Kansanedustaja Sara Seppänen (Perussuomalaiset) korostaa, että suomalaisessa koulussa tulee jatkossakin turvata mahdollisuus oman kulttuuriperinnön tuntemiseen ja vaalimiseen.

(Arkistokuva, kuvalähde: Eduskunta.)

Keskustelu uskonnonopetuksen muuttamisesta kaikille yhteiseksi elämänkatsomustiedoksi herättää monissa opettajissa ja vanhemmissa huolta siitä, että suomalaisen kulttuurin keskeiset perinteet jäävät sivuun.

Suomessa valtaosa oppilaista osallistuu edelleen evankelis-luterilaiseen uskonnonopetukseen. Monille perheille kyse ei ole pelkästään uskonnosta, vaan kulttuuriperinnön, tapojen ja juhlien siirtymisestä sukupolvelta toiselle.

Koululaitos siirtää kulttuuriperintöämme seuraavalle sukupolvelle

Sara Seppänen korostaa, että keskustelussa tulisi tunnistaa tämä näkökulma paremmin.

—Suomalainen koululaitos on ollut keskeinen paikka, jossa omaa kulttuuriperintöämme on opittu ja ymmärretty. Uskonnonopetuksessa kyse ei ole vain uskonnosta, vaan myös suomalaisista tavoista, historiasta ja juhlapäivien merkityksestä.

Seppänen huomauttaa, että monissa kouluissa valtaosa oppilaista kuuluu edelleen evankelis-luterilaiseen kirkkoon ja osallistuu sen mukaiseen opetukseen.

-Jos jopa noin 90 prosenttia oppilaista osallistuu evankelis-luterilaiseen uskonnonopetukseen, on vaikea perustella, miksi siitä pitäisi luopua kaikille yhteisen oppiaineen nimissä.

Seppänen pitää ongelmallisena perustelua, jonka mukaan yhteiseen oppiaineeseen siirtyminen olisi ratkaisu vähemmistöuskontojen opetuksen järjestämisen vaikeuksiin.

-Ratkaisuksi ei voi tarjota sitä, että enemmistön kulttuuriperintöä aletaan häivyttää.

Seppänen korostaa, että nykyisessä opetussuunnitelmassa tulisi rohkeammin turvata suomalaisiin juhliin ja perinteisiin liittyvät käytännöt.

-Monissa kouluissa esimerkiksi Suvivirren tai perinteisten joululaulujen esittämistä epäröidään, vaikka valtaosa oppilaista ja vanhemmista toivoo niiden säilyvän osana koulun juhlia. Näiden tulee ehdottomasti olla selkeästi kirjattuina opetussuunnitelmaan.

Suomalainen kulttuuri ja perinteet eivät ole keneltäkään pois

Seppäsen mukaan koulun tehtävänä on sekä kunnioittaa ja pyrkiä vaalimaan suomalaisen kulttuurin keskeisiä perinteitä.

-Suomalainen kulttuuri ja perinteet eivät ole keneltäkään pois. Päinvastoin, niiden tunteminen auttaa ymmärtämään myös muita kulttuureja ja katsomuksia. Oma kulttuurimme tarvitsee puolustajia, sillä kulttuurit ja vuosisatojen kuluessa syntyneet perinteet eivät säily itsestään. Näitä elementtejä ei sovi pitää itsestäänselvyyksinä. Kouluilla on tässä suhteessa ensiarvoisen tärkeä rooli.

(Uutispeili ei ole muokannut artikkelin sisältöä.)

4 thoughts on “Suomalaisen kulttuuriperinnön asemaa koulussa ei saa heikentää, sanoo kansanedustaja Sara Seppänen”
  1. Eihän koulussa käsitellä ollenkaan mm. merkittäviä keksijöitämme vaikkapa teknologian suhteen. Suomalaisen kulttuuriperinnön ylläpito ja sen esiin tuonti on ollut aina tarkoituksella vajavaista.

    1. Anni sanoo että ei käsitellä ollenkaan ja tarkoituksella vajavaista, mutta on väärässä. Kyllä koulussa ainakin ennen on esitelty AIV Virtasia, VP Nenosia jne. ja paljon muitakin. Ei ehkä kaikkia jotka ansaitsisi tulla esille enemmän mutta ei kai suomalainen koulukaan voi olla täydellinen. Voihan olla että on mennyt kaikki Annilta ohi, tai sitten suomalaisten esittely on nykyagendojen vastaista ja jätetty pois.

      1. Onkos kerrottu linnavuorista, suomen kuninkaista ja muusta historiasta ennen 1100 lukua?Itse kirjoitin Reaalin L YO kirjoituksissa 1984. Eipä paljon käsitelty historiaa ennen valloittajia.

        1. Keskustelu, värikuvakirjojen kertoma -ja myös opetusmateriaali- näyttää käsittelevän Suomen ha suomalaisten historiaa aivan erityisellä tavalla: Milloinkaan en ole nähnyt/kuullut esm. englantilaisten kohdalla toistettavan, että ”väkeä tuli vähän joka suunnalta” (vaikka Englannin kohdalla tämä on totta), mikä Suomen tapauksessa näyttää olevan pakollista.

          Hokemalla -silloin kun se ei ole todenmukainen- pyritään heikentämään sanonnan kohteen kansallista identiteetin tunnetta. -Kyse on siis politiikasta.

          Nyt joku kysyy, mistä tulivat Suomen asuttajat. Tämä onkin tiedossa: 1. asutusaalto: Jääkausien jälkeinen ensiasutus: Swidry-Ahrensburgin kulttuurin väkeä (Puolasta ja Saksasta), joka asutti koko Fennoskandian ja Pohjoisen osan nykyisin Venäjäksi nimetystä alueesta. 2. aalto: Täydennysasutusta em. alueelta (samaa porukkaa) ja mukana mahdollisesti eteläuralilaisen t. Aral-järven ympäristön Kelteminar-kulttuurin muuttajia. 3. aalto: ”Keski-Volgan metropoli-alueelta” (talousmaantieteellinen keskus) maanviljelijöitä, joiden tausta on em. swidryläisessä asutuksessa. 4. aalto: Nuorakeraamisen kulttuurin pienkarjanhoitajia Baltian kautta Puolasta. -Tämän väen juuret ovat Keski-Aasiassa. 5. aalto: maanviljelijöitä Keski-Volgan metropolialueelta, Itä-Karjalan kautta. 6. Ruijaan ja Kuollaan Siperian pronssikauden rannikkoväestöä, Ymyakhtak-kulttuurista Taimyrin niemimaalta. -Vaikutus vähäinen. –Kaiken aikaa väestönvaihtoa lähialueiden kanssa.

Vastaa käyttäjälle matti Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *