MOT kertoi työttömyystukien leikkaamisesta, -esitetty 21. huhtikuuta.
Katselin muutaman päivän viiveellä tallenteelta MOT-ohjelmaa siitä, miten tukien leikkaaminen on
vaikuttanut ihmisten elämään. MOT-ohjelma muuten on niitä harvoja Ylen ohjelmia, joissa on tehty
jonkinlaista tutkivaa journalismia ja jotka ovat toisinaan kiinnostavia ja joita katson.
No mutta, tässä siis seurattiin vuoden ajan ihmisiä ja miten istuvan hallituksen leikkaustoimet vaikuttavat
heidän elämäänsä.
Ensimmäisenä oli Espoossa asuva nuori pari, jossa vaimo oli 23-wee ja siippa Intiasta, oliko 33-wee.
-Nimimuistihan minulla on maailmankaikkeuden huonoin, joten heidän nimiään en nyt enää muista. Pariskunta oli tavannut Intiassa ja minua jäi kovasti vaivaamaan millä masseilla neito oli Intiassa käynyt, sillä ohjelmassa hän oli työtön, ja Intiasta tullut sulho myös työtön.
Mies oli kuitenkin opiskellut neuropsykologiksi Intiassa, ja halusi siltä alalta töitä myös Suomessa. No, käsittääkseni terveydenhoitoalalla työskentelevien ulkomaalaisten pitää tulla Valviran hyväksymiksi ja myös kielivaatimuksia on.
Toivon oikeasti hänelle onnea, ja että voisi joskus toimia alallaan täällä, mutta tässä välissä hän oli työtön. Ja Vihreillä kuntavaaliehdokkaana.
Minua kuitenkin vaivasi miksi tämä 23-wee nuori nainen oli työtön. ja oliko hän koskaan ollut töissä, -sitä ei ainakaan mainittu- ja sillä asenteella, että elämään kuuluu tukia ja ettei voi elää ilman tukia. No, hänellä kyllä oli jotakin huostaanottotaustaa ja mt-ongelmia, mutta silti.
He asuivat siinä ohjelman alussa melko hulppean näköisessä kämpässä, jota myös itse ihmettelin, että kuinka tuollaiseen on työttömillä varaa. Oma asuinsijani on huomattavan paljon vaatimattomampi, vaikka käyn sentään töissä.
No, vaikka sitä tosi halvaksi mainostettiin, joutuivat he sitten muuttamaan halvempaan, koska asumistukea leikattiin. Vaimo pääsi ohjelman kuluessa yliopistoon opiskelemaan. Hän oli kirjoittanut aivan huimilla papereilla ylioppilaaksi iltalukiosta: Oliko ainakin 5 ällää ja muutamia Eximioita päälle.
Nuori nainen hyvällä yo-todistuksella saisi aivan varmasti töitä ainakin kaupan-alalta, mutta sitä yliopistoakin sitten pitäisi pystyä käymään kela-tuilla, sillä opintotuethan ovat pienempiä kuin työttömyysetuudet. Töitä hän ei kyennyt tekemään.
Valitettiin sitä, että joutuu ottamaan opintolainaa, ja on kauheat korot, mutta ohjelman lopussa pariskunta kertoi joutuneensa ottamaan 12-13000 euron velat selviytyäkseen, tai että velkaa oli yhteensä sen verran.
Miten ihmeessä työtön/opiskelija-pariskunta voi saada niin paljon lainaa? Hä? Ja saattaisiko niissä elintavoissa sitten olla jotakin pielessä, että tuota vauhtia velkaantuu? En nyt ihan lämmennyt tämän pariskunnan ongelmille ohjelman aikana.
Menkää töihin!
Sitten oli yksinhuoltaja Vantaalta, toinen parikymppinen tyttö, jossa ohjelman ingressissä sanotiin, että hän joutuu tyttärensä kanssa keräämään pulloja selviytyäkseen. No, ohjelmassa kuitenkin kävi ilmi, että he käyvät lähimetsissä keräämässä roskia, ja sieltä sitten löytyy samalla pulloja.
Tämä on tietysti ihailtavaa ja hatunnostoni sille, että pidetään lähialueita kunnossa. Mutta eivät he mitään pulloja selviytyäkseen keränneet.
Hänellä oli myös mt-taustaa, useita diagnooseja, eikä pysty tekemään töitä. Hänen tukiinsa eivät sitten
kuitenkaan leikkaukset olleet niin vaikuttaneet, että tämäkin tarina jäi vähän vajaaksi, ja hän haaveili
lähihoitajan opinnoista, jotka on joskus aloittanut ja voisi saattaa ne loppuun. Onnea siihen!
Sitten oli vielä joku vähän alle 6-kymppinen nainen Nokialta, jolla oli jonkinlaista terveydellistä ongelmaa,
selän kanssa. Hänellä oli joku 0-tunti-sopimus maistattajana paikallisissa kaupoissa. 0-tunti-sopimuksia
muuten en ymmärrä, että tarjoamme niinku duunia, mutta ei ole tunteja. Tämä on mielestäni ihan totaalista riistoa, mutta ei nyt mennä siihen.
Hän nyt sitten oli elintarvikemaistattelijana, mutta työtä oli sen muutaman tunnin kuussa. Nainen ei omien sanojensa mukaan pystyisi tekemään kokoaikatyötä. No miten olisi joku muu vaihtoehto, 10h/vko kaupanalalta, kassalla?
