Lahjakkaat lapset lannistetaan

Edellinen opetusministeri Li Andersson (vas.) ja hänen nimittämänsä- opetushallituksen pääjohtaja Minna Kelhä (Vas.) aloittivat jo pari vuotta sitten ankaran kampanjan erityisluokkien tuhoamiseksi.

Li Andersson ja Minna Kelhä, joka muuten toimi ennen pääjohtajuuttaan Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän pääsihteerinä, ovat edelleenkin vankka ”tutkapari” tuhoamassa maamme musiikki-, matematiikka, -liikunta ja muita painotettuja luokkia, koska eihän se sovi heidän idologialleen, että tuollaista ”eriarvoisuutta” on Suomen koulujärjestelmässä.

Valitettavasti täkyyn ovat tarttuneet myös demarit ja vihreät, sekä viimeisenä mutta ei vaikutusvallaltaan vähäisimpänä, Helsingin pormestari Juhana Vartiainen ( Kok./ex-SDP).

”Kaikilla pitää olla samat mahdollisuudet”

Nämä perustelevat painotettujen luokkien poistamista sillä, että ”kaikilla pitää olla samat mahdollisuudet”. Nyt on vain niin kuin hekin tietävät, että kaikilla ei ole esimerkiksi sävelkorvaa, eikä sitä saa ei rahalla, ei äänestämällä, ei painostamalla, eikä pakottamalla.

Kuullemma maahanmuuttajalapsia on liian vähän erityisluokilla

En tiedä kuinka monta heitä pitäisi näiden em. mielestä olla. mutta on aivan tyhjää hölinää selittää, että tämä johtuisi siitä, että keskiluokkaisten perheiden lapsia on niissä suhteessa liikaa.

Hölinää tuo on sikäli, että esim. musiikkiluokille pyritään ala-asteen toisen luokan jälkeen. Pääsykokeissa ei kysellä vanhempien koulutusta, ei varallisuutta, -ei myöskään kansallisuutta tivata- eikä pigmenttiä peilata. Lapsi joko osaa laulaa, soittaa tai vaikka viheltää oivallisesti niin silloin hänellä on mahdollisuus päästä musiikkiluokalle.

On täysin luokatonta sotkea puoluepolitiikkaa erityisluokkiin ja rangaista lahjakkaita lapsia siitä, että heillä on synnynnäisiä erityistaitoja. Valinnoissa ei anneta ylimääräisiä pisteitä vanhempien varattomuudesta, kouluttamattomuudesta, perheen asuinalueesta, etnisestä taustasta tai mistään muustakaan, joka ei ole yks yhteen musiikillisen lahjakkuuden kanssa.

Kukaan ei tiedä, paljonko erityisluokilla on lapsia

Opetushallitus ja opetusministeriö yrittävät selvittää asiaa Uutispeilin pyynnöstä  mutta heillä, eikä heidän tietääkseen millään muullakaan ”instanssilla” Suomessa ole tietoa noiden lasten lukumäärästä. Vuosituhannen vaihteessa ala-asteiden musiikkiluokilla oli 1200 lasta, mutta paljonko heitä on nyt, ”sitä ei tilastoida”, eikä kuulemma tiedetä myöskään muiden erityislahjakkaiden lapsien luokkien oppilasmääriä.

Olettamus voisi olla, että maksimissaan yhteensä noin kymmenen tuhatta. Tämä taas tarkoittaa, että kaikista koululaisista noin 1-2 %:a on erityisluokilla. On tietenkin selvää, että erityislahjakkaita on ainakin tuplamäärä, mutta sitäkään ei tietenkään ole tutkittu. -Epäilemättä sekin olisi jonkun mielestä ”epätasa-arvoista”.

On outoa, että tätä ei ole tutkittu, koska se olisi lähinnä yhteenlaskua, ja luulisi että tohtorisnaisena esimerkiksi pääjohtaja Minna Kelhä osaisi yhteenlaskun. Ja muutoinkin, kun meillä on tiedossa lähes kaikki meistä -kynsien pureskelijoista lähtien- niin tällaista asiaa ei ole selvitetty. On selvää, että erityislahjakkaita on kaikissa sosiaali- ja muissa luokissa, esimerkiksi maahanmuuttajalapsissa.

On myös omituista, että kansakunta -tai paremminkin osa sen päättäjistä- joka on ylläpitänyt jo 60-luvulta asti, -siis 60 vuotta- esimerkiksi musiikkiluokkia, haluaisi lopettaa ne ja muut lahjakkaiden lastensa kyvykkyydet huomioon ottavat erityisluokat. Siis, että ihan aikuisten oikeesti käydään pienen kansamme lahjakkuuksien kimppuun, ettei vain tietyt poliittiset- ehkä maahanmuuttajaryhmät loukkaannu. Tosin epäilen, etteivät viimemainitut ole tästä asiasta meteliä nostaneet. En ole ainakaan huomannut.

Lisää erityisluokkia

Se olisi oikea suunta. Suomen kansan voima on kulttuurissa, lahjakkuuksissa, osaamisessa, ahkeruudessa ja tulevaisuuden uskossa. Mutta e-hei.  Eihän se nyt näytä äärilaidan vasemmistolle erityisestikään sopivan, eikä näemmä Juhana Vartiasellekaan.

Minulla on kaksi musiikkiluokkalaista, jotka kävivät tämän neljä vuotta musiikkiluokkaa ala-asteella, ja se oli ainakin vanhempien näkökulmasta lapselle ensinnäkin onnellista aikaa. Aikaa jolloin opittiin musiikin teoriaa, soittamaan huilulla, rumpuja, kontrabassoa, kitaraa ja laulamaan kuusiäänisesti. Mutta opittiin toimimaan myös ryhmässä ja huolehtimaan toisistaan.

On toivottavaa, että nykyiset erityisluokkalaiset ja heidän vanhempansa pitävät soihdun palamassa, että tältäkin osin sivistyksemme jatkuu sukupolvesta toiseen, eikä moukkamainen tasapäistäminen tuhoa jo alaluokilla tulevia muusikkoja, laulajia, soittajia, säveltäjiä, sanoittajia, eikä myöskään tulevia matemaatikkoja, tulevia suurkisojen voittajia ja tulevia tutkijoita, -heidän ja meidän tulevaisuutta. 

Seppo Huhta