Tutkijataustainen kansanedustaja Atte Harjanne (Vihreät) haluaa tietää, miten Petteri Orpon hallitus aikoo edistää Suomen varautumista Atlantin kiertoliikkeen nopeaan heikkenemiseen ja muihin ilmastonmuutoksen keikahduspisteisiin.
Harjanne muistuttaa, että keikahduspisteet ovat kenties vaarallisin ilmastonmuutokseen liittyvä ilmiö. Ne ovat tyypillisesti vaikeasti ennakoitavia, ja osalla niistä olisi muiden haittojen lisäksi ilmastonmuutosta kiihdyttävä vaikutus.
“Viime vuosina tutkijat ovat varoittaneet entistä painokkaammin Atlantin kiertoliikkeen keikahduspisteen riskistä. Lokakuussa 2024 laaja joukko ilmastotutkijoita lähestyi myös Pohjoismaiden ministerineuvostoa avoimella kirjeellä, jossa he ilmaisivat huolensa siitä, ettei AMOC-kiertoliikkeen mahdollisiin muutoksiin ole varauduttu siinä määrin kuin olisi perusteltua”, Harjanne avaa.
Merivirtojen muutos voi nopeasti jäähdyttää paikallisilmastoa Pohjois-Euroopassa
Harjanteen mukaan merivirtojen muutos voisi johtaa Pohjois-Euroopassa jopa paikallisen ilmaston rajuun jäähtymiseen. Romahduksen vaikutukset Suomen ruokahuoltoon, logistiikkaan ja infrastruktuuriin olisivat pahimmillaan katastrofaaliset.
“AMOC-romahdusta voi perustellusti pitää Suomen kokonaisturvallisuudelle vakavana, jopa eksistentiaalisena uhkana. Vakavien seurausten takia todennäköisyyden tällaiselle tapahtumalle ei tarvitse olla suuri, jotta siihen on perusteltua varautua. Nykyinen tieteellinen näkemys on, että riski on varteenotettava”, Harjanne toteaa.
Harjanne huomauttaa, että esimerkiksi Islannissa AMOC-romahdus onkin tiedostettu uhaksi kansalliselle turvallisuudelle. Myös Suomessa ilmastolaki velvoittaa ilmastonmuutokseen sopeutumiseen ja ilmastoriskien hallintaan ilmastopolitiikan suunnittelujärjestelmän puitteissa.
“Nykyiset suunnitelmat eivät kuitenkaan juurikaan käsittele keikahduspisteitä, AMOC-romahdus mukaanl ukien. Myöskään Kansallinen riskiarvio vuodelta 2023 tai Valtioneuvoston päätös huoltovarmuuden tavoitteista vuodelta 2024 eivät käsittele keikahduspisteisiin varautumista”, Harjanne listaa.
“Ilmastonmuutoksen keikahduspisteiden vaarallisuus alleviivaa sekä tarvetta globaalien päästöjen nopealle vähentämiselle että varautumiselle keikahduspisteiden ylittymiseen ja nopeisiin ilmastonkorjaustoimiin.”
Harjanne on jättänyt aiheesta hallitukselle kirjallisen kysymyksen. 
Seppo Huhta
Tästä samasta kahkottiin jo 15 vuotta sitten. Silloin merivirran piti kääntyä parissa vuodessa. Ei kääntynyt. Ei tullut ilmaston lämpenemistä eikä joukkotuhoa.
Yleisessä tiedossa on että ensin muuttuu maapallon lämpötila ja sen seurauksena hiilidioksiidin ja muiden ”kasvihuonekaasujen” pitoisuudet. Asia on varmistettavissa radiohiilimittauksilla eri aikakauden fossiileista. Ja se joka muuta väittää on harhaoppinen. Ikävä kyllä niitä riittää opettajiksi asti oppilaitoksiimme.
Eduskuntaa ei edes kannata mainita koska sielä eivät ole ”penaalimme terävimmät kynät”.
Poliittisessa keskustelussa on viime vuosina syntynyt uusi WEF-uskonlahko. Sen pyhät tekstit julkaistaan ilmastoraportteina, sen pyhiinvaelluskohde on Davos ja sen paholainen on tavallinen ihminen, joka syö pihvin ja ajaa autolla. Lahkon suomalainen sivuhaara löytyy useimmiten artikkelissa mainitusta puolueesta, mutta opetuslapsia on muuallakin. Heidän maailmassaan jokainen mahdollinen tulevaisuuden riski on samalla poliittinen mahdollisuus – mielellään uusi kielto, vero tai “rakenteellinen muutos”.
Tuorein esimerkki on ajatus, että Atlantin merivirtojen mahdollinen heikkeneminen olisi Suomelle lähes eksistentiaalinen uhka. Se voi olla, tai voi olla olematta. Mutta suomalaisessa politiikassa varautuminen tarkoittaa usein jotakin muuta kuin varautumista: se tarkoittaa uutta sääntelyä, uutta moraalista paheksuntaa ja lopulta uutta laskua kansalaiselle. Jos huomenna löydetään uusi ilmastoraportti, ylihuomenna joku ehdottaa jo strategiaa, tiekarttaa ja veroa.
Samaan aikaan Euroopassa kokeillaan politiikkaa, jossa tuotanto ajetaan alas kotimaassa, mutta ruoka tuodaan toiselta puolelta maapalloa. Britanniassa osa aktivisteista haaveilee viljelymaiden “ennallistamisesta” metsiksi. Ajatus kuulostaa idylliseltä powerpointissa: lampaat ja lehmät pois laitumelta, puut tilalle ja hiilinielut kasvamaan. Pieni käytännön ongelma on se, että ihmiset kuitenkin haluavat syödä. Silloin ruoka tulee laivalla tai lentokoneella jostakin kaukaa – usein maista, joissa ympäristösäännöt ovat huomattavasti löyhemmät. Näin Eurooppa voi tuntea moraalista ylemmyyttä samalla kun päästöt syntyvät jossakin muualla.
Kun tämä logiikka viedään tarpeeksi pitkälle, päädytään siihen, että Eurooppa on puolustuskyvytön vihreä puutarha, mutta ruoka tulee konttilaivoissa toiselta mantereelta. Ja jos jokin häiriö katkaisee logistiikan – tullit, kriisi, sota tai vain huono satovuosi – huomataan yhtäkkiä, että “kestävyys” ei ollutkaan sama asia kuin huoltovarmuus.
Suomessa keskustelu on jo ehtinyt seuraavaan vaiheeseen: jos kotimainen eläintuotanto on epäilyttävää, ehkä proteiini pitäisi saada hyönteisistä. Ajatus on tietysti moderni ja sekopäisen urbaani. Se toimii erinomaisesti konferenssissa tai startup-esityksessä. Mutta jos politiikan perusidea muuttuu sellaiseksi, että tavallinen ruoka on ongelma ja hyönteispatukka ratkaisu, voi kysyä kuka tässä oikeastaan elää todellisuudessa.
Ironia on siinä, että samat poliittiset liikkeet puhuvat jatkuvasti “resilienssistä” ja “kokonaisturvallisuudesta”. Silti niiden ratkaisut näyttävät usein kulkevan päinvastaiseen suuntaan: vähemmän omaa tuotantoa, enemmän riippuvuutta, enemmän ideologiaa ja vähemmän realismia. (Esim. Suomessa kävi melkein huonot puolustusvoimille lähi menneisyydessä).
Ilmastoriskit ovat aina olleet olemassa ja niihin kannattaa varautua. Mutta jos jokainen mahdollinen uhkakuva muuttuu automaattisesti poliittiseksi ohjelmaksi, lopputuloksena ei ole turvallisempi yhteiskunta vaan ideologinen koe. Ja historia on opettanut yhden asian: poliittiset kokeilut kuulostavat usein nerokkailta, ennen kuin ne törmäävät todellisuuteen.
