New York Timesin bestselleristi kirjailija Richard Poen 2024 toukokuussa omakustanteena julkaisema tarkoin viittauksin varustettu kirja ”Kuinka britit keksivät kommunismin ja syyttivät siitä juutalaisia” alkaa lainauksella Winston Churchilliltä, jossa Churchill syytti juutalaisia bolshevikkivallankumouksesta.
(Kuvakoosteessa vasemmalta: Aleksander Parvus (Helphand), Leo Trotski (Bronstein), Winston Churchill.)
Tällä kampanjalla hän pyrki ja onnistui peittämään Britannian vehkeilyn bolshevikkien kanssa, joka lopulta johti äärimmäisen väkivaltaiseen bolshevikkivallankumoukseen.
Brittipääministeri Loyd George silloisen laivastoministeri Winston Churchillin vastustuksesta huolimatta määrätietoisesti mahdollisti bolshevikkien voiton sisällisodassa luullen näin rampauttavansa – samoin kuin tänäänkin brittipääministeri Keir Starmer – Venäjän.
Kyse on 300 vuotta jatkuneesta vihanpidosta ja kilpailusta Ison Britannian ja Venäjän välillä, joka koskee itäisen Välimeren kauppareittejä ja Euraasian maa-aluetta, jossa Ukraina on keskiössä.
Iso Britannia pelasi taidokkaasti Ensimmäisen maailmansodan siten, että kumpikaan – liittolainen Venäjä ja vihollismaa Saksa – eivät olisi voittajia. Ulkoasiankomissaari ja brittiagentti Lev Trotskyn vedottua ”työväen aatteeseen” julistaessaan pätemättömäksi kaikki Venäjän aiemmin tekemät kansainväliset sopimukset mukaan lukien Venäjän ja Britannian välisen liittosopimuksen (08.02. 1920), jonka myötä britit saivat Iranin öljykentät kokonaan haltuunsa. Nämä öljykentät sisälsivät suurimmat silloin tunnetut öljyvarat.
Alexander Helphand alias ”Parvus” – Venäjällä syntynyt juutalainen ja todennäköinen Brittien kaksoisagentti ja läheinen Leo Trotskin yhteistyökumppani tämän muotoillessa kuuluisaa jatkuvan vallankumouksen käsitettään, onnistui saattamaan Saksan bolshevikkien liittolaiseksi Ensimmäisessä maailmansodassa. Hän sai Saksan hallitukselta yhdeksän tonnia kultaa destabloidakseen Venäjän hallitusta ja tsaaria.
Suomalaisille hurmahenkisille ”isänmaallisille” russofoobeille tulee karuna yllätyksenä, että heimosoturimme yrittäessä vallata Petsamoa toukokuussa 2018, he joutuivat taistelemaan bolshevikkien ja Britannian kuninkaallisen merijalkaväen yhteisrintamaa vastaan. Nimittäin brittiagentti Leo Trotsky antoi sähkeellä käskyn Murmanskin paikalliselle bolshevikkijohtajalle ottaa vastaan kaikkea apua briteiltä suomalaisten sotureiden uhatessa valloittaa Petsamon.
Virallisen historian kirjoituksen mukaan Britit sotivat yksinään heimosotureita vastaan, kun englantilaiset pelkäsivät heidän Petsamossa sijainneiden runsaiden sotamateriaalien joutuvan suomalaisten kautta saksalaisille.
Ankara russofoobi Karl Marx ajoi Britti-imperiumin asiaa
Suomalaisille antikommunisteille ja russofoobeille voi myös tulla yllätyksenä, että Karl Marx oli raivokas russofoobi, joka kirjoitti auliisti silloiseen maailman suurimman levikin omanneeseen sanomalehteen The New York Tribuneen Venäjän vastaista propagandaa Krimin sodan alla. Tämän propagandan motiivina ei ollut autoritaarisen tsaarinvallan vastustaminen niinkuin marxilaiset väittävät, vaan Britti-imperiumin geopoliittisten tavoitteiden tukeminen.
