Taksilain uudistusta kannattavat erityisesti asiantuntijat, eli itse taksiautoilijat, jotka huolehtivat joka päivä siitä, että suomalaiset pääsevät perille turvallisesti, ajallaan ja ihmisläheisellä otteella.
Taksiautoilijan työ on paljon enemmän kuin pelkkä kyyti. He ovat osa suomalaista arkea ja turvaa. Taksiautoilijat vievät lapsia harrastuksiin, vanhuksia lääkäriin ja väsyneitä työntekijöitä kotiin yövuoron jälkeen. Heidän kauttaan myös liikuntarajoitteiset ja syrjäseuduilla asuvat voivat osallistua yhteiskunnan toimintaan. Ilman heitä moni suomalainen jäisi kirjaimellisesti tien päälle.
Luottamus takseihin horjui
Me kaikki tiedämme, että taksialalla on viime vuosina ollut haasteita. Vuoden 2018 vapauttamisen jälkeen asiakkaan oli usein vaikea tietää, kuka häntä kuljettaa ja millä ehdoilla. Kuljettajien osaaminen ja kielitaito vaihtelivat liikaa, hinnat eivät olleet aina läpinäkyviä ja rehellinen yrittäjä joutui kilpailemaan niitä vastaan, jotka eivät hoitaneet velvoitteitaan. Luottamus takseihin horjui, ja se iski kovimmin juuri niihin, jotka toimivat oikein.
Siksi hallitus on päättänyt tehdä muutoksen. Ei paperilla ja juhlapuheissa, vaan konkreettisin, vaikuttavin toimin. Uudistuksen tavoite on yksinkertainen: palauttaa luottamus, turvallisuus ja reilu peli.
Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Ensinnäkin kuljettajan taustaan ja osaamiseen kiinnitetään aiempaa enemmän huomiota. Taksia ajavan pitää olla koulutettu, kielitaitoinen ja taustaltaan sellainen, että asiakkaalla on täysi syy tuntea olonsa turvalliseksi. Toisekseen: taksin pitää olla selvästi tunnistettava. Asiakkaan ei pidä arvailla, onko kyseessä luvallinen auto vai ei. Kolmanneksi: hinnoittelu tehdään avoimeksi ja reiluksi: jokaisessa autossa on taksamittari ja hinnat ovat selkeästi esillä. Ja kaiken tämän rinnalla varmistetaan, että palvelua on saatavilla koko Suomessa, ei vain isoissa kaupungeissa.
Tiedämme myös, että näihin uudistuksiin liittyy erilaisia näkemyksiä. Erityisesti pakollinen taksamittari ja erilliset taksikilvet ovat herättäneet keskustelua. Lausuntokierroksella eniten kannatusta taksamittareille löytyi edunvalvontajärjestöiltä, perinteisiltä taksien välitysfirmoilta sekä yksittäisiltä taksiyrittäjiltä. Vastustusta sen sijaan tuli alustatalouden toimijoilta. Myös viranomaiset olivat vahvasti mukana keskustelussa: Verohallinnon harmaan talouden torjuntayksikkö, sisäministeriö ja Huoltovarmuuskeskus kannattivat pakollisia taksamittareita.
Taksiliikenneluvan ehtoja tiukennetaan
Valmisteilla olevalla hallituksen esityksellä halutaan myös parantaa kuljettajien ammattitaitoa, tehostaa valvontaa ja ehkäistä väärinkäytöksiä. Taksiliikenneluvan ehtoja tiukennetaan, ja koulutusta sekä kokeiden valvontaa tehostetaan. Uusille kuljettajille asetetaan 21 tunnin koulutus, ja jo alalla toimiville tulee pakollinen 7 tunnin täydennyskoulutus ajoluvan uusimisen yhteydessä. Tämä täydennyskoulutusvaatimus olisi voimassa määräaikaisesti. Tavoitteena ei ole kiusata yrittäjää uusilla vaatimuksilla, vaan varmistaa, että jokainen kuljettaja hallitsee tehtävänsä ja pystyy palvelemaan asiakkaita laadukkaasti.
Myös valvontaa ja tunnistettavuutta helpotetaan. Hallituksen esitysluonnoksen mukaan taksina käytettävä ajoneuvo tulisi rekisteröidä taksiliikenneluvanhaltijan omistukseen tai hallintaan ja liittää rekisterissä lupaan.
Takseihin otettaisiin käyttöön erillinen värillinen rekisterikilpi. Lisäksi luvanhaltijan tiedot asetettaisiin julkisesti saataville rekisteritunnuksen perusteella, jotta myös asiakkaat voisivat helposti tarkistaa luvan voimassaolon sähköisesti. Näillä toimilla varmistetaan, että asiakas tietää aina, onko kyseessä luvallinen taksi.
Taksamittarista tehtäisiin pakollinen kaikissa takseissa, jotta kyydeistä saadaan kerättyä valvontaan tarvittavat tiedot. Samalla vastuu hinnan ilmoittamisesta olisi jatkossa paitsi taksiluvanhaltijalla, myös kuljettajalla. Lisäksi sääntelyn rikkomuksiin liittyviä seuraamuksia tarkennettaisiin, jotta väärinkäytöksiin voidaan puuttua nopeasti ja tehokkaasti.
