Suomi joutui marraskuun 30. v.1939, -vain 85 vuotta sitten- yllätyshyökkäyksen kohteeksi. Hyökkääjä oli sama, kuin Ukrainassa helmikuussa 2022. -Yhtäläisyydet eivät jää tähän.

(Kuvalähteet: Helsingin Sanomat, SA.)

1930-luvun maailmassa vallitsi luottamus hyviin kansainvälisiin tapoihin, ja sopimusjärjestelmiin, -kuten 2020-luvullakin, -ainakin parisen vuotta sitten. Koko 30-luvun Suomessakin oli vastustettu puolustusmäärätahoja, koska ”ne aseet kuitenkin jäävät käyttämättä, ja vanhenevat käsiin”. Cajanderin punamultahallitus jättikin käsitteen ”malli-Cajander”. -Se tarkoittaa sotilaan puutteellista varustusta, joka minimissään oli kokardi siviilihatussa, -toki myös kivääri. (-Voit löytää heitä otsikkokuvan taustasta.)

Suomen turvallisuuspoliittinen suuntautuminen oli v.1918 jälkeen kohdistunut länsivaltoihin, ja -ns. reunavaltio-yhteistyön (Venäjän uhkaamien valtioiden keskinäisten puolustusjärjestelyiden) jäätyä toteutumatta- tukeuduttiin Kansainliittoon, ja uskoon sopimusperäisestä käyttäytymisestä kansainvälisissä suhteissa.  Mainio esimerkki hyväntahtoisesta sinisilmäisyydestä on erään silloisen ministerin sanomaksi väitetty tokaisu, että ”eihän nykyaikana kukaan aloita sotaa! -Ihmisethän ovat järkeviä.” Hän sanoi tuon Venäjän ultimaatumin -sotauhkauksen- tultua jo luetuksi Helsingissä.

Rinnastus hetkeen ennen helmikuuta 2022 on ilmeinen. Vaikka Venäjällä oli ollut sotilaallista häröilyä muiden mailla jo Ukrainassa (2014<), ja Georgiassa, ja vaikka missä, ”sotahan on vanhanaikaista!” sanotaan, kuten 30-luvullakin. -Ei tarvita kuin yksi valtionpäämies, joka on edellä kirjoitetusta eri mieltä, niin sodan vanhentuminen keinona tulee uudelleenarvioiduksi.

Kansainliitto kykeni sentään erottamaan häirikön jäsenyydestään, -mihin YK ei ole ainakaan vielä kyennyt. -Tarkoittaako tämä, että rajojen siirtely asevoimin on jälleen legaalia, ’uusi normaali’ kansainvälisessä kanssakäymisessä?

Jouduttuaan raakalaismaisen hyökkäyksen kohteeksi 30.11. 1939 Suomi sai kosolti myötätuntoa koko maailmasta. -Paljon muuta ei saatukaan, sillä Saksa oli lojaali sopimuskumppanilleen Neuvosto-Venäjälle, ja esti avun toimittamisen Suomeen. Bai tö vei, mikä siellä Saksassa oikein kummittelee, kun ”sama kaiku on askelten”, mitä tulee Ukrainan tukemiseen tänään?

Toisen maailmansodan (1939-1945) käynnistimenä pidetään yleisesti Saksan ulkoministerin Joachim Ribbentropin ja venäläisen kollagansa Vjatseslav Molotovin allekirjoittamaa sopimusta etupiireistä Euroopassa:

Maailma jaettiin niiden kesken, jotka olivat kyllin röyhkeitä ja sivistymättömiä ottamaan saamansa reviirit haltuunsa väkivalloin.

Molotov ja Ribbentrop sopivat, ottivat mitä saivat, ja rikkoivat sopimuksensa. Sota ei päättynyt ihan suunnitellusti, mutta voittajat säilyttivät tämän saman periaatteen: Koko itäinen Eurooppa luovutettiin diktaattori Josef V. Stalinille, -50 vuodeksi kommunismin orjuuteen, -huolimatta ’Atlantin julistuksesta’, jossa luvattiin mm. pienille(kin) kansoille vapaus.

Diktatuurit sitten kaatuivat 80-luvulta alkaen omaan mahdottomuuteensa -yksi toisensa jälkeen- eikä sitä kukaan pystynyt estämään. Suomalaiselle vasemmistosivistyneistölle kovin keskeinen Itä-Saksa (”DDR”) katosi kartalta, kun rajavartijat päättivät olla ampumatta länteen pyrkiviä saksalaisia. Neuvostoliiton palauttaminen -koko suomalaiselle establishmentille tutun ja turvallisen Gennadi Janajevin kommarijuntan yrittäessä kaappausta- kellistyi siihen, etteivät venäläiset panssarimiehet halunneet ampua oman maansa kansalaisia. (Toki, -oli viinallakin osuus epäonnistumiseen, Venäjällä kun oltiin.)

Koko maailma, -myös suomalaiset- luulivat että nyt paha on poissa. Näyttää siltä, että erehdyimme: Stalinistinen imperialismi on hiipinyt takaisin, kuristaa kotimaassaan kansalaisvapauksia, ja hamuilee vieraita maita ryöstettäväkseen. -Mitenkäs näin pääsi käymään?

Ehkä vastaus on alussa mainittujen Molotovin ja Ribbentropin haamuissa: -Ne kummittelevat -kukin omassa ministeriössään, Moskovassa ja Berliinissä– ja kuiskivat neuvojaan päättäjien olan yli?

Mikään ei ole muuttunut.

-Mutta tämähän on sitä samaa ruljanssia, mikä johti 1900-luvulla tuhoisaan maailmansotaan!? -Alkaako kaikki taas alusta?

Vielä voimme estää uuden kierroksen, jos emme anna Putinin saada hyötyä sotaretkistään.

P.S.

Onneksi Suomi ei tällä kertaa jää yksin.

4 thoughts on “30.11. 1939 rinnastuu tähän päivään”
  1. Sopimusta on nytkin tehty. Suomi kuuluu NATOn ja USAn etupiiriin. Kuvitellaan että liityttiin NATOon. Tosiasiassa NATO tuli Suomeen tekemään tukikohtia. Itsenäisyys ja puolueettomuus on kadonnut.

    1. Juuri näin. Se tosiasia, että Suomella on yli tuhat kilometriä itärajaa Venäjän kanssa, ei katoa mihinkään. Ei vaikka kuinka liityttäisiin Natoon tai mihin vaan. Nyt on sillat poltettu itään ja koko ajan uhitellaan ja kerjätään oikein vaikeuksia. Pitäisi olla hyvät suhteet, joka puolelle ja säilyä LIITTOUTUMATTOMANA.
      Mutta sitä saa mitä tilaa. Valitettavasti Putous-hahmo, globalisti A. Stubb tulee viemään Suomen sotaan Venäjää vastaan. Ja sehän sopii USA:lle ja Natolle, jotka miellellään sotivat Suomessa viimeiseen suomalaiseen.

      1. Juurikin #liittoutumattomuuden seurauksena olimme tuhon partaalla 1939-44, ja senkin jälkeen. Putous-hahmo Putin on arvaamattomassa tilassa: On uhannut naapureitaan vähän väliä, ja hybridiä pukkaa.

    2. ”Puolueettomuus” oli Kekkosen keksimä sanonta, jolla torjuttiin venäläisten lähentelyt. Tänään ei ole Kekkosta, eikä vanha politiikka toimi. NATO-jäsenyys on vakuutus uusia Molo-Ribbe-soppareita vastaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *