SDP on nyt jälleen saanut lietsottua puolueväkensä rasismin ympärille.
Syitä on kaksi, ensin se että Perussuomalaisten kannatus on kohonnut kohti 20 ”%:a, vaikka demarit olivat jo kuvitelleet, että persut olisi jo poljettu jonnekin 5-10 %:n kannatuksen vaiheille.
Toinen syy on, että maan taloustilanne paranee samassa trendissä Perussuomalaisten nousun kanssa.
Ilmiselvästi sosiaalidemokraatit ovat neuvottomia, koska olivat varmoja, että maan talous ei lähde nousuun. -Ei ainakaan ennen ensi kevättä. Mutta talous aloitti nousun jo viime vuoden syystalvella, ja sehän on näemmä sekoittanut demarien pasmat kokonaan.
”Eihän tässä näin pitänyt käydä.”
Talouskasvu on Suomessa nyt voimakkainta koko Euroopassa. SDP on vannonut aiemmin, että Suomen talous on ollut kurjassa jamassa hallituksen kelvottoman politiikan vuoksi, ja kun on käännetty suunta, niin se onkin tapahtunut hallituksesta huolimatta. Kukaan ei moista tietenkään usko, eivät edes demarit itse.
Demarit vaihtaa vanhoista puheista päivämäärät
Tilanne on SDP:lle siis -”om vi ska tala om sanningen”- surkea, ja siksi on taas on kaivettu rasismikortti esiin, samat ”saatanalliset säkeet”, ja tarvitsee vain vaihtaa vanhoista puheista päivämäärät ja jankuuttaa samat höpinät uudelleen.
Juuri nyt näyttää, että syksyn aluksi eduskunnassa tuhlataan aikaa taas välikysymykseen rasismista, kun esim. teollisuuden viennin likimain 20 %:n tai 3 %:n BKT:a ei kerta kaikkiaan voi valittaa, ja pahus työllisyyskin on jo hieman voipunut.
Se tässä uusimmassa rasismijuonnossa on vähän eri asia kuin aiemmin, että päämisteri Petteri Orpoa haastetaan SDP:n varapuheenjohtaja Nazima Rasmyiarin vaalivankkurien vetäjäksi. Ihanko totta!
Kokoomuksen puheenjohtaja heittäytyisi selälleen demareitten potkittavaksi, kuin joku liehakoiva piski noin niin kuin ”mukavasti” ennen vaaleja.
Sinipunaa …
Ja kaiken lisäksi demarit lähtee siitä, että todennäköisin seuraavan hallituksen pohja on sinipuna, eli ensin sossut käyttäisivät Kokoomusta hyväkseen, nolaisivat pääministeri Orpon, ja Kokoomus ”iloisesti” ojentaisi SDP:n puheenjohtaja Antti Lindtmannille pääministeriyden, ja Nazimalle sisäministerin paikan.
Hän tekisi sitten kaikkensa, että etenkin muslimimaahanmuuttajien tukia nostettaisiin aivan uudelle tasolle, samoin kuin -edellisen edellytyksenä- veroja.
Ilmeistä olisi myös selvää, että demarikomennossa sananvapaus kuristettaisiin niin minimiin kuin se vain mahdollista, aloitettaisiin uudelleen toiviaisten viime vuosikymmenellä pyörittämät noitavainot siitä kuka sanoi mitäkin missäkin.
Kaikki koulujen erityisuokat tuhottaisiin. Jokaisesta koulusta pääkaupunkiseudulla tehtäisiin pieniä mogadishuja tunkemalla niihin niin paljon kuin vain mahtuu, esim. vaikka SYKkiin, luku-,kirjoitus- ja kielitaidottomia.
On päivän selvää, että jos demarit saisi vallan, niin ne veisivät Suomen lähemmäksi kehitysmaata enemmän kuin kukaan vielä osaa kuvitellakaan. SDP:n Suomi ei todellakaan olisi enää maailman onnellisin maa, vaan pahoinvoinnin kärkisijoilla.
Helsingissä olemme nähneet jo, että ikiaikainen suomalainen oikeus muuttaa maassa mihin tahansa on itä-Helsingissä koulupiirijaolla tarkoitus rajoittaa sinne minne Vihreät ja muu vasemmisto sen haluaa. Jos sosiaalidemokraatit saisivat vallan, niin on oletettavaa, että vapaa muutto-oikeus loppuisi. Sosialistinen punavihreä pakolta ja islamismilta löyhkäävä tahmainen pilvi peittäisi Suomen.
