Yleensä en kirjoita epäkohteliaasti, mutta helmikuun viimeisenä alkanut sota on saavuttanut sellaisen ulottuvuuden, jossa muutkin unohtavat diplomaattisuuden. -Mm. valtioiden johtajat diplomatian käyttämisen.
Kokonainen joukko diletantteja on väittänyt, että -Napoleonin sotia tutkineen- Carl von Clausewitzin tai ennen ajanlaskumme alkua eläneen strategisen ajattelijan, mestari Sun:in (Suntzi, Sun Tsu vanhalla litteroinnilla) ajattelu olisi vanhentunutta.
Aksiooma ’sota on poliittisten päämäärien tavoittelua toisin keinoin’ pätee yhä. -Mutta varauksin?
Tämähän on se Clausewitzin kuuluisa teesi. Pappissuvusta sotilasuralle lähtenyt Carl von Clausewitz tutki sotia, joissa valtiot tai hallitsijahuoneet selvittelivät intressi-vastakkaisuuksiaan eri keinoin, ja muiden keinojen loppuessa käytettiin sotaa.
Clausewitzin näkökulman -ja työn- heikkous on tarkasteltujen sotijoiden rationaalisuus.
Eihän rationaalisuus 2000-luvulla toteudu edes valtionpäämiestasolla
Jo 1900-luvun lopun tutkijat ovat tunnistaneet sodat, joita käydään vain siksi, että jossakin (tietyssä paikassa, tai missä tahansa?) olisi aktiivinen konflikti, jossa ammuskellaan, päristellään edes-takaisin ja tapetaan ihmisiä.
Nyt olemme löytäneet Clausewitzin ajattelun rajat: Napoleonin sodissa mukana ollut kenraali ei voi ymmärtää irrationaalista sotaa.
Parisentuhatta vuotta aikaisemmin kiinalaiset sotateoreetikkokoulukunnat tuottivat strategisia oppeja ja doktriinia, miten silloiset –Tsou-dydastian keskusvallan otteesta karanneet- läänitysvaltiot voivat kukin säilyttää olemassaolonsa jatkuvien sotien kaudella joskus 700-luvulla eKr. alkaneella kaudella.
Ohjeet, joita mestari Sun kirjoitti hallitsijoille ja heidän esikunnilleen, olivat tarkoitettu selväjärkisille lukijoille, joilla ajattelu on kirkasta, ja tavoitteet tästä maailmasta. -Vaikka mestari Sunin strategiset neuvot tunnustetaan nykyisin päteviksi, niin valtioiden välillä, kuin liike-elämässä, tarkastellessamme käynnissä olevaa Irania vastaan käytävää sotaa -28.02. 2026 alkaen- niiden rationaalinen analyysi ei ehkä riitä selittämään, eikä ennakoimaan tänään näkemämme sodan kulkua.
Mestari Sun sanoo: ’Kenraali, joka voittaa sodan käymättä taisteluja, on paras kenraali.’
Torstaina 26. helmikuuta 2026, Genevessä Sveitsissä, Iranin ulkoministeri Abbas Araghchi kertoi neuvottelupöydässä, että Iran suostuu luopumaan vaatimuksestaan säilyttää rikastettua uraania omalla maaperällään, ’Mitä se on?’, -kuten Martti Luther olisi kysynyt: Iran luopuu korkearikasteisen uraanin hallussapidosta, ja jää odottamaan vastatarjousta (pakotteiden poistamista, etc.).
Vastatarjousta ei koskaan kuulunut, Vastaus tuli 28 helmikuuta, varhain aamulla, pommien muodossa.
Tapahtumat menivät sekä kenraali Clausewitzin että mestari Sunin ymmärryksen yli: Joku sotii vain siksi, että olisi sota. Sodalla tavoitellaan sellaista, mikä olisi saatu diplomatiallakin.
Sota ego-trippailuna
Jerusalemin perspektiivistä saattaa olla jopa rationaalista, että juutalaissiirtokuntien levittämiseksi Gazan kaistalle, tai Länsirannalle -toistaiseksi Palestiinan valtion l. palestiinalaishallinnon kontrolloimille alueille tarvitaan koko Lähi-Idän kattava sota.
Silloin väestönvaihto mm. Länsirannalla jää huomiotta pienenä kauneusvirheenä, ”kolmas temppeli” päästään rakentamaan, ja ”Erez Israel” näyttäytyy todellisena mahdollisuutena.
Ehkä saammekin Donald Trumpin ja Benjamin Netanyahun käytöksen mahtumaan johonkin järjelliseen sapluunaan, -ehkä emme.
Tätä kirjoitettaessa sota, jonka syyt eivät näytä olevan yleisesti tiedossa ja käsittelynä, tuottaa tuhoa sekä Israelissa että Iranissa. Lehden otsikko tänään on surullista luettavaa:
’Kuusi loukkaantui Iranin rypälepommien iskiessä koteihin Keski-Israelissa; Israelin puolustusvoimat iskivät Iranin infrastruktuuriin’
Lauantaina 4. huhtikuuta Iran ampui useita ballistisia ohjuksia Israeliin aiheuttaen laajoja vahinkoja koteihin ja haavoittaen lievästi kuutta ihmistä, viranomaiset kertoivat Israelin ilmavoimien tehdessä iskuja Iranin infrastruktuurikohteisiin Teheranissa ja sen ulkopuolella.
Pian kello 1 jälkeen lauantaina (04.04.) usean sadan kilon painoista tavanomaista taistelukärkeä kuljettanut ballistinen ohjus osui Beersheban eteläpuolella sijaitsevaan Neot Hovavin teollisuusalueelle ja sytytti tulipalon.
Kymmenen tuntia myöhemmin Keski-Israeliin ammuttiin toinen ballististen ohjusten sarja, joka sisälsi myös rypäleammuksia, jotka levittävät pieniä pommeja umpimähkään alueelle. Rypälepommien taistelukärkiä kuljettaneet Iranin ohjukset olivat osuneet yli kymmeneen kohteeseen Keski-Israelissa, mm. Ramat Ganissa ohjukset aiheuttivat rakennuksen osittaisen romahtamisen, Bnei Brakissa 45-vuotias mies loukkaantui lievästi lasinsirpaleista.
Ohjksia osui myös Tel Aviviin ja Petah Tikvaan aiheuttaen vahinkoja teille ja autoille, ja kaksi rypäleammusta osui Israelin puolustusvoimien Kiryan päämajan lähelle Tel Avivissa. Tukikohdan vieressä oleva koulu vaurioitui. Kukaan ei loukkaantunut.
Israel on tuominnut Iranin rypäleammusten käytön siviilialueille sotarikoksena.
Samaan aikaan Iranissa
Israelin puolustusvoimat kertoi tehneensä lauantaina iskuja Teheranin infrastruktuuriin, mutta ei antanut yksityiskohtia. Iranilainen media raportoi iskuista Etelä-Iranissa petrokemian laitoksiin, Bandar Khamirin sementtitehtaaseen ja Bushehrin ydinvoimalan ympäristöön, jossa kuoli yksi ihminen. Mahshahrin petrokemian erityisvyöhykkeen laitoksia Khuzestanin maakunnassa joutui iskujen kohteeksi.
Israelin puolustusvoimat vahvisti myöhemmin, että Israelin ilmavoimat olivat pommittaneet petrokemian laitoksia ja sanoivat, että Iranin hallinto käytti laitoksia ballististen ohjusten materiaalien valmistukseen.
Khuzestanin maakunnan varakuvernööri Valiollah Hayati kertoi uutistoimisto Farsille, että iskut osuivat kolmeen yritykseen alueella. Tasnim-uutistoimiston mukaan”vahinkojen laajuus on edelleen tuntematon”.
Bushehrin painevesireaktori-ydinvoimala käyttää Venäjältä peräisin olevaa matalasti rikastettua uraania venäläisten teknikkojen avustuksella toimittaakseen Iranille noin 1 000 megawattia sähköä, joka kattaa 1–2 prosenttia Iranin kokonaisenergiantarpeesta.
Kansainvälinen atomienergiajärjestö IAEA kertoi, että Iran on ilmoittanut sille iskusta Bushehriin, ja että ”säteilytason noususta ei ole raportoitu”.
’Sairaalat, koulut ja siviilikodit ovat pommitusten ja vaurioiden alla’
Sodan aiheuttamien tuhojen ja ambulanssien sireenien jatkuvan äänen keskellä on todellakin vain yksi vapiseva totuus: siviilien hengen suojelemiseksi kirjoitetut kansainväliset lait ovat kadonneet sodan pölyyn. Sairaalat, koulut ja siviilikodit, joiden kaikkien pitäisi olla turvallisimpia paikkoja missä tahansa sodassa, ovat pommitusten ja vaurioiden alla, kirjoittaa uranilainen lehti. –Iranissa tuhoutui sotaiskuissa 22 000 kauppaa, 322 lääkärikeskusta ja 763 koulua; kuuleeko maailma näitä tilastoja?
Amerikkalais-israelilaisten hyökkäysten aalto 4. huhtikuuta kello 8.00 ja 5. huhtikuuta kello 8.00 välisenä aikana useikka alueilla Iranissa: ’Hyökkäykset eivät ainoastaan rikkoneet rakennuksia, vaan myös repivät ihmisten jokapäiväisen elämän herkkiä lankoja’ kirjoittaa iranilainen toimittaja.
Malardissa Velenjakissa Teheranissa, Shahriarissa, Fashminissa ja Qarchakissa räjähdysten äänet korvasivat tavanomaisen aamumelun. Bandar Abbasissa savu nousi satama-alueilta. Jahromissa talot, jotka vielä tuoksuivat tuoreelle leivälle, revittiin kappaleiksi. Noorabadissa televiestintäkeskuksen hiljaisuus toi mieleen ”kaupungin hengityksen katkaisemisen” todellisen merkityksen. (Sitaatti, katso linkki)
Siteeraus jatkuu:
Näiden sotapäivien vahinkokartta on kuin muistikirja, jonka jokainen sivu kertoo tarinan elintärkeän mahdollisuuden eliminoinnista:
• 22 810 liiketilaa – kauppoja, joiden piti kääntää elämänpyörä tuhansille perheille.