Myöhemmin Marx ensimmäisen työläisten internationaalin johtajana Britti-imperiumin lietsoman USA:n sisällissodan aikana asettui Aleksanteri II:n ja Abraham Lincolnin orjuuden vastaista liittoa vastaan! Briteille oli tärkeää saada orjien avulla tuotettua puuvillaa kehräämöilleen Etelä-valtioista keinoja kaihtamatta.
Hamiltoniaanisen teollisuus- ja kauppapolitiikan myötä Lincoln oli ryhtynyt rakennuttamaan kehräämöitä USA:n Pohjois-valtioihin.
Donald Trump on nyt ottanut yli 100 vuotta sitten unohduksissa olleen Hamiltoniaanisen talouspolitiikan aseeksi (erityisesti tullit) käydessään sotaa globalisteja vastaan.
Ulkoministeri Marco Rubio totesi nyt Münchenin puheessaan, että viimeiset 50 vuotta USA:n teollista tuotantoa vastaan on käyty tietoista sotaa.
Monille innokkaille kommunisteille voi tulla ikävänä yllätyksenä se, että Karl Marxilla oli oma Britti-imperiumin ääritaantumuksellinen gruumaaja. Hän oli feodaalivallan fanaattinen kannattaja skottilainen ylimys David Urquhart.
Urquhart oli Lawrence of Arabia -tyyppinen Lähi-Idän syvällisesti tuntenut fanaattisesti Venäjää vihannut entinen brittiagentti, joka mm. syytti pääministeri Lordi Palmerstonia Marxin tavoin Venäjän agentiksi. Heitä yhdisti inho keskiluokkaa ja Venäjää vastaan.
Marx ja Urquhartia yhdisti näkemys, jonka mukaan feodaaliherrojen ja alamaisten suhde oli ollut aito ja suojeleva verrattuna teollistumisen ja nousevan porvariston synnyttämiin oloihin.
Marx oli siis emotionaalisessa liitossa feodalismia kannattavan henkilön kanssa ja kirjoitti mm. Kommunistisessa manifestissa 1848:
”Porvaristo on, missä tahansa se on päässytkin yliotteeseen, lopettanut kaikki feodaaliset, patriarkaaliset ja idylliset suhteet.”
Marxin Eleanor tytär kirjoitti kaksi Marxin ankaraa russofobiaa paljastanutta pamflettia, jotka julkaistiin vuonna 1899. Kuinka ollakaan Moskovan Marxismi-Leninismi-instituutin muutoin täydellisistä kokoelmista näitä pamfleteja ei löydy!
Ajatus Britti-imperiumin johtamasta globaalihallituksesta syntyi kuningatar Victorian hallitessa
Kirja auttaa ymmärtämään tämän päivän värivallankumouksia ja globalistien juonia ja nykyistä George Orwellin tarkoin ennustamaa lännen kommunistista Oceaniadystopiaa, joka nojaa feodalismia kannattavien aristokraattien ja oligarkkipankkiirien ja punavihreiden sosialistien identiteetti-ideologian epäpyhään allianssiin ilmastonmuutos ja avoimet rajat agendoineen.
Britti-imperiumin eli nykyisen kuolemaan tuomitun globaalivallan isiä ovat kuningatar Viktorian virallinen runoilija Alfred Tennyson ja Oxfordin yliopiston professori John Raskin. John Raskin oli omaksunut feodaalivaltaa kannattavan ja sosialistien kanssa liittoutuneen Nuori Englanti liikkeen ideat, jotka synnyttivät nykyisen liberaalin ”arvo”imperialismin ja sodat mukaanlukien Ukrainan sodan ja sen seurauksena Helsingin Itäkeskuksen muuttumisen Lähi-Itäkeskukseksi.
