Ulvontaa susista eduskunnassa

Hallituksen eduskunnalle antamasta susien, karhujen, ilvesten ja saukkojen kiintiö metsästyksestä nousi kova meteli.

Vasemmistoliitto meuhkasi äänekkäimmin kiintiömetsästystä vastaan, ja toki raakkumassa kävivät myös Vihreät ja demarit.

Susikanta tuplaantunut 2000-luvulla

Susia arvioidaan olevan koko maailmassa noin 200 000 Euroopassa näitä ”punahilkan jahtaajia” on viime vuonna tehdyn laskennan perusteella ainakin 22 000, kun niitä vielä vuonna 2012 oli vain 12 000 yksilöä. Suomessa susia on likimain 500.

Sama tilanne eli reipasta kasvua on tapahtunut myös karhujen, ilvesten ja saukkojen suhteen.

Susivaara on kasvanut

Sudet aiheuttavat miljoonavahingot raatelemalla poroja ja niiden vasoja. Sudet ovat myös tappaneet ainakin sadoittain lampaita ja karitsoita.

Susien jäljiltä on myös kymmenittäin metsästyskoirien raatoja.

Kaikkien vaarallisimmaksi uhaksi ovat nousseet niin sanotut ”pihasudet”, jotka ovat niin tottuneita ihmisiin, että tunkeutuvat haja-asutusalueilla ihmisten pihoihin. Osassa itäistä ja läntistä Suomea harvaanasutuilla alueilla on jouduttu turvautumaan koulukyyteihin, jotta lapset eivät joutuisi suden tappamiksi, vaikka muutoin koulukyydille ei olisi mitään tarvetta. Susi siis on -siinä määrässä mitä niitä on- erittäin vaarallinen eläin.

Hallituksen esitys, että vuosittain sallittaisiin 100:n suden kiintiömetsästys, on hädintuskin riittävä uhan vähentämiseksi, mutta ei tietenkään sen poistamiseksi.

Väärin sammutettu

Edes vihervasemmisto ei kehdannut väittää, että susi on lempeäluonteinen, karvainen -liki main lemmikki- mutta jokainen puheenpitäjä toisteli moneen kertaan, kuinka ”susi kuuluu Suomen luontoon”.

Kukaan ei ole kieltänyt, että sudellakin on sijansa Suomen luonnossa. On omituista, että nuo pääosin kaupungeista -kuten Helsingistä, Tampereelta, Porista ja Vantaalta- olevat kaupunkilaisrouvat vaahtosivat susien puolesta. -Siis henkilöt joilla ei ole poroja, ei metsästyskoiria, ei lampaita, eikä muitakaan eläimiä -ehkä marsun lisäksi- eivät asu haja-asutusalueilla,eikä heillä ole esimerkiksi vaarassa olevia ala-koululaisia.

Tämä kannanhoidollisen metsästyksen vastustaminen on samaa kuin vihervasemmiston muukin luontoon suhtautuminen ja ennen muuta maaseutuun ja maaseudun ihmisin, eli dramatisointia jossa mm. annetaan ymmärtää, etteivät kaupunkien ulkopuolella ihmiset tajua mistään mitään. Niin, mitä he ymmärtäisivät luonnosta ja luonnonsuojelusta ikänsä maalla asuneet ihmiset.

Sosiaalidemokraatit sentään totesivat, että he sallivat kyllä kannanhoidollisen metsästyksen, mutta toivoivat, että ”löydettäisiin kultainen keskitie”.

Niin sosiaalidemokraatit kuin Vasemmistoliitto ja Vihreät kiukkusivat, että lainvalmistelu oli huonoa, Vasemmistoliiton mielestä jopa huonointa jopa vuosikymmeniin.

SDP:n Piritta Rantanen sanoikin, että Sosiaalidemokraatit hyväksyvät susien kannanhoidollisen metsästyksen, mutta lakiesitystä pitää korjata ennen kuin demarit sen voivat hyväksyä.

Kun kirjoittajakin on ollut metsästäjä -toki vain hirviä ja jäniksiä- niin Vihreitten ja Vasemmiston sylki suupielessä suorastaan huudetuissa puheenvuoroissa, joissa syytettiin metsästäjiä, että nämä ovat vain ”jahtaamisen ilosta susien kimpussa”, niin tuntuihan se äärimmäisen epäoikeudenmukaiselta.

Nythän on niin, että 100:n suden kannanhoidollinen metsästys on perusteltu. Jos se olisi niin, että vain sata sutta jäisi jäljelle, niin se olisi susivainoa.

Niin Keskustan edustaja puheenvuoronsa alussa totesi: ”lopettakaa tämä mölinä.”

Ja totta vieköön eipä tällaista ”mölinää” ole kuukausiin kuultukaan. Ja jos susi tai sen suojelu suututtaa kansalaisia puolin-toisin, niin näin oli myös eduskunnassa tänään 10.12. 2025

Seppo Huhta