Suomalaisten haluttomuus lisääntyä, ja tehdä vauvoja, on puhuttanut kovasti viime aikoina, mutta eräs näkökulma asiasta jää lähes kokonaan käsittelemättä. Nimittäin se tosiasia, että Suomessa ja kaikkialla länsimaissa syntyvyyden säännöstely oli tie hyvinvointiin.
Ehkäisyvälineiden ja erityisesti e-pillerin kehittäminen vapautti naiset jatkuvasta raskauden pelosta ja lapsien tekemisestä tuli suunniteltua, kultainen ydinperhe: isä, äiti ja kaksi lasta.
Lapsia syntyi sotien jälkeen enemmän, koska ehkäisyä ei käytetty. Minulle on kerrottu, että 1960-luvulla kondomeja myytiin apteekeissa, eivätkä apteekkarinaiset välttämättä halunneet myydä ehkäisyvälineitä naimattomille. Samalla 60-luvulla Suomessa avioeroa hakiessa piti olla selvä syy ja syyllinen kuten aviorikos.
Ei voinut vaan erota, jos puolison pärstä alkoi ärsyttämään. Ajat olivat toiset. Kenties toiset ovat lapsienteosta nauttineet ja olleet onnellisia suurperheen äitinä, mutta faktaa on, etteivät aina uudet raskaudet ja lapset olleet onnellisia saati toivottuja. Köyhyys, kurjuus ja nälkä vaivasi. Asuttiin ahtaasti. Mukavuuksia oli niukasti. Mutta valittaa ei saanut.
Syntyvyyden säännöstely on ollut ainoa tie hyvinvointiin
Syntyvyyden säännöstely on ollut ainoa tie hyvinvointiin, mitään muuta tietä ei ole ollut. Naisille tuli vapaus valita uran, työn ja äitiyden väliltä haluamallaan tavalla. Näin saatiin talous nousemaan kun naiset antoivat panoksensa työelämässä ja lasten lukumäärän laskiessa, ruokaa syöjille oli enemmän. Ja tästä alkoi rakentumaan pikkuhiljaa se hyvinvointiyhteiskunta, josta nyt puhutaan kuin leivästä, mutta että tämä pitäisi nyt jakaa aivan kaikille, sillä meillä on varaa.
Paitsi että meillä ei ole varaa, meidän yhteiskuntamme, lapsilisämme ja koko systeemi on rakennettu 1-3 lapsen perheiden mukaan. Meillä ei ole varaa maksaa jokaiselle afrikkalaiselle 10-lapsen yksinhuoltajaäidille kaikkia sosiaalisia etuuksia.
Minua itseäni jonkin verran vituttaa, että nyt suomalaisia syyllistetään ettemme ole lisääntyneet, vaikka juuri se ettemme ole lisääntyneet, on mahdollistanut koko olemassaolevan järjestelmän.
Mutta hyvinvointi on jo natissut ainakin viime vuosikymmenen. On pätkätöitä ja määräaikaisia töitä. Työelämään on ujuttautunut jatkuva irtisanomisen uhka, tuottavista yrityksistäkin voi irtisanoa ihmisiä koska tahansa, että saadaan parempia osinkoja. Ihmiset elävät epävarmuudessa ja eivät uskalla ottaa riskejä asuntolainojen ja lasten suhteen.
Parisuhteistakin on tullut epävarmoja ja määräaikaisia. Eivät kaikki naiset jätä lapsia tekemättä siksi, että ovat niin pinnallisia ja itsekkäitä, vaan ehkä siksi että on jatkuva epävarmuus ja stressi taloudesta eikä löydy edes kumppania.
Ja kuin vielä, -ripotellakseen suolaa haavoille- viimeiset hallituksemme ovat enemmän huolissaan isis-taistelijoiden kelakorvauksista, kuin tekemään taloudellisia helpotuksia suomalaisille lapsiperheille.
’Missään missä syntyvyyttä ei edelleenkään säännöstellä, ei ole hyvinvointia’
On aika epäreilua sitten vielä vittuilla päälle haluttomuudesta tehdä lapsia. Ja kääntäen verrannollisena: missään missä syntyvyyttä ei edelleenkään säännöstellä, ei ole hyvinvointia.
Siellä, missä minkäänlaisia ehkäisyvälineitä ei käytetä, naiset ovat edelleen synnytyskoneita. Tämä on nyt ilmeisesti jokin poliittisesti epäkorrekti aihepiiri, koska maapallon ylikansoittumisesta ei saa puhua. Mutta niin kauan kuin tämä hallitsematon syntyvyys jatkuu, siellä ei milloinkaan voi olla hyvinvointia.
Eikö ihmisoikeuksia olisi tarjota ehkäisyvälineitä väestöräjähdyksestä kärsiviin maanosiin kuten Afrikkaan? Eurooppa on jo uppoamassa hallitsemattomaan maahanmuuttoon, joka johtuu hallitsemattomasta syntyvyydestä.
