Kansanedustajat Onni Rostila (perussuomalaiset) ja Teemu Keskisarja (perussuomalaiset) ovat jättäneet uuden toimenpidealoitteen syntyvyyden kohentamiseksi.
Aloite esittää lapsiperheille asuntolainojen korkojen vähennysoikeutta. Kansanedustajat perustelevat aloitetta perheiden asemalla.
Asumisen hinta ja perheasuntojen saatavuus
– ” Syntyvyyskriisin taustalla vaikuttaa moni asia. Yksi tekijä on asumisen hinta ja perheasuntojen saatavuus. Korkovähennyksen palauttaminen perheille parantaisi juuri lapsiperheiden asemaa asuntomarkkinoilla ja helpottaisi sopivan kokoiseen asuntoon siirtymistä.”, Onni Rostila summaa.
Rostilan mukaan vähennysoikeuden palauttamisella olisi myös myönteisiä sivuvaikutuksia.
– ” Vähennysoikeuden palauttaminen voisi myös avittaa jäissä olevaa asuntokauppaa.”
Tuloveron poistaminen äideiltä …
Kansanedustajat jättivät jo kaksi vuotta sitten syntyvyyttä koskevan aloitteen, jossa esitettiin muun muassa tuloveron poistamista äideiltä, jotka ovat synnyttäneet vähintään kolme lasta. Rostila vaatii lisää panostuksia liian alhaiseen syntyvyyteen.
– ”Hyvinvointipalvelut ja eläkejärjestelmä ovat mennyttä kalua, jollei syntyvyyttä saada nousuun.”
(Uutispeili ei ole muokannut artikkelin sisältöä.)
Seppo Huhta
Miksi Suomessa syntyvyys laskee
Adenauerin kuittaus: ”Kinder kriegen die Leute sowieso” (”Ihmiset tekevät lapsia joka tapauksessa”).
Miksi Suomessa syntyvyyskehitys on päinvastainen, löytyisikö vastaus vanhasta saksanmallista?
Vuonna 1949 säädettiin Saksassa erityinen verolaki (Zweites Steuerndungsgesetz), joka astui voimaan takautuvasti 1. huhtikuuta 1949:
Ylityölisät verovapaiksi: Lailla säädettiin lakisääteiset ja työehtosopimusten mukaiset ylityölisät (Mehrarbeitszuschläge) sekä sunnuntai-, juhlapäivä- ja yötyölisät kokonaan verovapaiksi.
Peruspalkan matala verotus: Jopa ylityötunnin tavallinen peruspalkka (Mehrarbeitsgrundlohn) sai huojennuksen, ja siitä maksettiin vain matalaa 5 %:n tasaveroa.
Rajoitukset: Verovapaus koski vain työntekijöitä, joiden vuositulot olivat alle 7 200 D-markkaa, ja myöhemmin (vuonna 1950) sääntöä tarkennettiin niin, että ylityöksi laskettiin vasta 48 viikkotunnin ylittävät tunnit.
Mielenkiintoinen nykyyhteys: Liittovaltion tasolla sunnuntai-, juhlapäivä- ja yötyölisät (SFN-Zuschläge) ovat Saksassa edelleenkin tietyin ehdoin verovapaita. Saksan poliittisessa keskustelussa (esimerkiksi CDU/CSU-puolueiden toimesta) on myös aivan viime vuosinakin ehdotettu ylityölisien verovapauden palauttamista, jotta saksalaisia kannustettaisiin jälleen tekemään enemmän työtä talouskasvun hidastuessa.
Länsi-Saksassa teollisuustyöntekijän keskitulo oli vuonna 1950 noin 250–300 D-markkaa kuukaudessa. Tämä tarkoittaa, että ylityökorvausten verovapauden piiriin mahtuivat lähes kaikki tavalliset työläiset – vain kaikkein parhaiten palkatut johtajat ja asiantuntijat jäivät rajan ulkopuolelle.
”Dynamisoitu eläke” (Dynamische Rente)
Tämä oli mullistavin keksintö: eläkkeet sidottiin lakisääteisesti yleiseen palkkakehitykseen.
Jos työssäkäyvien palkat nousivat tehtaissa talousihmeen ansiosta, myös vanhojen eläkeläisten eläkkeet nousivat automaattisesti samassa suhteessa.
Uudistuksen astuessa voimaan vuonna 1957 eläkkeet nousivat kertaheitolla 60–70 prosenttia.
Kuuluisa anekdootti:
Kun talousministeri Ludwig Erhard ja monet ekonomistit varoittivat Adenaueria siitä, että järjestelmä on demografisesti (väestörakenteellisesti) vaarallinen, koska ihmiset elävät yhä vanhemmiksi ja syntyvyys voi laskea, Adenauer kuittasi varoitukset kuuluisalla tokaisullaan:
”Kinder kriegen die Leute sowieso” (”Ihmiset tekevät lapsia joka tapauksessa”).
Tämä vuoden 1957 uudistus nosti miljoonat saksalaiset vanhukset köyhyydestä ja muutti eläkkeen pelkästä ”taskurahasta” tai avustuksesta todelliseksi palkan korvikkeeksi. Adenauerille se takasi samana vuonna järjestetyissä vaaleissa historiallisen vaalivoiton.
PS. Pers’aukiset kunnolliset ihmiset eivät harkiten tee lapsia Suomen kaltaiseen epävarmaan toimeentulo-helvettiin, vaikka muuten ollaan kuulemma niin onnellisia että.