Lähi-idän räjähdysherkkä tilanne voi käynnistää valtavan siirtolaiskriisin, varoittaa kansanedustaja Onni Rostila.
Edustaja Onni Rostilan mukaan Suomen pitäisi tukea Italian ja Tanskan pääministerien Melonin ja Frederiksenin esittämää ”hätäjarrua”, joka sallisi turvapaikanhaun keskeyttämisen. Hätäjarru aktivoituisi, jos siirtolaisia tulisi äkillisesti suuri määrä.
’Euroopalla ei ole varaa toistaa v.2025 pakolaiskriisin virheitä’
Rostila tukee esitystä sosiaalisessa mediassa.
– ”Vahva tuki tälle esitykselle. Jos siirtolaismassat lähtevät Lähi-idästä liikkeellä, on tulijavirta padottava. Vuoden 2015 virhe ei voi toistua.”
Meloni ja Frederiksen peräänkuuluttivat EU-huippukokouksessa, ettei Euroopalla ole varaa toistaa pakolaiskriisin virheitä.
Edellisen pakolaiskriisin aikana EU-maihin saapui noin kaksi miljoonaa pakolaista. Iranin sodan riskipotentiaali on vielä aivan eri mittaluokkaa.
Iran on Lähi-idän väkirikkaimpia maita noin 90 miljoonalla asukkaallaan. Iranissa on lisäksi maailman suurin pakolaisväestö. Pakolaisjärjestö UNHCR:n mukaan Iranissa olisi jopa 4,5 miljoonaa eri statuksilla asuvaa siirtolaista – valtaosa afgaaneja.
’Koko Euroopan vakaus on pelissä’
Pahimmillaan käsillä voi olla täysin hallitsematon siirtolaisaalto. Rostila painottaa varautumisen ja hätäjarrun välttämättömyyttä.
– ”Turvapaikanhaku on voitava keskeytettää yleisen järjestyksen ja kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi. Pelissä on koko Euroopan vakaus.”
Iranin sodan vaikutus öljyn ja maakaasun hintoihin ravistelee jo yksinään maailmantaloutta. Rostila varoittaa päällekkäisistä kriiseistä.
– ”Jos meillä on syksyllä energia- ja talouskriisi ja samanaikaisesti siirtolaisvyöry, niin siitä tulee täydellinen katastrofi”, varoittaa Rostila.
(Uutispeili ei ole muokannut artikkelin sisältöä.)
Seppo Huhta
Kun Lähi-itä horjuu, Eurooppa ei kohtaa vain yhtä kriisiä vaan ketjureaktion, jossa energia, talous ja muuttoliike kietoutuvat toisiinsa tavalla, jota poliittinen keskustelu yhä aliarvioi. Sota tai sen uhka esimerkiksi Iran kaltaisessa alueellisessa solmukohdassa ei tarkoita pelkästään öljyn hinnan nousua, vaan myös liikkeelle lähtevää ihmisvirtaa, jonka mittakaavaa on vaikea ennakoida – ja vielä vaikeampi hallita.
Vuoden 2015 opetukset ovat jääneet puolittain ymmärretyiksi. Silloin puhuttiin humanitaarisesta velvollisuudesta, nyt puhutaan yhä useammin kantokyvystä, mutta harvemmin siitä, mitä tapahtuu, kun useampi kriisi iskee yhtä aikaa. Jos energian hinta karkaa, teollisuus sakkaa ja julkinen talous kiristyy, samaan aikaan kasvava turvapaikanhakijoiden määrä ei ole vain maahanmuuttopoliittinen kysymys – se on suoraan huoltovarmuus- ja turvallisuuskysymys.
Tähän liittyy epämukava mutta väistämätön tosiasia: massaliikkeissä ei liiku vain hädänalaisia. Suurten pakolaisvirtojen mukana voi kulkea myös toimijoita, joiden tarkoitus ei ole suojan hakeminen vaan järjestelmien testaaminen, vaikuttaminen tai pahimmillaan sabotaasi. Tästä ei tarvitse rakentaa hysteriaa, mutta sen sivuuttaminen olisi strategista sinisilmäisyyttä. Kansallinen turvallisuus ei ole pelkkä rajakysymys, vaan tiedustelun, viranomaisten kapasiteetin ja yhteiskunnan resilienssin kokonaisuus.
Euroopan ongelma on, että se yrittää ratkaista 2020-luvun kriisejä 1990-luvun oletuksilla: että kriisit ovat erillisiä, hallittavia ja ajallisesti rajattuja. Todellisuudessa ne ovat päällekkäisiä, pitkittyviä ja toisiaan vahvistavia -ikään kuin hyvin/tahallisesti koordinoituja Siksi keskustelu esimerkiksi turvapaikkapolitiikan “hätäjarruista” ei ole vain arvovalinta, vaan myös kysymys siitä, tunnistetaanko tämä uusi todellisuus vai ei.
Orpo avaa puomit Kemissä. Puomeja ei voi pistää kiinni, Suomi kuuluu kaikille, ihmisarvo on jakamaton. Tulijoiden motiivien epäily on rasismia. Varusmiehet kantamaan tulijoiden matkatavarat. Tulijoiden kaikki paperit hukkuneet Välimereen, vain älypuhelin säilyi. Suomi, avatkaa portit. Suomi tarvitsee hyviä potkupalloilijoita.
[…] Kansanedustaja Onni Rostila: Lähi-idän kriisiin varauduttava turvapaikanhakua rajoittamalla […]