Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen Suomen valtuuskunnan puheenjohtajan Ville Kauniston esitys meriturvallisuudesta on hyväksytty osaksi yleiskokouksen istunnon julkilausumaa.
Lisäaihe-ehdotuksessaan ”Maritime Security: An Integral Part of the OSCE’s Comprehensive Security” Ville Kaunisto (Kokoomus) muistuttaa meriturvallisuuden ajankohtaisuudesta ja edellyttää jäsenmaita sitoutumaan kansainvälisiin merenkulun lakeihin ja sopimuksiin sekä lisäämään yhteistyötä ja dialogia meriturvallisuudesta.
Lisäksi Kaunisto suosittaa, että Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen puheenjohtaja nimittäisi meriturvallisuuserityisedustajan tukemaan yhteistyön ja dialogin lisäämistä.
Esitellessään lisäaihe-ehdotustaan poliittisessa komiteassa Kaunisto painotti, miten Eurooppaa ympäröivien merialueiden turvallisuus ja toimintavapaus niin pinnalla kuin sen alla mahdollistavat elämäntapamme.
’Merenkulun on oltava turvallista ja vapaata’
”Pinnanalaisen infrastruktuurin tuhoaminen sabotaasin ja epäilyttävien onnettomuuksien muodossa on loputtava. Myös merenkulun on oltava turvallista ja vapaata. Tällä lisäaihe-ehdotuksella haluamme korostaa yhteisiä turvallisuushaasteitamme merenkulussa ja merenpohjan kriittisessä infrastruktuurissa”, Kaunisto totesi.
Poliittinen komitea hyväksyi Kauniston ehdotuksen miltei yksimielisesti. Kokouksen julkilausuma hyväksytään ja julkaistaan torstaina 3.7.2025. 
(Uutispeili ei ole muokannut artikkelin sisältöä.)
Seppo Huhta
Sama julkilausuma vähemmän diplomaattisesti muotoiltuna
> YK:n merioikeusyleissopimus (UNCLOS, artikla 58) julistaa, että ’valtioilla’ on oikeus vapaaseen merenkulkuun ja rauhanomaiseen infrastruktuurin käyttöön kansainvälisillä vesillä – rauhanomaisesta rinnakkaiselosta nyt puhumattakaan. Eräät valtiot ovat tämän näemmä ymmärtäneet niin, että sabotaasin piilottamisen pinnan alle on hyväksyttävä keino harjoittaa vihamielistä merenpohjanmuokkausta räjäytyksin ja ankkureita & yms.sabotaasilaitteita pohjaa myöten kiskomalla, näistä härdelleistä korvaus-vastuuseen joutumatta, Kiistetään sabotaasit ja härdelli, sekä harrastetaan ’korvat paksuina’ reipasta geopoliittista varjobalettia – jopa sukellusveneitä puskutraktoreina pohjassa käyttäen.
Olemme tietoisia siitä, että kaasuputket eivät räjähtele yksin, valokuitukaapelit eivät katkeile itsestään, ja anonyymit ‘tekniset viat’ Itämeren pohjassa eivät ole mikään sääilmiö. Tämä ei ole luonnonkatastrofi, vaan huolellisesti suunniteltu strategia – suoraan 1970-luvun kylmän sodan käsikirjasta, nyt vain on käytössä modernien seuranlaitteiden poiskytkennät, ja muut hieman vähemmän uskottavat ”meriselitykset”.
On korkea aika muistuttaa, että ‘puolustukselliseksi koulutustoiminnaksi’ naamioitu systemaattinen häirintä ei ole kansainvälisen oikeuden mukainen toimintatapa – edes silloin, kun se toteutetaan ’tuntemattoman toimijan’ taholta, joka sattuu olemaan hyvin kiinnostunut entisestä imperiumistaan ja sattuu omistamaan kartan, jossa Neuvostoliitto on vielä olemassa.
v