset asiakirjat osoittavat, että Kushnerin kontrolloima Affinity-yhtiö sai tammikuussa 2025 luvan nousta lähes 10 prosentin epäsuoraksi omistajaksi israelilaisessa Phoenix Financialissa.
Julkisista lähteistä ei käy ilmi, että juuri tietty Saudi-Arabian valtiollisen sijoitusrahaston dollarierä olisi sellaisenaan ohjattu tähän sijoitukseen.
Julkisista lähteistä voidaan kuitenkin osoittaa, että Affinityn tärkein rahoituslähde on Saudi-valtiollinen raha ja että sama rahasto tekee merkittäviä sijoituksia Israeliin.
Kushnerin rooli tässä järjestelyssä on poliittisesti vaikea ja monimutkainen, vaikka selvää rikosta ei olisi tapahtunut. Yhdysvaltain etiikkasäännöt kieltävät virkamiestä osallistumasta asioihin, joilla on vaikutusta hänen omiin taloudellisiin etuihinsa.
Kushnerin tapauksessa ongelma ei ole yksittäinen sijoitus vaan koko toimintamalli. Sama henkilö toimii Lähi-idän politiikan epävirallisena neuvonantajana, kerää miljardeja ulkomaista pääomaa ja sijoittaa alueelle, jonka järjestystä hän on ollut itse rakentamassa.
Kongressissa on esitetty epäilyjä, että Affinityn rakenne voi toimia tapana kiertää FARA:n läpinäkyvyysvaatimuksia, eli ulkomaisiin intresseihin liittyvän vaikuttamisen näkyväksi tekemistä, ja että Kushnerin hallitsema rakenne näyttää institutionaalisesti korruptoituneelta, vaikka rikosoikeudellista näyttöä ei ole.
. . . . .
Jared Kushneria on epäilty yhä vahvemmin yhdeksi keskeiseksi neuvonantajaksi, joka vaikutti Trumpin päätökseen hyökätä Iraniin.
Ennen hyökkäystä käytyjen Iran-neuvottelujen viime vaiheessa Jared Kushner ei ollut muodollisesti ainoa päätöksentekijä, mutta hän kuului siihen pieneen joukkoon, joka vaikutti siihen, miten Trumpille kuvattiin neuvottelujen tila, Iranin aikomukset ja sodan vaihtoehdot.
Guardianin mukaan helmikuun 2026 kriittisessä vaiheessa Teheran katsoi sopimuksen olevan edelleen mahdollinen, jos Trump noudattaisi Witkoffin ja Kushnerin kanssa sovittuja ennakkoehtoja.
Kushner ja Trumpin erityislähettiläs Steve Witkoff näyttäytyivät neuvottelujen keskeisinä poliittisina portinvartijoina.
Neuvottelutiimissä ei ollut mukana sellaista amerikkalaista asiantuntijajoukkoa kuin yleensä.
Witkoff johti Yhdysvaltain valtuuskuntaa helmikuun lopun Geneven kierroksella, jota Oman välitti. Omanin ulkoministerin mukaan neuvotteluissa saavutettiin ’merkittävää edistystä’, ja keskusteluja oli tarkoitus jatkaa teknisellä tasolla Wienissä seuraavalla viikolla.
Iranin ulkoministeri Abbas Araghchi kuvasi kierrosta yhdeksi vakavimmista ja pisimmistä. Toisin sanoen aivan sodan kynnyksellä pöydällä ei ollut neuvottelujen täydellinen romahtaminen vaan vielä avoinna ollut prosessi.
Iranilaiset olivat lähteiden mukaan valmiita merkittäviin myönnytyksiin, kuten rikastamisen vähentämiseen ja ydinmateriaalin kehittämisen keskeyttämiseen vastineeksi pakotteiden lievennyksistä ja varojen vapauttamisesta.
Diplomaattisen ratkaisun ovi ei ollut vielä sulkeutunut. Valkoisen talon väite, että sota olisi ollut väistämätön, näyttää poliittiselta tulkinnalta eikä todellisuuden tilannekuvalta.
Tässä Kushnerin rooli muuttuu poliittisesti hämäräksi. Reuters raportoi jo aiemmin, että Pentagonin suljetussa briifissä kongressille ei raportoitu viitteitä siitä, että Iran olisi ollut käynnistämässä ensi-iskua Yhdysvaltoja vastaan.
Ennen sotaa ja Iran-neuvottelujen loppuvaiheessa Kushner näyttäytyy lähteissä ennen kaikkea portinvartijana ja viestiarkkitehtina.
Guardianin mukaan neuvotteluja tuntenut diplomaatti kuvasi Kushneria ja Steve Witkoffia ’Israelin asseteiksi’, joiden arviot vetivät päätöksentekoa sodan suuntaan.
Väite perustuu nimettömään lähteeseen, joten sitä ei voi käsitellä varmana tietona.
Silti se osuu yhteen laajemman kuvan kanssa. Trumpin kerrotaan kuunnelleen juuri Kushnerin ja Witkoffin kielteisiä arvioita sopimuksen mahdollisuuksista, vaikka muut toimijat pitivät ratkaisua vielä mahdollisena.
Kushner ei tietenkään lähteiden perusteella yksin päättänyt hyökkäyksen aloittamisesta. Mutta hänellä oli poikkeuksellisen suuri rooli siinä, miten diplomatian tila, Iranin uhka ja sodan vaihtoehto esitettiin presidentille.
On arvioitu, että Kushner auttoi muotoilemaan tilannekuvaa joko-tai-valinnaksi: jos sopimusta Iranin kanssa ei synny, jäljelle jää voima. Kushnerin vaikutusvalta perustui siihen, että hänen suora pääsynsä presidentin luo voitiin muuntaa poliittiseksi valuutaksi.
Kun sama henkilö toimii ulkopolitiikan ytimessä mutta ilman normaalia virkavastuuta sekä avoimuuden ja eettisen valvonnan rajoja, syntyy rakenne, jossa epävirallinen asema ja valta alkavat palvella yksityisiä verkostoja ja taloudellisia etuja.
Affinityn palkkiorakenne, ulkomainen valtiollinen raha ja Kushnerin samanaikainen rooli Iraniin liittyvän päätöksenteon lähellä muodostavat yhdistelmän, joka heikensi päätöksenteon uskottavuutta riippumatta siitä, täyttyikö lain rikkomisen kynnys.
. . . . .
Lähteet eivät riitä väittämään, että Kushner yksin neuvonantoineen sai aikaan päätöksen sodasta.
Mutta hänellä oli poikkeuksellisen suuri rooli siinä, miten diplomatian mahdollisuus, Iranin uhka ja sodan vaihtoehto esitettiin presidentille samaan aikaan, kun hänen omat taloudelliset sidoksensa kytkeytyivät suoraan Persianlahden arabivaltioihin ja Israeliin, joilla oli vahva intressi Iranin vastaiseen linjaan.

Trump considering using nuclear weapon against Iran? White House reacts to buzz

https://www.indiatoday.in/world/story/donald-trump-threatens-nuclear-strike-on-iran-after-us-attacks-kharg-island-2892914-2026-04-07