Hiljaisuus Iranin sorrosta paljastaa ihmisoikeuspolitiikan kaksoisstandardit

Kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän pj. Peter Östman kommentoi Iranin tilannetta.

(Kuva: KD eduskuntaryhmän puheenjohtaja Peter Östman tapasi Iranin kruununprinssin Reza Pahlavin Washington DC:ssä 10.12.2025.)

’Ihmisoikeuspuheen ja naisten oikeuksia puolustamisen kaksinaismoralismi’

Iranilaiset vaativat vapautta, demokratiaa ja muita perusoikeuksia vuosikymmenten sorron jälkeen.

Suomessa monet – usein vihervasemmistoon lukeutuvat – poliittiset toimijat, jotka normaalisti profiloituvat ihmisoikeuksien voimakkaina puolustajina, ovat olleet poikkeuksellisen hiljaa Iranin tilanteesta.

Tämä vaikeneminen paljastaa ihmisoikeuspuheen kaksinaismoralismin ja epäjohdonmukaisuuden. Erityisesti yleensä naisten oikeuksia puolustavien hiljaisuus on korvia huumaavaa. Iranissa naiset ovat protestien etulinjassa ja maksavat vastarinnastaan kovan hinnan, kun islamistihallinto alistaa ja rankaisee heitä.

Iranin demokraattisten kansanliikkeiden sivuuttaminen, ja tästä seuraava tosiasiallinen myötäily Hamasin, Hizbollahin ja Teheranin teokraattisten vallanpitäjien suuntaan on käsittämätöntä ja moraalisesti kestämätöntä.

Islamistisen Iranin päävihollisen, Israelin, toimia koskeva kritiikki on Suomessa ja laajemmin Euroopassa on välitöntä, jatkuvaa ja äänekästä. Samaan aikaan Iranin islamistisen hallinnon harjoittama systemaattinen väkivalta, laaja sensuuri ja joukkovangitsemiset jäävät vähälle huomiolle. Valtioita arvioidaan eri mittareilla sen mukaan, mikä hallinto on kyseessä.

’Israelin valtio asetetaan jatkuvasti vastuuseen maailman vääryyksistä’

Kun Israelin kritiikki on toistuvasti voimakasta, mutta Iranin sortotoimet sivuutetaan, valikoiva solidaarisuus voi muuttua piileväksi antisemitismiksi.

Tällöin Israelin valtio asetetaan jatkuvasti vastuuseen maailman vääryyksistä samalla, kun monet vakaviin ja laajoihin ihmisoikeusrikkomuksiin syyllistyvät hallinnot jäävät käytännössä ilman seuraamuksia. Tämä valikoiva lähestymistapa rapauttaa koko ihmisoikeuspolitiikan uskottavuutta.

’Ihmisoikeudet eivät voi olla ideologinen väline’

Ihmisoikeudet eivät voi olla ideologinen väline, jota käytetään omien liittolaisten suojelemiseen tai poliittisesti epämieluisten valtioiden yksipuoliseen syyllistämiseen. Universaalit oikeudet menettävät merkityksensä, jos niitä sovelletaan valikoivasti.

Iranissa on viikkojen ajan nähty yksi maan laajimmista protestiaalloista vuosikymmeniin. Mielenosoituksia on järjestetty kaikissa maan 31 provinssissa vastalauseena taloudelliselle romahdukselle, järjestelmälliselle sorrolle ja teokraattiselle diktatuurille.

Hallinnon vastaus on ollut massapidätykset, internet-yhteyksien katkaiseminen tiedonkulun estämiseksi sekä tappavan voiman käyttö rauhanomaisia mielenosoittajia vastaan.

Suomen ulkopolitiikan ja ihmisoikeuslinjan on perustuttava universaaleihin periaatteisiin. Ihmisoikeudet ovat jakamaton kokonaisuus, jota on puolustettava riippumatta siitä, minkä hallinnon rikkomuksista on kyse.

Peter Östman

12.1.2026

***

Kristdemokratiska riksdagsgruppens ordförande Peter Östman:

Tystnaden kring Irans förtryck avslöjar dubbelstandarder i människorättspolitiken

Iranier kräver frihet, demokrati och andra grundläggande rättigheter efter årtionden av förtryck. I Finland har många politiska aktörer, ofta med koppling till den vänstergröna rörelsen, som normalt profilerar sig som starka försvarare av mänskliga rättigheter varit anmärkningsvärt tysta om situationen i Iran. Denna tystnad avslöjar dubbelmoral och inkonsekvens i människorättsretoriken.

Särskilt tystnaden från dem som vanligtvis försvarar kvinnors rättigheter är öronbedövande. I Iran står kvinnor i protesternas frontlinje och betalar ett högt pris för sitt motstånd, när det islamistiska styret förtrycker och bestraffar dem.

Att bortse från Irans demokratiska folkrörelser och den därav följande faktiska eftergivenheten gentemot Hamas, Hizbollah och de teokratiska makthavarna i Teheran, är obegripligt och moraliskt ohållbart.

Israel, som är den islamistiska regimens huvudfiende, möter i Finland och i Europa ofta och högljudd kritik. Samtidigt får den systematiska våldsanvändningen, den omfattande censuren och massfängslanden som utövas av Irans islamistiska regim mycket begränsad uppmärksamhet. Stater bedöms utifrån olika måttstockar beroende på vilket styre det handlar om.

När kritiken mot Israel återkommande är kraftig men Irans förtryck förbises, kan selektiv solidaritet övergå i dold antisemitism. Israel ställs ofta till svars för världens orättvisor, medan många regimer som gjort sig skyldiga till allvarliga och omfattande människorättsbrott i praktiken förblir utan konsekvenser. Detta selektiva förhållningssätt undergräver trovärdigheten i hela människorättspolitiken.

Mänskliga rättigheter kan inte vara ett ideologiskt verktyg som används för att skydda egna allierade eller för att ensidigt skuldbelägga länder vars politik man inte gillar. Universella rättigheter förlorar sin betydelse om de tillämpas selektivt.

I Iran har man under flera veckor bevittnat en av de största protestvågorna i landet på årtionden. Demonstrationer har hållits i samtliga 31 provinser som protest mot den ekonomiska kollapsen, det systematiska förtrycket och den teokratiska diktaturen. Regimens svar har varit massgripanden, avstängning av internet-förbindelser för att förhindra informationsspridning samt användning av dödligt våld mot fredliga demonstranter.

Finlands utrikespolitik och människorättslinje måste bygga på universella principer. Mänskliga rättigheter är en odelbar helhet som ska försvaras oavsett vilken regims övergrepp det gäller.

Bild: KD:s riksdagsgrupps ordförande Peter Östman träffade Irans kronprins Reza Pahlavi i Washington DC den 10 december 2025.