Ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Johannes Koskinen (SDP) avasi keskustelun jonka keskeinen pointti oli, että YK:n asettamiin tavoitteisiin pyritään, mutta vasta kun siihen on varaa.
Tuo YK:n tavoitehan on, että vauraammat maat antavat kehitysapuna vähävaraisimmille 0.7 %:a bruttokansantuotteestaan, mutta nyt esim. Suomessa on tilanne, että nykyiseltä tasolta avun nostaminen tuohon 0,7 %:ttiin kansantuotteesta tarkoittaisi 800 miljoonaa euroa lisää kuluja.
Tosiasia on, että Suomi-neidolla ei ole ”sukan varressa” mitään ylimääräistä, eli jos apua lisättäisiin niin se kaikki olisi otettava lainaksi. On tosin kysyttävä, että loytyykö sellaista rahoistuslähdettä, joka lainaisi millään järjellisellä korolla toisen maan kehitysapuun. -No, ehkä Ukrainaa varten holveista löytyy jotakin.
Kokoomuksen ryhmäpuhuja Oskari Valtola puhui kauniisti, mutta on kuin kuuntelijat olisivat istuneet aikakoneessa 70-luvulle. Ilmankos salin vasemmalta puolelta tulikin ”hyvä” ja ”hyvä puhe” -huutoja. Enpä ole tämän hallituksen aikana ennen kuullut kokoomuslaisen puhetta vihervasemmiston puolelta hehkutettavan.
Sanna Antikainen (PS) korosti puheessaan sitä, että kehitysyhteistyöstä on tultava yhä enemmän kahden valtion yhteistyösuhde, ei niinkään auttamisuhde. Antikainen nosti myös esiin sen, että Ukrainaa on kuitenkin edelleen tuettava.
Ville Skinnari demareista herutteli esiin suomalaista kollektiivista poliittista ahneutta, eli väitti. -ehkä jopa perustellusti- että jos ei muuten syytä löydy kehitysrahojen kasvattamiseen, niin kannattaa ajatella että sillä voisi olla merkitystä, kun Suomi on hakemassa YK:n turvallisuusneuvoston vaihtuvan jäsenen paikkaa.
Totta on,että YK:n yleiskokouksessa kehitysmailla on suuri äänivalta, mutta tuo Skinnarin esitys on juuri sitä mistä demarit ovat Keskustaa ojaan kammenneet yli sata vuotta: ”Lehmänkaupoista”.
Keskustan Mikko Savola muistutti, että nykyisen maailmanpolitiikan jännitteinen -myös talous- tilanne on omiaan heikentämään maailmantalouden tilaa, -myös kehitysmaiden.
Keskusta vaati, että hallitus tuo eduskuntaan selvityksen Suomen kansainvälisen kaupan tilasta, sen kokonaisuudesta.
Vihreiden edustajan Saara Hyrkön mukaan yhä useampi kehitysmaiden lapsi pääsee kouluun. Seuraavassa lauseessa Vihreät syytti jokseenkin kaikesta maailman pahuudesta Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpia. Tämän jälkeen Vihreiden edustaja syytti eduskunnan enemmistöä, kun se on säästänyt myös kehitysrahoista.
Vihreiden edustajan mielestä olisi itse asiassa helppoa koko eduskunnan sopia kehitysavun nostamisesta 0,7 prosenttiin BKT:stä, -mitä ei tule tapahtumaan. Kyseinen edustaja Hyrkkö valehteli kuukausi sitten Espoon kaupunginvaltuustolle päin naamaa kahdesti tunnin sisälle. Eli tätä taustaa vasten-kun se on tiedossa niin edustaja Hyrkön ”visiot” eivät vaikuta uskottavilta.
Vasemmistoliiton Pia Lohikosken mielestä maan hallitus ajaa vain kauppapolitiikkaa, ei kehitysyhteistyöpolitiikkaa. Vasemmistoliiton mielestä tuon 0,7 %:n lisäksi pitäisi laittaa vielä erityisesti naisten ja lasten ja koulutuksen, sekä tasa-arvon lisäämisen rahoittamiseen, lisää 0,2 %:a BKT:stä, -eli vielä muutama sata miljoonaa lisää.
RKP:n Mikko Ollikainen piti puheensa suomeksi ja ruotsiksi, joka oli toisinto siitä mitä saman puolueen Eva Biaudet piti Suomen Ylioppilaskuntien Liiton liittokokouksessa silloin 70-luvulla.
Päivi Räsänen (KD) muistutti aluksi, että kristityt ovat YK:n tutkimusten mukaan maailman sorretuin vähemmistö. Juuri viime viikolla Syyrian uusi islamistinen hallitus teurasti yli 600 ”alaviitti kritittyä”. Räsänen muistutti myös siitä, että niin kuin Ukrainassa niin on valvottava muissakin maissa,ettei kehitysyhteistyövaroja uppoa maan sisäiseen korruptioon.
Päivi Räsänen nosti esiin myös historiallisen faktan eli, että kehitysyhteistyöjärjestelmä on saanut alkunsa kirkkojen lähetystyöstä.
Eduskuntaryhmät ottivat kyllä kantaa, mutta kansanedustajat eivät niinkään, eli jostain syystä olivat poikkeuksellisen hiljaa. -Hiukan Räsäselle vihervasemmiston puolelta huudeltiin, mutta varsin väsyneesti -”viranpuolesta”- eikä se johtunut siitä, että paikalla oli keskustelun aikana keskimäärin 30-40 ihmistä, vaan jotensakin velttoa oli meininki tänään. -Ainakin tämän asian käsittelyssä. Mutta uusi päivä kaiken muuttaa voi.
Seppo Huhta
Pekka Kemppainen