SS United States tilattiin transatlanttiseen matkustajaliikenteeseen v.1949, sekä antamaan Newport Newsin telakalle suuren kiinnostavan urakan, sota-alus -tilausten hiipuessa Yhdysvaltojen riisuessa itseään aseista toisen maailmansodan jälkeisen optimismin vallitessa.
-Että tämä optimismi koki romahduksen Neuvosto-Venäjän todellisten tavoitteiden paljastuessa -viiden vuoden viiveellä- amerikkalaisille(kin), -se on oma tarkastelunsa. Valtion mukaan nimetyn aluksen vesillelasku v.1951 oli amerikkalaisen itsetunnon -ja voimantunnon- ilmaus: Tehdään maailman nopein matkustajalaiva, ja näytetään kuka osaa ja tekee.
Muistan hyvin jossain teknisillä messuilla Helsingissä esitetyn dokumenttielokuvan SS United Staten rakentamisesta ja itse laivasta. Silloinen Yhdysvaltain tiedotustoimisto, USIS, -myöhemmin USIA, tänään varmaan dogetettu olemattomiin?- ylpeänä esitti, mihin ’Valloissa’ pystytään. US:n sisustus tehtiin paloturvalliseksi, taide-esineetkin saattoivat olla alumiinia, jota laivan flyygelinkin piti olla (-kelpasi kuitenkin puinen. -jotain rajaa!), ja kaikki oli amerikkalaisen tyylikästä.
US:n todellinen nopeus saattoi olla muuta, kuin ilmoitettiin: Käyttöön joukkojenkuljetusaluksena varauduttiin. US:n rakentamisen aikana olikin jo Korean sota, joka sekä herätti amerikkalaiset lopullisesti New Dealin aikaisesta unelmoinnista, ja melkein sai laivaston ottamaan keskeneräisen Atlantin-risteilijän haltuunsa: Hyttijärjestystä muuttamalla US olisi pystynyt kuljettamaan yhdellä reissulla kokonaisen divisioonan, -mihin tahansa satamaan maapallolla, ilman välitankkauksia.
1952 United State rikkoi Atlantin ylittämisen nopeusennätyksen, ns. ’Sinisen nauhan’, neitsytmatkallaan. Erään ennakkotapauksen johdosta varustamo oli painottanut US:n päällystölle riskien välttämistä. Ettei koko nopeuskapasiteettia käytetty, oli myös spekulointia: Toivottiin että britit rikkovat ennätyksen seuraavalla uudella laivallaan, jolloin se voidaan rikkoa taas. -Jossain 40 solmun kieppeillä US:n nopeus pyöri.
SS United State jatkoi Atlantin ylittämisiä vuoteen 1969, jolloin se vedettiin liikenteestä, lentoliikenteen vallattua matkustajamarkkinat. Laivan kohtalo oli sen jälkeen surullinen: Vuosia laiturissa Philadelphiassa, ylläpidon laiminlyönti, sisustuksen huutokauppa, vaihtuvat omistajat… -Rinnastus Yhdysvaltain valtiolliseen alamäkeen tulee etsimättä.
SS United States sopii mainiosti maailmansodan jälkeisen optimismin visualisointiin: Synkät ajat on voitettu, jälleenrakennus on käynnissä, kaikki on kivoja kaikille. Tulevaisuudelta on odotettavissa pelkkää elintason nousua, uusia kulutustavaroita -entistä ihmeellisempiä- ja veljeyttä ihmisten kesken.
Ei se sitten ihan näin mennytkään. -Ja seuraava euforian hetki, kylmän sodan päättyminen, -sekin hukattiin.
On tällä tarinalla opetuskin: Älä usko, että’ kaikki muut jakavat Sinun arvosi, ja vastaavat ystävällisyyteesi samalla mitalla. Amerikkalaiset osaa rakentaa hyviä kaivoja, hyviä autoja, auttaa koko maailmaa, antavat pettää itseään, -eivätkä saa kiitosta. 
Lukemista: