On hienoa, että joku politiikan toimijoista, jotka joutuvat pahimmassa tapauksessa -jossain tulevassa tilanteessa- tekemään raskaita päätöksiä lyhyessä ajassa -stressin alaisina ja suunnattoman vastuun alla- viitsii oma-aloitteisesti tutustua siihen maailmaan, joka tänään on ”jos”, mutta ehkä huomenna meitä ympäröivää todellisuutta.
En glorifioi mitään ”erikoisjoukko”-koulutusta, enkä fyysisen rasituksen katharktista vaikutusta ihmismieleen. -Maailman asioita säädettäessä se levelli on potentiaalia: Jos diplomatia etc. ei toimi, me olemme siellä.
-Emmekä pääse sieltä pois, kädet mustelmilla olkapäihin asti, kuten joskus Sofia Virralla hänen vastaillessaan toimittajien kysymyksiin eduskunnassa, -tultuaan juuri nyttemmin ankarasti paheksuista ’tosi-TV’-kuvauksista.
Kansanedustajan osallistuminen viihdetuotantoon jo märehditty mediassa niin perusteellisesti, etten näe syytä moiseen osallistumiseen, -joten jatkamme aiheesta syvemmin.
Päättäjien -lainsäätäjien- kokemus asioiden ratkaisemisesta saattaa ehkä liikaa keskittyä pykälien sorvaamiseen ja konsensuksen hakemiseen jossain ’sidosryhmien’ väännöissä. -Silloin päätösten vaikutukset reaalimaailmassa saattavat mielessä haalistua.
-Näin kansankyynikkona Etelä-Savossa tulee mieleen, että ’kunnon rääkki tekis niille joskus ihan hyvää!’.
Sofia Virta haki itse sen ’rääkin’, ja toivottavasti meillä on nyt parempi Sofia Virta.
-Mutta todellisen rääkkäyksen Sofia sai medialta
Tämä rääkki ei lopu tietyllä kellonlyömällä, eikä tunne armoa. Deja vu: Jotain tuttua, -ennen koettua??
Sofian exkursio rankkoihin fyysisiin kokemuksiin siis osui ”Erikoisjoukko”-viihdetuotantoon, jossa haettiin yleisön kiinnostusta avaamalla vähän ikkunaa siihen hienhajuiseen, epämukavuuksien täyttämään maailmaan, joka ympäröi erilaisissa sotilaallisissa erikoisyksiköissä palvelevia.
Tämän todellisuuden ja vasemmistoälymystön maailman välillä on tietty etäisyys: Kun islamistit 11. syyskuuta 2001 iskivät New Yorkiin, huomasin erään jo vuosien ajan -myönteisellä kiinnoistuksella- seuraamani newyorkilaisen vasemmistoälykön kirjoittavan poikkeusellisia sanoja: Kirjoittaja tunnusti vasemmiston erehdyksen: –Ehkä me (vasemmistolaiset) olemme vuosikymmeniä nähneet kaiken väärin?
Kirjoittaja oli seurannut 11. syyskuuta yhä uutta ja uutta uutiskuvaa palomiehistä, jotka raskaissa varusteissaan marssivat päättäväisesti sisään palavaan rakennukseen, josta hoippuu ulos puoliksipalaneita ihmisiä. ’Tämä ei ole toksista maskuliinisuutta… -Me ehkä tarvitsemme näitä miehiä turvaamaan olemassaolomme?’ (Siteerattu muistinvaraisesti, syyskuussa 2001 kuultuna.)
¨Reality’ oli tullut hänen kotikaupunkiinsa.
Vaivaan teitä vielä 60-luvun vasemmistovaikuttajan, Jan Myrdalin -häntä ei tarvinne esitellä?- lapsuusmuistolla: Gunnar ja Alva Myrdal olivat aikansa vasemmistovaikuttajia, joita seurattiin muuallakin, kuin Ruotsissa. Kun toinen maailmansota alkoi syyskuussa 1939, -Hitlerin hyökätessä Puolaan- silloin viisivuotias Jan kuunteli radiota, -ja meni herättämään vanhempansa.
Jan Myrdal tilitti myöhemmin kokemustaan: Myrdalit olivat puhuneet ja varottaneet sodasta vuosia ja vuosia, ja kun se sitten alkoi, -se yllätti heidät. -Ja järkytti perusteellisesti. Sodasta ja kauhuista voi puhua, ja kirjoittaa hyllymetreittäin, -ja kun ennuste toteutuu, siihen ei ole valmis.
On hienoa, että meillä on politiikan ammattilaisia, jotka tietävät mitä on kantaa 40kg reppua suossa polvia myöten kahlaten, ilkeiden hyönteisten puremana, ja ”kaikki ympärilläsi on totta”.
-Ja voi tulla todeksi tavalla, jota emme mukavuudenhalussamme halua edes kuvitella.
Pekka Kemppainen
admin
Hienoa Sofia Virta, uskoni vihreisiin lisääntyi yhden Sofian verran
Pekka Kemppaisen teksti nostaa esiin tärkeän ja ajankohtaisen näkökulman siitä, miten reaalimaailman kriisit ja äärimmäiset tilanteet voivat usein unohtua politiikan arjen pykäläviidakossa ja teoreettisissa keskusteluissa.
On todella hienoa ja arvostettavaa, että tyypillisestä pasifistis-vihervasemmistolaisesta taustasta tuleva Sofia Virta päätti tietoisesti hankkia ensikäden henkilökohtaista kokemusta ja astua mukavuusalueensa ulkopuolelle, ymmärtääkseen paremmin sitä konkreettista rääkkiä, hätää ja vaaraa, johon suomalaiset varusmiehet ja reserviläiset voivat pahimmassa tapauksessa joutua maatamme puolustaessaan.
Kemppaisen vertaukset historian käännekohtiin muistuttavat siitä, miten helposti todellisuus yllättää teoreetikot, ja siksi onkin toivottavaa, että Virran kokemus erikoisjoukkokoulutuksesta oli paitsi tajuntaa laajentava myös uusia näkökulmia avaava herätys maailman raadollisuudesta.
Parhaassa tapauksessa tämä Sofia Virran omakohtainen ekskursio toimii suorana esimerkkinä sekä hänen omalle viiteryhmälleen että medialle, jotta ymmärrys turvallisuudesta ja sen vaatimista raskaimmista uhrauksista syvenisi pelkän politisoinnin ja tosi-TV-mediakohun yläpuolelle.
PS. Muuten medialta ja kaikilta asian negatiivisesti politisoijilta ala-arvoinen suoritus. Seuratkaa Virran esimerkkiä ja menkää itse perästä, tai pitäkää turpanne kiinni. Jokainen aito suomalainen on saanut ruikutuksestanne tarpeeksi.
PSS. Tsemppiä kaikille ohjelmaan osallisille
Hienoa Sofia Virta, uskoni vihreisiin lisääntyi yhden Sofian verran