Yhtenä karismaattisimmista eurooppalaispolitiikoista tunnetun Nigel Faragen johtama Reformipuolue otti jättivoiton paikallisvaaleissa. Se voitti myös yhden vapautuneen parlamenttipaikan ja yhden kaupungin pormestariuden.
Jättitappion koki Konservatiivinen puolue, joka hävisi lähes puolet valtuustopaikoistaan ja putosi samalla ykkössijalta kolmanneksi Reformipuolueen ja tuntuvan voiton saaneen Työväenpuolueen taakse.
Tulokset:
- Reformipuolue 580 paikkaa, jossa jokainen on voitto. tämä tarkoittaa 41,1 %:a paikoista
- Työväenpuolue 330 paikkaa, jossa voittoa on 133 paikkaa eli sai 23,4 %:a paikoista
- Konservatiivit 267 paikkaa, jossa tappiota 267 paikkaa eli sai 18,9 %:a paikoista
- Muut/pienryhmät 81 paikkaa, jossa tappiota 23 paikkaa eli sai 5,7 %:a paikoista
- Liberaalit 80 paikkaa, jossa tappiota 161 paikkaa eli sai 5,6 %:a paikoista
- Vihreät 74 paikkaa, jossa 42 paikkaa eli sai 5,6 %:a paikoista.
Britanniassa on parlamenttivaalien tapaan myös paikallisvaaleissa yhden miehen vaalipiirit käytössä, eli se joka saa 50,0001 prosenttia tai enemmän äänistä, hän sen paikan vie. Eli jos esimerkiksi niin kuin eräissä takavuosien Yorkin metropolialueen vaaleissa kävi: Konservatiivit saivat äänistä 51 %:a mutta 100 paikasta 92.
Suomalaisesta näkökulmasta ei näytä kovin demokraattiselta, koska Yorkin alue koostuu tietenkin useammasta kunnasta, joissa jokaisessa on useita vaalipiirejä. -Siis vaalien kakkonen voi periaatteessa jäädä ilman yhtään paikka, vaikka saisi äänistä 49,9999 prosenttia.
Onko aika siirtyä Euroopassa yleisimmin käytössä olevaan d’Hondt:in jäjestelmään
Tämä tarkoittaisi samaa mallia, kuin Suomessakin on käytössä, ja useimmissa Euroopan maissa. Järjestelmän ydin on, että vaalipiirin -tai esim. Eurovaaleissa koko maan kyseessä ollessa- puolueiden ”ääniharava” saa suurimman vertausluvun, eli puolueen kokonaisäänimäärän, kakkonen puolet tuosta, kolmonen kolmasosan jne.
Ja jos puolue esimerkiksi saa vaikka neljä paikkaa, niin ne jakautuvat yllämainitun kaavan mukaisesti. On totta, että tämäkään järjestelmä ei ole ehdottoman suhteellinen, koska sen ”leikkuri” kulkee 12,5 %:ssa äänistä siis jos puolue saa vaalipiirin äänistä tuon kahdeksasosan niin se saa myös paikoista 12,5 %:a.
Jos puolueen kannatus on suurempi, niin se saa enemmän, eli tavallaan ”korkoa”, joka tuottaa isommilla kannatusprosenteilla ikään kuin ”korkoa korolle”.
Tästä esimerkki: Vuoden 1991 eduskuntavaaleissa Keskusta sai äänistä 24,8 %:a, eli sille olisi kuulunut ehdottoman suhteellisuuden mukaan 49 paikkaa, mutta d Hondtin järjestelmä toi sille 55 paikkaa: Siis 6 ”ylimääräistä”, eli enemmän kuin 10 prosenttia enemmän kuin sille olisi ”kuulunut”.
Ruotsin malli paras
Lähimmäksi suhteellisuutta EU-maissa päästään Ruotsissa, jossa d Hondtin järjestelmän ”korjaajana” on ”tasauspaikkajärjestelmä”.
Ruotsin valtiopäivillä on 349 kansanedustajaa. Heistä 329 valitaan niin kuin Suomessakin, mutta 20 paikkaa jyvitetään eri läänien muodostamiin vaalipiireihin suhteellisesti, tosin niin että voit muodollisesti joutua aivan toiseen päähän maata mistä olet ollut ehdokkaana.
Näin kävi eräälle haaparantalaiselle eläinlääkärille, joka tietenkin oli ehdokkaana Norrbottenin läänissä -eli Ruotsin Lapissa- mutta, koska hän joutui tasauspaikkajärjestelmän ”korjauskertoimeen”, niin hän huomasikin olevansa -tosin muodollisesti – Kalmarin läänin kansanedustaja. Kalmarin lääni sijaitsee Itämeren rannikolla noin tuhat kilometriä Haaparannalta etelään, -Tukholman alapuolella, lähellä Kööpenhaminaa.
Kyseinen kansanedustaja, joka oli juuri tullut mukaan poitiikkaan siunaili Ruotsinradion suomenkielisissä uutisissa tilannettaan : ”Herratunaika mole koskaan käynykhään koko Kalmarissa”.
Tuo Britannian vaalitulos on ainutlaatuinen siksi, että yksikään vanhoista valtapuolueista-Konservatiivit, Työväenpuolue ja Liberaalit ei ole ikinä olleet sijoilla 2,3 ja 5. Tässä on nyt harkinnan paikka kaikille noille ”vanhoille”. Joko ne ”ottavat lusikan kauniiseen käteen” ja tulevat edes 1900-luvulle, tai jäävät toivomaan, että josko tuo Reformipuolueen voitto oli vain -niiden kannaltaan- epäonninen sattuma.