• 322 lääketieteellistä ja terveyskeskusta – rakennuksia, joiden olemassaolon filosofiana on pelastaa ihmishenkiä.
• 763 koulua – paikkoja, joissa lasten tulisi oppia tulevaisuudesta, ei pelosta.
• 20 Punaisen Puolikuun keskusta ja kymmeniä avustusyksiköitä – pelastusoperaation sykkivä sydän, jotka itse tarvitsivat apua.
Ja tämän tuhon keskellä, elämiä, jotka eivät koskaan palaa, avustustyöntekijöitä, jotka ovat loukkaantuneet ja kuolleet, lääkintähenkilökuntaa, joka loukkaantui pelastaessaan muita, ja kaksi raskaana olevaa äitiä, joiden lähtö merkitsi kahden tulevaisuuden katoamista. Tämä synkkä kuva ei ole vain luettelo tuhosta; se on maailmanlaajuinen varoitus. Sillä kansainvälinen humanitaarinen oikeus on laki, joka on kirjoitettu suojelemaan ihmisiä historian synkimpinä hetkinä.
Lait, jotka nimenomaisesti määräävät, että siviilialueita on suojeltava hyökkäyksiltä. Lääketieteellisiä laitoksia, kouluja ja avustustyöntekijöitä on suojeltava. Erottelun, suhteellisuuden ja varovaisuuden periaatteet ovat minkä tahansa aseellisen konfliktin peruspilareita. Siviilien henki on etusijalla.
Kun sairaala vaurioituu, eivät vain seinät sorru, vaan ihmisten luottamus selviytymismahdollisuuksiin särkyy. Kun koulu tuhoutuu, lapset eivät menetä vain luokkahuonettaan, vaan myös turvallisuudentunteensa.
Ja kun pelastaja loukkaantuu, maailman on hetkeksi pysähdyttävä; koska joku, jonka tehtävänä on pelastaa haavoittuneiden henkiä, loukkaantuu.
Kuinka maailma voi todistaa sairaaloiden romahtamista, koulujen hiljaisuutta ja ihmisten kotien palamista ja silti kuvitella, että nämä ovat vain ”vahinkoja” eivätkä syviä haavoja ihmiskunnan kehossa?
Joka puolella tätä maata on käsiä noussut raunioiden alta, ei pyytäen apua, vaan kysyen: ”Mitä päivää varten tämän maailman ihmislait sitten kirjoitettiin?”
Lait, joiden pitäisi suojella siviilien elämää, tarvitsevat tänään kiireellisesti puolustusta, huolenpitoa ja täytäntöönpanoa enemmän kuin koskaan, koska joka kerta, kun humanitaarinen periaate jätetään huomiotta, ihmishenki sammuu maailman silmien edessä.
Sillä välin ainoa asia, joka lämmittää, on niiden ihmisten syke, jotka ovat antaneet henkensä pelastaakseen muita; pelastajat, jotka ovat palanneet raunioihin haavoittunein käsin, lääkärit, jotka ovat pitäneet toivon valon palavana rikkoutuneiden kattojen alla, ja ihmiset, jotka surullisinakin seisovat yhdessä.
Tämä maa on saattanut nääntyä näiden tuntien raskaan taakan alla, mutta totuus on selvä: yhä elossa oleva ihmiskunta on voittamaton. Ja historia muistaa tämän päivän räjähdysten äänellä, ei vain niiden ihmisten lujuudella, jotka tuhon keskellä yhä uskoivat ihmishenkien pelastamiseen. (Sitaatti päättyy.) 
Linkit:
- The Times of Israel 04.04. 2026,
- Rokna (Iran) 04.04. 2026.
Jatkamme tarkastelua:
Egojen kirkastamiseksi, tai loukkaantuneiden itsetuntojen paikkaamiseksi käyty sota tuottaa sekin kärsimystä, -ihmisille jotka ovat kohteena, joilta ei kysytä, -ja joiden kohtalot eivät kiinnosta ketään.
Uskonnolliskonservatiivit Washingtonissa, Jerusalemissa ja Teheranissa ovat jollakin sairaalla tavalla löytäneet toisensa: Yhteinen missio onkin totaalinen kärsimys. -Ja uskonnollisen äärioikeiston vahvistuminen Atlantin molemmin puolin.
Saavatko Iranin shia-islamistit luvan jatkaa naisten pakottamista kulkemaan puusi päässä, jos tekevät öljy- tai mineraalidiilin? -Ja voittoisa Trump poistaa evoluution amerikkalaisesta koulu-opetuksesta? Euroopan osa diilistä on miljoonat pakolaiset Gazasta ja Länsirannalta.
Saahan sitä kysyä.
Pekka Kemppainen
Muita uutisia:
02.04. 2026:
21.03. 2026:
05.03. 2026:
Muistin virkistämiseksi: Iran suostui Genevessä luopumaan uraanin varastoimisesta
12.01. 2026:
24.03. 2026:
Seppo Huhta