Bolsheviikki New Yorkin johtoon

New Yorkin pormestarin vaalit voitti afrikkalainen intialaisvanhempien muslimipoika, joka kehuu olevansa sosialisti. Toki hän oli Demokraattisen puolueen ehdokas, mutta ko. puolue ole koskaan ollut sosialistinen.

Maailman yhden valovoimaisimmista kaupungeista -toistaiseksi – pormestarinvaalit voitti muslimi Zahran Mamdani, joka aatteiltaan, asenteiltaan ja toimintatavoitteiltaan tuo mieleen Venäjän bosheviikkien toiminnan heti vallankumouksen jälkeen, -eli varakkailta kaikki pois ja muille edellisten maksamana jaetaan kaikki. Mamdani on myös tyypillinen juutalaisvihaaja eli nykynatsi.

Mies haluaa mm. seuraavia asioita:

1. Pidättää Israelin pääministerin Benjamin Netanjahun
2. levittää intifadaa globaalisti
3. asuttaa kodittomat metrossa
4. leikata New Yorkin poliisin rahoitusta.
5. tehdä New Yorkista mahdollisimman epämukavan juutalaisille.
6. perustaa kaupungin ylläpitämiä kauppoja.
7. tehdä julkisesta liikenteestä maksuttoman.

Osin yllämainittuja asioita ajoivat taannoin Detroitin miljoonakaupungin vasemmisto he nkiset pormestarit, ja niinpä kyseinen ”autokaupunki” osittain ränsistyi ja autioitui, ja asukasmäärä romahti.

Mutta jos tämä vain äidillään töissä ollut aikamiespoika saa tahtonsa läpi, niin New York alkaa muistuttaa Pietaria vuodelta 1925, -ei ollut hääppönen paikka.

Trump ei niele kotikaupunkinsa tuhoa

On oletettavaa, että jos/kun Mamdani rupeaa toteuttamaan ”uudistuksiaan”, niin presidentti tulee pienentämään New Yorkin valtionavut lain sallimalle minimitasolle, ja se on iso ”saksiminen”.

Ja on ilmeistä, että New Yorkin rikollisjengit saavat myös maistaa Trumpin todennäköisesti sinne lähettämän -ennätyssuuren- kansalliskaartin joukko-osastojen läsnäoloa, ja on luultavaa, että viimeistään siinä vaiheessa moni Mamdania äänestämään hurahtanut katuu hölmöyttään, kun satunnaisia henkilöön meneviä tarkastuksia alkaa tapahtua kotikulmilla.

Olen käynyt muutaman kerran New Yorkissa ja ollut yhteenkin menoon kuukauden päivät, ja nähnyt myös laitakulmia niin Manhattanilla kuin Harlemissa, Brooklynissa jne. Voin sanoa, että kovin oli jopa satunnaisen matkailijan mielestä levotonta menoa, eli vaikka Mamdani ei olisi voittanut vaaleja, niin totisesti New Yorkille tekisi hyvää kuukauden parin kurinpalautus kansalliskaartin toimesta.

Rikkaat lähtevät naapurikuntiin

Viimeistään siinä vaiheessa tämä amerikkalainen ”peräkammarinpoika” havahtuu siihen tosiasiaan, että maksajia ovatkin ihan tavalliset ihmiset ja myös pienituloiset.

Sadan vuoden peruutus ei auta New Yorkia

Lokakuun vallankumous aiheutti valtavan kaaoksen Venäjällä, ja siitä järjestyksen luominen ja yhteiskunnan uudelleen rakentaminen – vaikkakin sosialistiseksi- vei 10 vuotta (eikä ollut ketään vastustamassa). Kaiken kaikkiaan noin 75 vuotta neuvostososialismia osoitti, että kymmenissäkään vuosissa ei syntynyt muuta kuin kommunistisen puolueen terrorivaltio, ei edes ”työväenluokan diktatuuria”, saatikka ”demokraattista sosialismia”: Vain valtion kuvatus, jota johtivat Leninin, Stalinin ja Breznevin kaltaiset roistot -kylmäveriset sadistit- ja siis tämäkö syväsukellus kaaokseen, mitä Mamdani on tarjoilemassa 2000-luvun nykkiläisille, olisi joku sosialistinen paratiisi.

Muuten kuvaavaa on, että esim. Obama ei suostunut -pyynnöistä huolimatta- tukemaan Mamdania.

Mutta sen sijaan jos/kun katsoi ja luki suomalaista valtamediaa, niin tuli tunne että vähän yli 50 %:n kannatuksen sijasta Mamdani olisi saamassa vähintään 90 %:a äänistä.

On vaikea käsittää, mitä ihmettä Hesari, Maikkari ja Yleisradio tekevät sillä, että paikalliseen kommunismiin pyrkivä muslimi voittaa pormestarinvaalit Yhdysvalloissa.

Oli hupaisaa katsottavaa, kun yksi Ylen amerikan-toimittajista hymyili kuin Kalifornian aurinko kertoessaan vaalituloksesta. Ilmari-poika oli niin ”suu messingillä”, -ilme oli kuin olisi saanut päävoiton Eurolotossa. Siis sama kaveri, joka aina Trumpista kertoessaan on suupielet polvissa, ja todistaa viha ja inho äänessään väristen, mutta eipä mitään: Ylehän on luotettava ja ennen muuta puolueeton ja riippumaton ”tiedotusväline”.

Elämme kaikin puolin mielenkiintoisia aikoja. Varmaan meidän on syytä olettaa, että jo kesään mennessä New Yorkin sosialisointi on edennyt, tai kaupunki on saatettu takaisin normaalin markkinatalouden piiriin ja elämä jatkuu maailman yhdessä loistavimmista metropoleista, ja Mamdanin sosialisointipyrkimykset ovat vain taakse jäänyttä painajaista, joka tuskin toistuu seuraavaan sataan vuoteen.

Seppo Huhta