Onko täydellinen muutos Ison-Britannian parlamentissa mahdollinen
Kyllä se on, mutta edellyttää vanhojen puolueiden suostumusta, jopa asian ajamista. Jos, tai kun, pakallisvaalien kannatuslukemat kestävät parlamenttivaaleihin saakka, se merkitsee sitä, että ensinnäkin – de facto – amerikkalainen kaksipuoluejärjestelmä -tosin liberaalit ovat toisinaan päässeet osille- on tullut tiensä päähän, ja Reformipuolue valtaisi liki puolet parlamenttipaikoista. Näin tosin saattaisi käydä myös jos d Hondtin järjestelmä otettaisiin käyttöön.
”Suo siellä, vetelä täällä.” Asiaan perehtyvät vanhojen puolueiden edustajat varmasti joutuvat miettimään ns. päänsä puhki, mitä tietä kannattaisi ryhtyä etenemään. Nykyisen parlamentin voimasuhteilla päävastuu asiasta on Työväen puolueella.
Tällä haavaa -Englannista tulleiden viestien perusteella- ei näytä siltä,että muutos olisi tulossa.
EU-maissa ei missään nimessä toivota valtaa Reformipuolueelle, koska sen johtaja on maanosamme näkyvin EU:n vastustaja, ja oli keskeinen tekijä siinä että Yhdistynyt kuningaskunta erosi kansanäänestyksessä.
EU-eropaperit allekirjoitettiin lopullisesti 2020, mutta Manner-Euroopassa elätellään vieläkin toiveita Brittien mahdolliselle paluulle EU:n ”pyhäinyhteyteen”. Ongelmana on se, että vain Liberaalit ovat sillä kannalla, mutta heidän kannatuksensa on vähän yli 5 %:a, ja sillä ei ”Herran huonetta rakenneta”, eikä Britanniaa saada liittymään uudelleen Unioniin varsinkin, kun Konservatiivit ja Työväenpuolue eivät sitä halua.
Muun Euroopan hinku saada Iso-Britannia takaisin Brysselin palatseihin perustuu vain ja yksinomaan siihen, että Britannia olisi Saksan jälkeen jälleen toiseksi suurin nettomaksaja, eli keventäisi tuntuvasti muiden maiden jäsenmaksutaakkaa. On sinänsä likimain säälittävää, että vaikka ”saarelaiset” eivät ole huolissaan omasta taloudestaan, niin sitä ovat mm. kovin paljon vuodattaneet -krokotiilin kyyneleitä- saksalaiset, ranskalaiset ja tietysti puolueista Vihreät ja laitavasemmisto. Samassa rintamassa ovat maanosamme yritysjärjestöt ja kokoomuspuolueet.
Seppo Huhta
Ps. Suomessa Ison-Britannian vaaleista eivät ole uutisoineet: Yle, MTV, eikä HS.
Pekka Kemppainen
Nigel Faragen johtaman Reformipuolueen Venäjä-kanta on herättänyt huomiota ja keskustelua. Farage on aiemmin ilmaissut ihailuaan Vladimir Putinia kohtaan ja puolustanut Venäjän toimia, mikä on herättänyt kritiikkiä erityisesti Ukrainan sodan aikana.
Tässä muutamia keskeisiä huomioita Reformipuolueen ja Faragen Venäjä-kannasta:
Aiemmat lausunnot:
Farage on aiemmin kehunut Putinia ”maailman johtavaksi poliitikoksi”.
Hän on myös kyseenalaistanut Naton laajentumisen ja syyttänyt länttä provosoinnista.1
1.
Nigel Farage: ’NATO and European defense union cannot coexist’ – Politico.eu
http://www.politico.eu
Ukrainan sota:
Vaikka Farage on tuominnut Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan, hänen aiemmat lausuntonsa ovat herättäneet epäilyksiä hänen todellisesta kannastaan.
Viimeisimpien tietojen mukaan Farage on tehnyt lausunnon, jossa hän on todennut lännen ja EU:n provosoineen Venäjän Ukrainan sotaan.
Kritiikki:
Faragen lausunnot ovat saaneet laajaa kritiikkiä poliittisilta vastustajilta ja asiantuntijoilta, jotka ovat syyttäneet häntä Venäjän propagandan levittämisestä.
Hänen lausuntonsa ovat nähty myös Britannian turvallisuuspolitiikan kannalta ongelmallisina.
Reformipuolueen kanta:
Reformipuolueen virallinen kanta Venäjään on monimutkaisempi kuin Faragen henkilökohtaiset mielipiteet.
Puolueen linjauksissa on kuitenkin nähty Faragen kannan vaikutus.
_Allekirjoittaneen mielestä Tanskan mallin pitäisi sopia kaikille pakolais -ja venäjäkysymyksessä. Ellei Tanskan malli sovi, niin sitten tiedetään varmasti ainakin se, että kaikki muut esitetyt ja tarjolla olevat mallit ovat eurooppalaisille ihan helvetin huonoja, eli hengenvaarallisia._
Tanska on pakolaiskysymyksessä tiukan linjan maa. Sen tavoitteena on vähentää turvapaikanhakijoiden määrää ja kannustaa jo maassa olevia palaamaan kotimaihinsa, jos olosuhteet sen sallivat. Tanska on muun muassa leikannut pakolaisten toimeentulotukea ja pyrkinyt siirtämään turvapaikanhakijoiden käsittelyä EU:n ulkopuolelle.
Venäjän uhkaan Tanska suhtautuu vakavasti ja on vahvasti sitoutunut Naton yhteiseen puolustukseen. Maa on lisännyt puolustusmenojaan ja osallistuu aktiivisesti kansainvälisiin harjoituksiin. Tanska tukee myös Ukrainaa Venäjän hyökkäystä vastaan.