Kenestä ”uusi” Li

Ei tietenkään kenestäkään, koska Li Andersson, joka on jättämässä Vasemmistoliiton puheenjohtajuuden, on poikkeuksellinen henkilö, ja puheenjohtaja, niin Vasemmistoliitossa kuin suomalaisessa politiikassa.

Kiistämätön tosiasia kun on se, että hän on erityisen karismaattinen esiintyjä, ja retoorikko. Andersson on ajanut puolueensa niin liki Vihreitä, että juurikaan häntä ei heistä erota. Li:n etu verrattuna Vihreisiin on henkilökohtaisten kykyjensä lisäksi se, että hän johtaa työväenpuoluetta ja Vasemmistoliitolla on siis takanaan varsin merkittävä osa Ay-liikkeestä, mikä Vihreiltä puuttuu täysin. Li tuskin esittää tai haluaakaan julkilausua mahdollista suosikkiaan seuraajakseen. -Semmoinen ei ole jotensakin hänen luonteelleen ominaista.

Ehdokkaita riittää

Voisi äkkiä ajatella, että halukkaita olisi 6/11 Vasemmistoliiton eduskuntaryhmästä, ja he ovat :
Jussi Saramo Uudeltamaalta. Saramo on toisen kauden kansanedustaja, joka on istunut myös hetken ministerinä. Porvoolainen Saramo on kyllä välkky mies mutta, vaikka Uudellamaalla on kohtuullinen joukko puolueen kannattajia, niin hänen tukensa Vasemmistoliiton tosi vahvoilla alueilla, Oulun – ja Lapin vaalipiireissä, ei ole mitenkään merkittävää. Vasemmistoliitossa ”pohjoisen pojilla” on iso sananvalta. En tiedä mutta arvaan, että ”vanhalta isännältä” Vasemmistoliiton entiseltä puheenjohtajalta, yli 20 vuotta eduskunnassa istuneelta ja myös entiseltä kuntaministeriltä Korhoselta kysellään neuvoja ja mielipiteitä. Korhonenhan tuntee henkilökohtaisesti kaikki mantereen kuntien vasemmistovaikuttajat.

Merja Kyllönen Suomussalmelta on ”korpikommunismin” juurilta, ja myös ministeri aikoinaan. Mutta, kun Kyllönen on jo ilmoittautunut eurovaaliehdokkaaksi, niin hän ei liene halukas edes asettumaan ehdolle. Toki Merja Kyllösen pääsy EU-parlamenttiin on kiven takana, koska siis Li Andersson on myös ehdokkaana.
Hanna Sarkkinen Oulusta, joka oli sosiaali- ja terveysministeri kaksi vuotta Sanna Marinin hallituksessa, oli ”blondikopio” Anderssonista: Hän on nuori nainen eli täyttää 36 vuotta huhtikuussa.

Siis jos Vasemmistoliitto tiukasti haluaa jatkaa Li:n linjalla, niin nk. ulkoiset edellytyksetkin ovat ”anderssonimaiset”, ja taustalla olisi Vasemmistoliiton Oulun – ja Kainuun piirijärjestöt, ja vielä Vasemmistonaiset, -ja ehkä myös Vasemmistonuoret. Hanna Sarkkinen ilmoitti eilen, että hän harkitsee puheenjohtajaehdokkuutta.

Varsin kunnianhimoiseksi osoittautunut ehdokas voi olla myös Veronika Honkasalo Helsingistä. Hän johtaa Vasemmistonaisia. Veronikan ”rasite” saattaa olla kuitenkin se, että hänet mielletään kommunistiksi, eikä se ole mikään meriitti ollut Vasemmistoliitossa koskaan. Honkasalo on kyllä hyvä esiintyjä, mutta osan omienkin mielestä ”liian kärkäs”. Mutta se ei Honkasaloa häiritse, sillä hän ilmoitti myös jo eilen harkitsevansa Vasemmistoliiton puheenjohtajaehdokkaaksi ryhtymistä.

Helsingistä on myös musiikkiteteen tohtori, ensimmäisen kauden kansanedustaja Minja Koskela, joka on esiintynyt edukseen niin eduskunnassa kuin ”turuilla ja toreilla”. Hänen nousukiitonsa on ollut äänimäärillä mitattuna viime vuodet kertakaikkisen huimaava. Minja sai vuoden 2021 kunnallisvaaleissa ensikertalaisena yli 5000 ääntä, ja samoin ensikertalaisena vuoden 2023 eduskuntavaaleissa samasta vaalipiiristä yli 10 000 ääntä. -Ei hassummin, vaan poikkeuksellista menestystä. Mutta niin kuin kaikissa muissakin puolueissa, niin myös Vasemmistoliitossa ensimmäisen kauden kansanedustajan on jokseenkin mahdotonta tulla valituksi puolueen puheenjohtajaksi. Varsinkaan, kun edustajan työtä on takana Vasemmistoliiton puoluekokoukseen mennessä vain vähän toista vuotta. Minja Koskela olisi myös erinomainen vaihtoehto, vaikka 32 vuotiaalta naiselta vielä kokemusta puuttuu. Toisaalta jotkut sanovat, että älykkyys kuittaa paljon kokemattomuutta.

Aino-Kaisa Pekonen Riihimäeltä –Hämeen vaalipiiristä- toisi Vasemmistoliiton johtoon eräänlaista tyyneyttä. Hänestä voisi kasvaa yhdenlainen ”äitee” tyyppi. Samansukuisuutta hänessä on kieltämättä puolueen taannoisen puheen johtaja Claes Andrssonin kanssa. A-K P on helposti lähestyttävä ihminen ja hänkin on toiminut ministerinä. Tämä lähihoitaja on 45 vuotiaana kahden nuorukaisen äiti. Aino-Kaisa tunnetaan myös näyttelijä Aku Hirviniemen sisarena. Jos Vasemmistoliiton puheenjohtajuudesta syntyisi kiivas kiista niin Aino-Kaisa Pekonen voisi olla hyvinkin enemmistölle sopiva kompromissi, jossa on kuitenkin luonnetta. maakunnallisuutta, ja joka omaa erinomaiset sosiaaliset taidot.

Vasemmistoliiton puheenjohtajalla on väliä

Puolue on kohotellut kannatustaan viimeaikoina likimain 10 prosentin tietämille, ja jo monissa gallupeissa ohittanut Vihreät, ja on saamassa Keskustan liepeistä kiinni. Ja se mikä on Vasemmistoliiton kannatus tulevissa eduskuntavaaleissa, on myös maan kannalta tärkeää, eli nouseeko Petteri Orpon jälkeen valtaan vihervasemmiston johtama hallitus, vai jatkuuko Kokoomuksen ja Perussuomalaisten valta.

Puheenjohtajakisa tulee myös ratkaisemaan sen, mihin puolueen kannatus kääntyy. Juuri nyt näyttää hyvältä mutta, jos/kun Li Andersson katoaa EU:n hallintopalatsien sokkeloihin, niin hukkuuko puolueen kannatus samoihin labyrintteihin. Sen sijaan ,että kun edellisistä eduskuntavaaleista kannatus on noussut melkein kahdella prosenttiyksiköllä jo 9 prosentin tuntumaan, käykin niin että Vasemmistoliitto vajoaa 5 prosentin rajapyykin ”vartijaksi”. Tuo on nimen omaan kiinni siitä -tässä henkilökeskeisessä ajassamme- kenet Vasemmistoliiton puolueväki nostaa puolueen puheenjohtajaksi ja kansakunnan parrasvaloihin.

Seppo Huhta