PS: WEF:n lupaukset vs. todellisuus
He myivät eurooppalaisille:
Turvallisuutta – mutta avoimet rajat toivat turvattomuuden
Vaurautta – vihreä siirtymä siirsi propellihattujen avulla focuksen hömppään ja on tuhoamassa teollisuuden ja energiaomavaraisuuden tyhjentämällä kansalaisten taskut ja tilit pörssihumpan avulla.
Lupaus yhtenäisyydestä, mutta se => hajotti kansalliset identiteetit ja loi sisäiset jännitteet Terveyden – pandemianhallinta paljasti kontrolliagendаn
Luvattiin demokraattinen hallinto – mutta päätökset tehtiin Davosissa, ei vaaleissa
”Petoksen” rakenne on samanlainen kuin aina:
Pahaa ja kusetusta ei myydä pahana – se myydään hyvänä, edistyksellisenä ja väistämättömänä. WEF:n koko retoriikka on rakennettu tälle pohjalle – ”ette omista mitään mitään, mutta voitte olla onnellisia.” Joku kuitenkin omistaa kaiken, eikä kukaan – ei ainakaan kukaan poliitikko – vaivaudu ajattelemaan kukakohan kumma se omistaja oikein on?
”Yleisessä tiedossa on että ensin muuttuu maapallon lämpötila ja sen seurauksena hiilidioksiidin ja muiden ”kasvihuonekaasujen” pitoisuudet.” –Totta.
Mm. mittaukset Hawaijin Mauna Loan asemalla osoittavat, että CO2-pitoisuus ilmassa nousee ja laskee lämpötilan mukaan. Ilmiö havaitaan vuodenaikojen, säätilan ja vuorokauden aikojen mukaan. -Myös ilmastohistorian tutkimukset tukevat käsitystä, että ilmakehän hiilidioksidi-määrä on aina seurannut globaaleja lämpötiloja, jotka muuttuvat ENSIN ja CO2 -osuus vasta sen jälkeen.
Tuollainen ”keikahduspiste” voidaan määritellä miksi tahansa. Voidaan vaikka sanoa että jos vesi kylmenee 1 asteisekai niin tapahtuu keikahdus ja golf- virta pysähtyy. Kun sitten 12.1 asteinen vesi hetkellisesti sään, ei ilmastonmuutoksen vuoksi, viilenee 12.07 asteisekai niin sanotaan mittaustulosten osoittavan että lähestytään keikahduspistettä.
Kiviplaneetan kaasukehä on jatkuvassa muutoksessa, siihen vaikuttavat ihmistoiminnan lisäksi tavattoman monet muut seikat
Paras tieteellinen esitys asiasta on Oulun yliopiston geologian laitoksen Juha-Pekka Lunkan palkittu Maapallon ilmasto historia vuodelta 2008- julkaisu on yhä alan tärkein suomenkielinen oppikirja aiheesta
Aikaisemmista oskillaation keskeytymisistä on geologista näyttöä. -Niitä ei voi määritellä miksi tahansa.
Tähän Atten huoleen olisi parasta varautua ottamalla käyttöön joku tätä uhkaa torjuva maksu tai vero. Joka vuotisen maksun suuruus voisi olla vaikka 200 e/henkilö/vuosi.
Nämä puolueitten edustajien ennustukset perustuvat hölmöön uskoon, kun eivät ole perillä merivirtojen syistä aivan samoista syistä kuin ilmastouskovaiset. Merivirrat johtuvat astronomisista voimista, joita ei ilmasto määrää. Jos kuu katoaisi, merivirrat heikkenisivät. Mutta kuu ei katoa minnekään eikä sen liikekään voi muuttua. Kuu aiheuttaa vuorovedet, jotka ovat seurausta kuun ja maan vetovoimasta. Noin metrin vesikumpu kiertää päiväntasaajalla maan pinnan ympäri 2 kertaan vuorokaudessa. Kun Brasilian niemen nokka tulee eteen, massiivinen virtaus taipuu etelään ja pohjoiseen, joka aiheuttaa Golf virran. Se kyllä pysähtyisi, jos joku siirtäisi Brasilian niemen pois.
