Yhdysvaltain ja Venäjän kesken vaihdettiin äskettäin vankeja, -aitoon kylmän sodan tapaan: Joku töpeksimisistään Venäjällä istunut jenkki-urheilija ja amerikkalaisessa vankilassa tuomiotaan kärsinyt ent. neuvostokansalainen Viktor Bout vaihdettiin keskenään, -hyvän tahdon eleenä. Jos valtioiden välillä ei ehkä ole hyvää tahtoa, niin ainakin eleitä.
Mikä mies on Viktor Bout?
Kuten pelastajansa ja vapahtajansa Vladimir Vladimirovitsh Putin, vuonna 2008 Thaimaassa laittomaan asekauppaan sekaantumisesta pidätetty ja myöhemmin pitkään vankeusrangaistukseen Yhdysvalloissa tuomittu Viktor A. Bout oli siviiliupseeri. Bout, jonka nimen (Виктор Бут) voisi translitteroida myös ”Butt” -vaikka niin ei yleensä tehdä kun hän tuntee kaikki pahat pojat- toimi Neuvostoliiton aikana tulkkina Vitebskin lentotukikohdassa Venäjällä. Kun valtio hajosi hänen ympäriltään vuonna 1991, hän -kuten monet kollegansa- keskittyi putoamaan jaloilleen. Sekä Buttilla että Putinilla oli molemmilla sekä nokkeluutta, että ilmeisesti oikeat kontaktit.
Venäjän siirtyminen yhdellä loikalla rosvo-sosialismista rosvo-kapitalismiin jätti monet tyhjän päälle. Yksilölliset humanitaariset katastrofit eivät olleet harvinaisia, eivätkä rakettimaiset nousut tyhjätaskusta oligarkiksi. -Häviäjiä olivat liian myöhään heränneet, -ja rehelliset. Bout-Butt, jonka ura antoi herätteet Nicolas Cagen tähdittämään elokuvaan Lord of War (videoikkuna traileriin alempana) keksi ottaa myyntiartikkelikseen kuoleman. Lord of War:n intro -luodin tie jossain Uralilla olevasta tehtaasta länsiafrikkalaisen pummin otsaan- (ei sisälly traileriin) on mahdollisesti elokuvahistorian paras intro. (Suosittelen vilpittömästi!)
Bout otti hetkestä tilaisuutensa, kuten nuori KGB-eversti Vladimir Putinkin. Emme tiedä kohtasivatko he, eikä sitä kukaan koskaan kysy, koska molemmat tuntevat kaikki pahat pojat. Hehän ovat itse osa sitä joukkoa, jolle neuvostovaltion äkillinen vaikkakin pitkään kypsynyt romahdus antaisi tilaisuuden vastata kysymykseen ”miten minusta tuli minä”. Mutta kukaan ei kysy, koska…
(Jatkuu videoikkunan jälkeen.)
Kun Bout perusti lentolaivastonsa, alkupääomaksi Afganistanin sodan (1979-1981) nähneen Antonov-kuljetuskoneen hankkimiseen riitti kuullemma lentotukikohdan päivystäjälle annettu vodkapullo. -Siihen aikaan oli helppo ryhtyä biznes-mieheksi. Kauppatavara, AK-47:t, ammukset ja muu asiaan kuuluva krääsä, -nekin lähtivät kadonneet neuvostovaltion varikoilta samoilla edullisilla ehdoilla. Varikko-vääpelit ja huoltoupseerit, jotka eivät olleet saaneet palkkaansa kuukausiin, avasivat varastohallien ovet sopivasta summasta. -Itseasiassa heillä oli siihen lupa.
Kun hajoavan Neuvostoliitto -nimisen valtion esikunnissa huomattiin, että joku Kremlissä oli varastanut palkkarahat, puna-armeijan viimeiseksi jäävä komentaja, Jevgeni Saposhnikov, antoi käskyn: Upseerit saavat myydä ”ylimääräisiä sotatarvikkeita” saamatta jäävien palkkojensa korvaamiseksi. Erityisen laveasti ”ylimääräisyys” tulkittiin venäläisissä tukikohdissa pitkin itäistä Eurooppaa, mm. ”DDR:ssä”, jossa nuori eversti Putin piti putiikkiaan, Venäjän federaation ensimmäisen kommunismin-jälkeisen presidentin Boris Jeltsinin puolustusministeri kenraali Lebed antoi heti virkapöytänsä taakse istuttuaan käskyn: ”Kaikkien ydinaseiden sijantipaikat minulle ja heti!”