Ei tarvitse olla ekonomisti ymmärtääkseen, että me palaamme takaisin köyhyyteen ja kurjuuteen, sossumassimme eivät riitä koko maailmalle.
Eiväthän ne riitä enää edes suomalaisille. Suomalaisten hyvinvointipalveluista leikataan jatkuvasti aina enemmän ja jaetaan omaa hyvyyttä ylistäen laittomille maassaolijoille ja kehitysapuna Afrikkaan ruokkimaan despootteja ja pikku diktaattoreja, jotka pitävät nämä rahat itsellään joilla rakentavat palatseja ja kylpevät jalokivissä ja yltäkylläisyydessä.
Kansalaiset pidetään kurjuudessa ja lukutaidottomina toistamassa samaa noidankehää. Joka ei ole koskaan johtanut mihinkään. On hulluutta toistaa samaa kaavaa ja odottaa erilaisia lopputuloksia.
Mutta pikanttina sadistisena lisänä, niille harvoille, jotka vielä uskaltavat lisääntyä ja haaveilla lapsista, on nyt sitten pitänyt lanseerata ilmastosyyllisyys ja kuinka ahneet ja itsekkäät hiilijalanjälkesi sulattavat napajäätiköitä ja jääkarhut kuolee.
’Ei valkoihoisia vauvoja’
Tieteen kuvalehden kannessa on valkoihoinen vauva, jonka päällä on rasti. Viesti joka halutaan kertoa on harvinaisen selvä: ei valkoihoisia vauvoja. Muut vauvat ovat paljon eettisempiä ja kuluttavat vähemmän maapallon resursseja, vaikka asuvatkin Suomessa.
Olen itse lapseton nainen, minulle se oli oma valinta eikä mikään tragedia. Mutta olen tyytyväinen ratkaisuuni. Jos mitään ei tehdä ja kaikki jatkuu näin, tulevaisuudessa, melko pian tulevaisuudessa, hyvinvointivaltioita ei ole olemassa.
Olemme jäävuoresta kyljen auki repineessä Titanicissa. Pelastusveneet on tosin lähetetty Välimerelle, koska eihän tämän laivan pitänyt upota.
Elina Louko
Eihän verotus, kovat yleiset kulut -ja pieni palkka vaikuta tietenkään yhtikäs mitenkään syntyvyyteen.
Onhan se selvää, ettei niillä ole mitään tekemistä koko asian kanssa.
Suomalaiset nyt vaan sattuvat rakastamaan epävarmuutta, kireää verotusta, asuntojen hintakuplaa ja sitä, että puolet palkasta katoaa ennen kuin ehtii edes vilkaista tilin saldoa.
Onhan se ihanaa, kun palkkapäivänä saa tuntea itsensä tärkeäksi osaksi yhteiskuntaa – hetkellisesti. Siihen asti kunnes huomaa, että puolet meni veroihin, toinen puolikas sähkölaskuun, ja loput laskuista on varattu Kelan päätöksen odottamiseen.
Ei kai kukaan mieti lapsia rahan tai vakauden näkökulmasta. Sehän olisi pikkuporvarillista ja tunteetonta!
Lapsethan syntyvät rakkaudesta – ja mikä olisikaan parempi tunneilmasto, kuin jatkuva irtisanomisuhka, 60 prosentin marginaalivero ja hallitus, joka miettii, pitäisikö polkupyöräilijöiltäkin alkaa periä päästöveroa.
Ps. Kunhan suomalaiset vain lakkaisivat olemasta niin itsekkäitä ja ymmärtäisivät, että vauva on kuin valtion arvonlisäveron jatke – pieni, suloinen, ja maksaa ihan helvetisti.
Pss. Mutta ei hätää!
Poliitikoilla on suunnitelma: tuodaan tänne lisää väkeä, jotka tekevät ne lapset.
Ja kun hekin pääsevät suomalaisen järjestelmän makuun – verot, byrokratia ja pätkätyöt tekevät tehtävänsä – hekin kyllä pian lakkaavat lisääntymästä.
Syntyy kerrassaan upea tasapaino. Ei vauvoja, ei varaa, mutta paljon hyveellistä velkaa – et silleen, revitään siitä, sillä autuaita ovat köyhät, koska he täyttävät maan – kirjaimellisesti.
”Eihän verotus, kovat yleiset kulut -ja pieni palkka vaikuta tietenkään yhtikäs mitenkään syntyvyyteen.
Onhan se selvää, ettei niillä ole mitään tekemistä koko asian kanssa.
Suomalaiset nyt vaan sattuvat rakastamaan epävarmuutta, kireää verotusta, asuntojen hintakuplaa ja sitä, että puolet palkasta katoaa ennen kuin ehtii edes vilkaista tilin saldoa.”
— Niinpä. Jos tarkastelemme etnisiä ryhmiä, niin lapsiluku kertoo suoraan, ketä on rasistisesti sorrettu, ja kuka on vallassa.