Mutta tällaisiin harhakuviin perustuvat tietämättömien kansanedustajien kysymykset ja vastaukset, ja sellaisessa massiivisen typerässä demokraattisessa hallinnossa me joudumme elämään.
Kävin katsomassa myös Harjanteen tieteellisen pätevyyden. ”Harjanteen tutkimusalaa olivat sää- ja ilmastoriskien hallinta sekä ilmastotiedon hyödyntäminen.” Se selvittää vähän enemmän, hän on yksi ilmastopoliitikoista, joissa Golf virtaa pidetään veden tiheyden muutoksista johtuvaksi. Siitä ei kuitenkaan synny riittäviä voimia. Samaan tyyliin puhutaan hiilidioksidipäästöjen ilmastovaikutuksesta, jossa kuvitellaan hiilidioksidin tuottavan ilmassa 1000 kertaa enemmän lämpöä kuin lämpöä syntyy hiiltä poltettaessa.
Hiilidioksidin suhteen tutkijat -ja Harjanne- ovat erehtyneet: CO2 ei ole ilmakehän tärkein ”kasvihuonekaasu”, eikä sen pitoisuus ilmassa kasva kumulatiivisesti, vaan lisääntynyt pitoisuus -nytkin joitain miljoonas-osia- lisää kasvien aktiivisuutta, -joka sitoo hiiltä biomassaan.
-Tapahtunut -ja todellinen’ ilmakehän hiilen pitoisuuden nousu on jo havaittavasti lisännyt vihreyttä mm. Saharan etelälaidalla. -Siellä tosin ilmaston lämpeneminen on lisännyt sateitakin. Lämpeneminen, joka noudattaa #aurinkosyklejä, tulee nostamaan #puurajaa pohjoiseen. Tällä on merkitystä mm. Suomelle: Metsähoitoideologi Osaran 1960-luvulla tuhoamat Lapin metsäalueer -O. siirsi puurajaa etelään ainakin 100km- voidaan ottaa metsätalouskäyttöön.
”Nämä puolueitten edustajien ennustukset perustuvat hölmöön uskoon, kun eivät ole perillä merivirtojen syistä aivan samoista syistä kuin ilmastouskovaiset.”
-Pohjois-Atlantin oskillaation häiriö on tapahtunut jääkauden lopulta alkaen noin 4 kertaa. Ilmaston uudelleenkylmeneminen -joka koski vain ja ainoastaan Pohjois-Eurooppaa -muu maailma jatkoi lämpenemistään- aiheutti mannerjään sulamisessa poikkeaman, jolloin jään reuna ja paikalleen, ja muodosti reunaharjuja. Ne näkyvät yhä kartoissa salpausselkinä.
Silloinen oskillaation häiriö aiheutui Länsi-Siperian ja Kanadan jääjärvien purkautumisista, mikä ilmiö jätti kevyemmän suolattoman veden kerroksen meren pintaan. -Tämä pysäytti kylmän suolaisen veden laskeutumisen Golf-virran tuoman lämpimän vedesn alle, -ja pohjavirtana kohti eterlää. Golf-virta hidastui, ja jäätikköjen sulaminen hidastui n.1000:lla vuodella.
Tuo on samankaltaista yleistä tietoa, kuin oli aikonaan oletus, maapallo on maailman keskus, jota aurinko ja kuu kiertävät. Aina tiedolla on jokin perinne ja nykyään siihen vaikuttaa ilmastonmuutos. Jopa niin paljon, että moni älytietokone pysyy ”ajattelussaan”, vaikka ei mitään vankkoja todisteita olekaan. Fysiikan lait, joita syntyi 1600 luvun jälkeen, kuitenkin näyttävät pitävän kohtuullisella tarkuudella paikkansa.
Kannattaa mielessään verrata voimia, joita aiheuttaa veden suolapitoisuus, ja astronomiset voimat, jotka nostavat veden ja maan pintaa jopa metrin. Mitä nostaa tiheyden vähäiset muutokset? Jopa jääkausien aiheuttajina pidetään Milankovitchin syklejä, vaikka ne voivatkin olla vain todellisia maapallon elämän aiheuttamia ilmastonmuutoksia.