Seppo Huhta
Muita uutisia:
12.08, 2026:
”Rasismi” on muodostunut Lännen tehokkaimmaksi politiikan vaiennusmekanismiksi, jota käytetään lyömäaseena heti, kun tilastot tai arjen kokemukset uhkaavat tiettyä narratiivia. Tämän rasismikortin luoman hiljaisuuden suojissa peitellään Länsimaille vaarallisinta ilmiötä: radikaalia islamismia, joka on yksilönvapautta ja demokratiaa haastava kovan linjan poliittinen ideologia.
Kun ongelmien nimeäminen, turvattomuuden käsittely ja integraation epäonnistuminen leimataan välittömästi ”rasismiksi”, huomio siirretään pois itse pääongelmasta ja instituutiot halvaantuvat sosiaalisen leimautumisen pelossa.
Syy-yhteys on kiistaton: mitä enemmän yhteiskunta pakotetaan vaikenemaan moraalisen paniikin alla, sitä enemmän tilaa raivataan autoritaarisen ideologian leviämiselle. Rasismisyytöksillä luotu sananvapauden taantuma ei suojele heikkoja, vaan se toimii suojakilpenä Lännen omia perusarvoja halveksivalle voimalle.
Kuvio toistuu aina samalla kaavalla:
1. Ongelmien nimeäminen kielletään: Kun yhteiskunnallisia jännitteitä, katujen turvattomuutta tai integraation täydellistä epäonnistumista yritetään nostaa pöydälle, huomio siirretään välittömästi puheen sävyyn ja syytöksiin rasismista.
2, Katse käännetään oireisiin, ei syihin: Keskustelu pakotetaan käsittelemään aina ”rasismin vastaisia strategioita”, jolloin itse pääongelma – kapeakatseisen ja autoritaarisen ideologian leviäminen – jää koskemattomaksi.
3. Uskalluksen puute halvaannuttaa: Poliitikot, media ja instituutiot pelkäävät sosiaalista leimaamista niin paljon, että he mieluummin uhraavat oman yhteiskuntansa perusarvot, kuin ottavat vastaan syytöksen ”leimaamisesta”.
PS. Perussuomalaisten kritiikille ja linjalle on selkeä tilaus: ihmiset ovat saaneet tarpeekseen teatterista, jossa politiikan todelliset ”ilkiöt” – ideologiset radikaalit ja yhteiskunnan pohjaa murentavat myös (taloudelliset) toimijat – saavat porskuttaa vapaasti. He ovat rakentaneet ympärilleen loukkaantumisen suojakilven, jossa jokainen heidän aatteeseensa tai toimintaansa kohdistuva kriittinen sana leimataan välittömästi ”vihaksi” tai ”rasismiksi”.
Tämän loukkaantumiskulttuurin ja hiljaisuuden ansiosta vaaralliset ilmiöt, kuten esim. EU:ssa riehuva radikaali islamismi ja integraation täydellinen epäonnistuminen, saavat jatkaa riemumarssiaan ilman, että niihin uskalletaan puuttua. Muut puolueet ja instituutiot ovat halvaantuneet leimautumisen pelosta, mutta ainakin PS:n kenttäväki kieltäytyy alistumasta tähän hiljaisuuden sopimukseen.
Todellista vaaraa yhteiskunnalle eivät edusta ne, jotka sanovat asiat suoraan, vaan ne, jotka piiloutuvat uhrimystiikan taakse peitelläkseen oman ideologiansa heikkoudesta juontuvia tuhoisia seurauksia.
Kysymys: Kuka vielä uskaltautuu äänestämään näitä ”piiloutujia” edustajikseen ensi kevään vaaleissa?
islamin politisootuminen, ja pakyy keskiajalle, ei mahtunut -eikä mahdu vieläkään- sivistuneiden ihmisten todellisuuskuvaan. -Sivitymättömyys ja taadollinen väkivalta ovat kuitenkin todellisuutta. -Niihin pitää osata suhtautua, -ja vastata.
Koska islaami töähtää totaaliseen ylivaltaan, ainoa suhtautuminen on torjua se.