Tennysonista ja Raskinista on suora jatkumo nykyiseen brittiaristokratian ja oligarkkipankkiirien maailmanvallan ylläpitoon tähän päivään asti Cecil Rhodesin salaseuran ja sitä seuranneen Pyöreän pöydän, Kansojen liiton, YK:n, Pyöreän pöydän Harvardin aktivistiprofessori William Yandell Elliottin kautta Henry Kissingeriin ja lopulta Kissingerin kautta Maailman Talousfoorumin johtajaan Klaus Schwabiin.
Ranskan vallankumous – Ensimmäinen värivallankumous
Nouseva Britti-imperiumi ei koskaan antanut anteeksi Ludvig XVI:lle sitä, että Ranska takasi 1776 USA:n 13:lle osavaltiolle itsenäisyyden. Niinpä Britannia alkoi lähettää agentteja levittämään Ranskaan Lontoon 1788 perustetun Vallankumous Klubinsa vapaus-, veljeys ja tasa-arvo ideologiaa. Lopulta tämä johti koko maahan perustettuun jakobiiniklubien verkoston syntyyn, kuten historijoitsija Micah Alpaugh osoitti 2014 julkaistussa tutkimuksessaan.
Alpaugh käytännössä todisti oikeaksi sen, minkä USA:n vallankumouksen aikainen Ranskan suurlähettiläs Thomas Jefferson totesi yksityiskirjeissä eli sen, että Ranskan vallankumous johtui maksettujen toimijoiden valtaa epävakauttavasta toiminnasta, ja totesi vallankumousjohtajien Dantonin ja Marat’n olleen brittien maksamia toimijoita, jotka toivat kaaoksen ja verenvuodatuksen Ranskaan.
Jefferson, joka oli tuleva USA:n kolmanneksi presidentiksi, oli toivonut, että Bastiljin vankilan tuhoamisen jälkeen Ranska valitsisi perustuslaillisen monarkian, mutta toisin kävi ja XVI mestattiin giljotiinilla – kiitos brittien vehkeilyn.
Sana kommunismi syntyi osin brittiagenttien gruumauksen myötä Ranskan vallankumouksen melskeissä.
Marx ja Engels antavat kunnian kommunismi sanan keksimisestä vallankumouksen melskeissä kuolemaan tuomitulle ”Gracchus” Babeufille, jota Pariisissa asunut brittiagentti James Rutledge erityisesti gruumasi. Rutledge kuvasi itseään ”maailman kansalaiseksi”, joka halusi poistaa yksityisomaisuuden.
Rutledge otti Babeuffin mukaan kirjoittamaan ranskan kieliseen lehteen nimeltään Courrier del’ Europe, jonka omisti entinen lontoolainen laivastonupseeri ja viinikauppias Samuel Swinton, jonka ranskalainen historijoitsia Helene Maspere Clerk 1985 osoitti olleen brittiagentti hänen käytyään läpi Swintonin ja Britannian ylimmän laivastovirkamiehen Steven Stephensin kirjeenvaihdon. Lehti oli tärkeässä roolissa radikaalien vallankumousideoiden edistämisessä.
Esipuheen Richard Poen kirjaan kirjoittanut saudiarabialaiseen mahtisukuun kuuluva Sveitsissä asuva Noor Bin Ladin määritteli esipuheessaan kirjan argumentaatioon vedoten kommunismin aivan uudella tavalla:
”Kommunismi on valtion työkalu, tiedustelupalvelujen kehittämä psykologinen ase kyyniseen tarkoitukseen horjuttaa hallituksia ja kontrolloida väestöä.”
Elämme nyt George Orwellin dystooppisessa kommunistisessa Oceaniassa – kiitos Britti-imperiumin.
Mikko Paunio
Aihetta sivuten:
19.09. 2024:
11.11. 2025:
Arto Luukkanen tarkastelee A.Duginin tilannearviota Venäjästä: ’Päätön kana lentää…’
05.11. 2025:
01.02. 2025:
30.12. 2025:
Pekka Kemppainen