Sellaisia on tarjolla, että vajaakuntoinenkin voisi istua siellä kassalla yhden työvuoron viikossa. Palkkaa tulisi muutama satanen kuussa. Mutta sellaisesta ei ollut puhetta.
Mieskaverilla kävi syömässä, että muuten ei pärjäisi. Hän haaveili osa-aikaeläkkeestä muttei sille päässyt.
Tämä koko paketti jätti minut vähän hämmentyneeksi. Olin odottanut rankempia tarinoita ja leipäjonoja.
Ainakin noiden nuorempien osalla, että kyllä se asenne tuntui olevan se, että tukia pitää olla ja ilman niitä ei voi elää.
Minulla itselläni on varmasti suvaitsevaisempi näkemys sosiaalituista, kuin edustamani puolueen (PS) kannattajilla keskimäärin, sillä minä uskon, että sosiaalisia tukiverkkoja pitää olla olemassa ja ihmisten elämä pitää olla turvattu työttömyyden ja sairauden osalta, että elämässä voi tulla eteen kaikenlaisia ongelmia ja silloin yhteiskunnan pitäisi auttaa.
Mutta työttömyyden pitäisi olla väliaikaista, ei loppuelämän turvaverkko ja ajatuksena pitäisi olla, että tulisi aidosti toimeen omillaan ilman tukia. Sairaudet ovat sitten toinen juttu.
Olen myös sitä mieltä, että maassamme kyllä roikotetaan työttöminä henkilöitä, jotka oikeasti kuuluisivat
eläkkeelle, jotka ovat olleet vuosikymmeniä työttöminä (tarkoitan kantaväestöä toim.huom) ja jotka eivät
varmasti tule koskaan työllistymään nykyisillä työmarkkinoilla.
Ohjelmassa mainittiin, että hallituksen tavoitteena on lisätä työpaikkoja tukia leikkaamalla. En nyt ole varma oliko tämä ohjelman tekijöiden tulkinta vai kuinka, sillä ainakin se keskustelu asiasta jota olen seurannut, on ollut että hallituksen tavoitteena on nostaa työllisten määrää, eikä työpaikkoja, sillä nämä ovat eri asioita, mutta ohjelmassa mainittiin, että hallituksen tavoitteena on luoda uusia työpaikkoja.
Eihän tukia leikkaamalla synny yhtäkään uutta työpaikkaa. Se että Matilta ja Liisalta leikataan
asumistukea ei tuo yhtäkään uutta työpaikkaa työmarkkinoille. Mutta Matti ja Liisa saattavat hakea
aktiivisemmin töitä kun tukia leikataan.
Ongelma tässä nyt kuitenkin on se, etteivät avoimet työpaikat ja työnhakijat kohtaa: Tietyillä aloilla on työvoimapula, mutta eivät kaikki työttömät sovellu näille aloille.
Myöskään sitä kokoaikatyötä ei ole kaikille tarjolla. Juurikin mainitsemani kaupan-ala on sellainen. Tähän
toivoisin kyllä istuvalta hallitukselta hieman ymmärrystä. Työpaikkoja luodaan vaikka niin, että pidetään
huolta että ihmisillä on varaa kuluttaa, sitä kuuluisaa ostovoimaa, jolloin syntyy uusia työpaikkoja
palvelualoille, ja sitten pitäisi saada myös teollisuus kukoistukseen, sillä Venäjä-pakotteet ovat olleet hyvin
raskaita juurikin meidän teollisuudellemme, että sieltä sitä työpaikkaa on hävinnyt.
Se ettei näitä työpaikkoja ole olemassa, ei ole sen työttömän syytä, jonka tukia leikataan. Luokaa sellaiset olosuhteet että töitä myös löytyy.
Tällä hetkellä kaikille työttömille ei löydy kokoaikatöitä. Mutta olen ehkä ollut väärässä siinä, etten ole ajatellut että pelkkien tukien varassa eläminen olisi yleistä, vaan olen kuvitellut että ainakin valtaosa työttömistä kyllä nimenomaan haluaisi työllistyä ja tulla omillaan toimeen.
Ainakaan nuo MOT-ohjelman nuoremmat ihmiset eivät ihan vakuuttaneet. Tuntui, että ainakin tämän ensimmäisenä mainitun nuoren naisen kohdalla työkyvyttömyys tuntui olevan kovin selektiivistä:
toisaalta oltiin käyty iltalukio todellakin huippuarvosanoilla, oltiin matkusteltu ainakin Intiaan asti, kyetty
luomaan parisuhde, elämään ja sitten mennä ihan yliopistoon asti, mutta töitä ei pysty tekemään.
Onko kokeiltu, -tosiaan osa-aikaisena- sitä yhtä työvuoroa viikossa? Ja toisaalta, miksi sitten edes mennä yliopistoon, koska eikö sieltäkin jonnekin työelämään aikanaan valmistuta? Näistä kukaan ei oikeastaan sanonut, että työttömyys hävettäisi ja ahdistaisi, että suurin halu olisi tulla omillaan toimeen ja ettei tarvitsisi edes mitään tukia.
Mistään tällaisesta ei ollut puhetta, että olisivat halunneet tulla omalla työllä toimeen, vaan pitää olla
olemassa riittävästi tukia, ettei tarvitse tehdä töitä. Sitä en ymmärrä.
Elina Louko
Mikko Paunio