Miksi tämä kaikki on meille perussuomalaisille tärkeää? Siksi, että me olemme aina puhuneet arjen turvallisuudesta ja rehellisestä yrittäjyydestä. Taksipalvelut ovat osa arkea, eivät mikään luksuspalvelu. On kohtuutonta, että rehellinen yrittäjä joutuu kärsimään siitä, että joku toinen kiertää sääntöjä. On väärin, jos asiakas ei voi luottaa siihen, että kyyti on turvallinen ja kohtuuhintainen. Ja on väärin, jos maaseudulla taksia ei enää saa.
Näillä muutoksilla me puolustamme rehellisiä yrittäjiä, turvaamme asiakkaan oikeudet ja pidämme huolta oikeudesta liikkumiseen koko Suomessa – niin Helsingissä, Sodankylässä kuin pienimmissäkin kylissä.
Näissä asioissa me perussuomalaiset tulemme pitämään ääntä eduskunnassa, jotta uudistus toteutuu järjellä, ei pelkillä pykälillä.
Taksi ei ole vain auto ja kuljettaja. Se on turvallisuutta, luottamusta ja arjen sujuvuutta. Kun suomalainen tilaa taksin, hänellä pitää olla varmuus siitä, että kyyti on turvallinen, laillinen ja kohtuullisesti hinnoiteltu. Hallituksen uudistus on askel tähän suuntaan, mutta kuten todettua, todellinen vaikuttavuus piilee teissä.
Me seisomme tässä taksiautoilijoiden rinnalla. Me puolustamme rehellistä yrittäjyyttä, turvallisia kyytejä ja koko Suomen elinvoimaisuutta. Taksit ovat paljon enemmän kuin liikennettä – ne ovat osa yhteiskunnan selkärankaa ja turvallisuutta, jota ilman Suomi ei toimisi ja liian monen osallisuus vaarantuisi.
Sara Seppänen
kansanedustaja PS, Liikenne12 parlamentaarisen työryhmän jäsen
Arvoisa kansanedustaja Sara Seppänen – aivan mainio juhlapuhe
Te puhutte luottamuksen palauttamisesta asiakkaalle – oikein, mutta ette puhu sanallakaan kuljettajan asemasta. Jos kaikki kuljettajan ja luvanhaltijan tiedot julkaistaan avoimesti, niin ne ovat samalla myös psykopaattien, sekakäyttäjien ja kostonhimoisten känniääliöiden saatavilla. Taksikuski ei voi, tai ei ehdi yleensä valita asiakkaitaan, mutta taksin asiakas voi aina – poikkeuksetta – valita, tekeekö hän kyydistä keskustelun, ampumaradan, tappelun vai julkisen vessan. (Allekirjoittanut on puhunut näistä ongelmista monien taksinkuljettajien kanssa vuosien varrella.)
Miten uudistus parantaa kuljettajan turvallisuutta ja yksityisyyttä, jos järjestelmä rakentuu niin, että hänet laitetaan avoimeen nettiliikenteeseen, kuin kampela kuivumaan laiturille? Missä ovat konkreettiset keinot estää se, että seuraavan kerran kuskia ei uhata, tapeta, hakata tai nöyryytetä vain siksi, että asiakas oli sitä mieltä, että lyhin tie ei ollut tarpeeksi lyhyt tai kuskin naama ei vain muuten miellyttänyt?
Onko persujen/hallituksen linja se, että rehellinen taksirenki/yrittäjä ansaitsee kaiken julkisuuden ja avoimuuden – mutta myös kaiken riskin?
Ps. Eli lyhyesti: kyllä, avoimuus voi parantaa asiakkaan turvaa, mutta se ei saa tapahtua kuljettajan kustannuksella.
Jos lainsäätäjä ei huomioi kuljettajan turvallisuutta (uhkatilanteet, väkivalta, häiriköinti) yhtä painokkaasti kuin asiakkaan oikeuksia, uudistus jää puolinaiseksi.
Pss. Mitä tietoja oikeasti pitäisi näkyä?
On eri asia näyttää asiakkaalle taksiluvan voimassaolo ja auton rekisterinumero, kuin kuljettajan kotiosoite tai henkilötiedot.
Turvallisuutta parantaisi, jos vain välttämättömät tiedot (lupatunnus, yrityksen nimi, voimassaolo) olisivat julkisia. Kuljettajan yksityiset tiedot voidaan pitää viranomaisen rekisterissä, mutta niitä ei tarvitse laittaa kenen tahansa haettavaksi.
Tätä asiaa ei sitten yhtään paranna se, jos lainsäätäjä näkee kokonaisuuden kuljettajan kannalta epäonnistuneena ammatinvalintakysymyksenä.
”Taksikuski ei voi, tai ei ehdi yleensä valita asiakkaitaan, mutta taksin asiakas voi aina – poikkeuksetta – valita, tekeekö hän kyydistä keskustelun, ampumaradan, tappelun vai julkisen vessan. (Allekirjoittanut on puhunut näistä ongelmista monien taksinkuljettajien kanssa vuosien varrella.)”
— Huomioonotettavaa. Kaikki asiakaspalvelussa työskentelevät ovat riskinalaisia -nykyisessä ”uuden normaalin” maailmassa- mutta taksikuskit ovat yksin työpaikallaan, -johon voi pölähtää vaikkapa ”seurue”.