Venäjällä on vaihtunut puolustusministeri useaan kertaan, mutta Lebedin käskyä ei ole toteutettu, vieläkään. Kateisiin jäi ainakin 70 salkkuydinpommia, jotka olivat olleet niin salaisia, ettei edes kyseisen varuskunnan komentaja (Itä-Saksassa) tiennyt niistä. Mitä muuta jäi puuttumaan inventaarista, sen kattaa vanha venäläinen sanonta: Nitshevoo, harasoo.
Kun neuvostovaltion omaisuutta yksityistettiin, meno oli niin hurjaa ettei edes Yhtenäinen Venäjä -puolueen suomalainen ystävyyskumppani Kokoomus voisi markkinahenkisyydessäänkään sitä edes kuvitella. Mutta hallittua kaaosta hallitsi joku, tai jotkut. Sanotaan, että pääsy vapaasti otettavien asevarastojen äärelle oli sallittu vain niille, joilla oli lupa ja siunaus korkealta taholta. Sanotaan, että näitä ”capo di tutti capo”-hahmoja oli kolme: Yksi Venäjällä, yksi Ukrainassa ja yksi Kazakhstanissa.
”Tämä kaikki tietenkin tekee uskottavammaksi Viktor Boutin väitteen Kisangasissa -oluen äärellä- että hän itse on niin sanotusti vastuussa korkeammalle taholle.” (sivu 391, Matt Potter.)
Kuten mafiaperheissä, kuten rikollisissa klaaneissa, kuten kaikissa voimaan, väkivaltaan ja respektiin perustuvissa valtarakenteissa, myös neuvostomaan sotilaallisen kuolinpesän jakajilla oli hierarkia: ”Sinä saat varastaa tuolta, et tuolta, ja maksat minulle minun osuuteni? Da??” -Ja Ison Pojan osingot kulkivat ravintoketjussa huipulle asti.
”Melkein joka ainutta Il-76:tta (suosittu kuljetuskone bizneksessä) kontrolloi lopulta yksi kolmesta ihmisestä, jotka kaikki ovat hyvin hyvin korkeissa asemissa entisen Neuvostoliiton maissa. He ovat mahtavia miehiä, joiden nimiä sinä et ikinä kuule. (sivu 432, Matt Potter.)
Виктор Бут — максимально опасный преступник, которого Путин заполучил в свое распоряжение. Все эти вступления Бута в партию ЛДПР нужны для смеха и отвлечения внимания. Путину он нужен для другого. Рассказываю подробно здесь: https://t.co/IdA9j08CYs pic.twitter.com/wENqIDvNvn
— Соболь Любовь (@SobolLubov) December 15, 2022
Jos joku ihmettelee, miksi meneillään olevassa Ukrainan-Venäjän sodassa venäläisillä on varustevajausta, panssarivaunujen aktiivipanssari-laatat on korvattu kumisaappaan-pohjilla, ja rintamilla koetaan ylläri-pylläri -tilanteita, kun neuvosto-jäämistön ”rajattomista” asevarastoista tuodaan jotain kipeästi kaivattua, olemme vastauksen äärellä. Tuhannen panssarivaunun varastokenttä keskellä Siperian ei-mitään onkin ollut varaosa-lähde, josta on ruokittu jonkin pakotteiden kohteena olevan roistovaltion sotavoimia, tai kongolaisen sotalordin panssariasetta, -ja sama meininki on rehottanut ”Kaliningradista” Vladivostokiin. Kaikki käteisellä tai ”veritimanteilla”, ei mitään kirjanpitoon.
Eikö Viktor Butt voisi, nyt kun pääsi kotimaahansa, käydä moikkaamassa Venäjän sotureita rintamilla? 
Luettavaa:
- Matt Potter: ”Salainen lasti, maailman vaarallisimmat salakuljettajat” , Tammi 2012, ”Outlaws Inc. Flying eth the World’s most dangerous Smugglers” 2011,
- Svoboda.org 14.12. 2022.
Виктор Бут свободен 👌 pic.twitter.com/1jnHT8mOoS
— Потапов Евгений (@ea_potapoff) December 8, 2022
”Hankkikaa hyvät kaverit”
Näin iloisesti hymyilee mies, jonka biznes-idea oli muuttaa neuvostovaltion maailmansotaa varten keräämät asevarastot ja kehitysmaalaisten kärsimykset rahaksi itselleen ja suojelijalleen. Nyt hänet on noudettu jonkin likaisen sopimuksen kautta amerikkalaisesta vankilasta -25 vuoden kakkua nauttimasta- Venäjälle, ja istutettu Liberaalidemokraattiseen puolueeseen, odottamaan palkkiovirkaansa. ”Hankkikaa hyvät kaverit”, on virnistyksen viesti meille.