Minja Koskela ja ulkomaisen työvoiman saatavuusharkinta

Vasemmiston puheenjohtaja, kansanedustaja Minja Koskela, sai perjantaina (20.11.) sapiskaa SDP:n kansaanedustaja Eveliina Heinäluomalta. Erimielisyys koskee ulkomaalaisten työlupia myönnettäessä käytettävvää, ns. saatavuusharkintaa. Tarkastelemme.

(Arkistokuva: Minja Koskela, kuvalähde: Eduskunta.)

Riidanaiheella on merkitystä ns. työperäiselle maahanmuutolle:

EU:n ja ETA-talousalueen ulkopuolelta tuleva työnhakija ei pääse kartuttamaan Suomen työvoimaresursseja, jos hänen osaamisalansa työntekijöitä on huomattava määrä työttöminä.

Säätely onkin otettu käyttöön suomalaisten (=Suomen rajojen sisällä pysyvästi asuvien) työttömien suosimiseksi, -mihin onkin vankat taloudelliset syyt.

Runsas vuosi sitten Minja Koskela vastasi Hesarille (linkki alempana), että hänelle sopisi kansainvälisen työnhaun säätelyn l. saatavuusharkinnan, -siis ulkomaisten työnhakijoiden vastaanottamisen työllisyystilanteeseen sitomisen- poistaminen tietyin ehdoin.

Koskelan ehdot olivat:

Saatavuusharkinta voidaan Koskelan mukaan poistaa siinä tapauksessa, että samaan aikaan edistetään keinoja, jotka vaikeuttavat ”palkkadumppausta ja ulkomaisen työvoiman riistämistä”, vastasi Koskela HS:n kysymyksiin 23.01. 2025.

Koskelan ’reunaehdot’ saatavuusharkinnasta luopumiselle –kuka sitä muuten tammikuussa 2025 ehdotti?- heijastavat ay-kentän perinteellistä kantaa, joka perustuu realismiin.  Vasemmisto ei siis ollut ajamassa tätä poistoa, -Koskelan heitto oli vastaus, ja omien minimivaatimusten nostaminen pöytään.

Miten ehdolliseen saatavuusharkinnasta-luopumiseen -asian hoitamiseen toisin keinoin–  sitten suhtauduttiin? Aloitammeko demareista, kun ovat nytkin äänessä:

Tammikuussa 2025: ”Olisi vastuuton veto”

SDP:n kansanedustaja Timo Suhonen arvosteli (23.01. 2025) tiedotteessaan Koskelan ehdotusta:

– Ehdotus on lyhytnäköinen ja vaarantaa suomalaisen työvoiman aseman. Saatavuusharkinnan poistaminen voisi johtaa työehtojen heikentymiseen ja palkkojen polkemiseen, mikä ei ole kenenkään etu.

Suhosella ja Koskelalla näyttää sittenkin olleen yhteinen huoli? Mutta koko kupletti ei ole tässä: Uutta säkeistöä pukkaa marraskuussa-26:

 

”Saatavuusharkinnasta pitää luopua” ei ehkä ole ihan 1:1 Koskelan tammikuun 2025 lausunnon kanssa? -Mutta ei takerruta. Perjantaina (20.01. 2025) SDP:n kansanedustajan tiedote menee jo vauhdilla eteenpäin, -joten menemme mekin:

’Minja Koskela kertoi kannattavansa ulkomaisen työvoiman saatavuusharkintaa’

”Vasemmistoliiton puheenjohtaja Minja Koskela kertoi SAK:n vaalipaneelissa (19.11.) kannattavansa ulkomaisen työvoiman saatavuusharkintaa. Vuosi sitten hän esitti siitä luopumista. SDP:n kansanedustaja Juha Viitala kysyy, vaihtuuko Vasemmistoliiton kanta asiaan puheenjohtajan fiiliksen mukaan” (SDP 20.11. 2026.)

Eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan varajäsen Juha Viitala ’ihmettelee Vasemmistoliiton puheenjohtaja Minja Koskelan ristiriitaisia puheita EU- ja ETA-maiden ulkopuolisen työvoiman tarveharkinnan poistamisesta tai säilyttämisestä’.

– Hesarin haastattelussa (tammikuussa 2025) Koskela sanoi, että saatavuusharkinta voitaisiin tietyin ehdoin poistaa. Nyt SAK:n vaalipaneelissa hän oli päinvastaista mieltä. Mikä Vasemmistoliiton linja asiaan on, vai vaihtuuko se sen mukaan, mitä yleisöä halutaan puhutella, Viitala kysyy.

Saahan sitä kysyä. Joku toinen voi kysyä Koskelan arvostelijoiden poliittisia piruetteja. Muistelen, ettei Koskelan -ehdollinen- suostumus saatavuusharkinnan korvaamiseen muilla järjestelyillä, jotka saavuttavat samat asiat -palkkojen polkemisen ja maahanmuuttajatyövoiman riistämisen estämisen- ei saanut ainakaan raikuvia aplodeja demareilta tammikuussa 25.

Bai tö vei, ovatkohan demarit muuttaneet radikaalisti linjaansa, kun kannanotto saatavuusharkinnan jatkamiseen ei sekään herätä aplodeja?

Poliittiset kannanotot, -varsinkin haastattelu- ja tenttivastaukset- ovat ajankohtasidonnaisia. Otaksun, että Koskela asennoitu tammikuussa -25 puolustamaan niitä -Vasemmistolle tärkeitä- asioita, joita saatavuusharkinta-säädöksellä oli turvattu: Poliittinen taito onkin juuri tätä:

Älä jumita johonkin ikivanhaan ”periaatteeseen”,  älä ”hirtä itsesi” oman liikkeen (sic!) historiallisiin sloganeihin, vaan toimi niin, että a) saavutat jonkin tuloksen, ja b) pysyt mukana päätöksenteon pöydissä.

En missään tapauksessa sano, että edellä luettelemani synnit raskauttaisivat juurikin Vasemmistoa. (Lukija tietää sen sanomattakin!) Mitä 90-luvun alussa perustettuun Vasemmistoliittoon tulee, puolueelle on siunaantunut huikea sarja valovoimaisia johtajia, moniala-älykkö Claes Anderssonista alkaen. Suvi-Anne Siimes oli päätään pidempi monia muita, mutta kompastui ikävästi puolueen sisäiseen ’sukurasitteeseen’ -konspiratiiviseen varjo-puoluekoneistoon. Li Andersson osasi ainutlaatuisella tavalla olla karismaattinen ilman ’suuren johtajan’ elkeitä. -Se onnistuukin vain olemalla hassunhauska. (Lissusta tuli usein mieleen, mitä Tove Janssonin piirroshamoa hän lähinnä muistuttaa? -Ehkä se on jäänyt Tovelta piirtämättä? -’Pikku-Myy’ ilmaantui sitten joskus myöhemmin.).

Mielipiteensä korjaaminen muuttuvassa poliittisessa ympäristössä on viisautta, -ja politiikan tilanteet ovat pysyvästi dynamaisia.

”Muuttuvassa maailmassa se joka pysyy paikallaan, kulkee taaksepöin.”

Pekka Kemppainen

Luettavaa:

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *