Tietokirjailija Jessikka Aron tämän syksyn hitti, -kirja Venäjän vaikutuskeinoista lännessä, on julkisessa keskustelussa noteerattu mm. presidentti Donald Trumpin venäläisyhteyksien avaamisena. Vähintään yhtä mielenkiintoinen teema on kirjassa kartoitettu Yhdysvaltain kristilliskonservatiiveihin osunut venäläinen vaikutus- ja hallintaan-otto operaatio, -jolla onkin ennakkotapaus: Suomesta.
Jessikka Aron kirjassaan kuvaileman Yhdysvaltain takametsien -tai oikeammin ”raamattuvyöhykkeen” kristillisten konservatiivien valjastamisen Venäjän aasinrattaiden vetureiksi kuullostaa iskomattomalta, mutta operaatiolla on esinäytös, –Suomessa.
Suomea on toisinaan kuvailtu poliittisten -ja muidenkin- vaikutusmenetelmien laboratorioksi: Olemme kielellinen saareke, jossa tapahtuva mahdollinen epäonnistuminen ei säteile muualle. Suomessa voi siis testata ihan mitä vaan: Myös kirkon haltuunottoa kommunistisen tai imperialistisen manipulointi-operaation työkaluksi.
Ihastuttava Jessikka Aro käyttää kirjastaan lukuisia sivuja kuvaillakseen venäläisessä yhteiskunnassa -huippuyliopistoissa asti- vaikuttavaa patologisen valehtelun kulttuuria, -jota hän kävi itse Moskovassa tarkkailemassa.
Moskovalaisessa oppilaitoksessa mediamanipuloinnin tai sosiaalisen vaikuttamisen kurssit valinneen -ja myöhemmin KGB/FSB:hen rektytoituneen- humanistin voi jopa odottaa selittävän, että ”Jeesus oli ensimmäinen kommunisti”.
-Toki, eihän Jeesus sitä ollut, mutta KGB:n repertuaariin tämäkin disinfo kuului.
Lainataankin Jessikalta:
”…Facebookin kaikkia 15:tta suurinta kristittyjen sivua ylläpitävät (Venäjän) trollitehtaat. Näin kertoo … data-analyytikko Jeff Allen.” (Aro 2025, sivu 115.)
-Tämä on hyvin vaarallista, sillä Yhdysvaltojen -maailman ainoan supervallan, kunnes siitä tehtiin ”great agein”- politiikkaa dominoi tänään Yhdysvaltain neljästä aikavyöhykkeestä keskimmäiseltä (Middle Time, ”keskiaika”) ilmaantunut presidentin tiimi, -elleivät sitten Appalakkien banjonsoittajat?
Paitsi Suomessa ja Yhdysvalloissa, venäläinen mielipidemuokkaus-apparaatti on urakoinut Venäjän ’lähiulkomaassa’ Armeniassa. -Siellä horjutettiin hallitiusta ja presidenttiä uskonnollisen ääriliikkeen kautta.
Annamme Teemu Tyven jatkaa:
Tapaus Armenia
Armenian vallankaappaushankkeen takana oleva ryhmittymä mainitaan venäjämieliseksi. ”Pyhän taistelu” -liikkeen johtajaksi mainitaan arkkipiispa Bagrat Galstanyan.
”Pyhä taistelu” -liike typerykset! Olisivat ottaneet ajoissa Suomen ev.luteista opiksi! Ei siitä noin mitään tule! Ensin pitää olla riveissä riittävästi arkkifariseuksia!
-Siispä takaisin kotimaahan: Miten marxilainen ateismi ui sisään valtionkirkkoon. Lukijamme, Teemu Tyvi, kirjoittaa:
Mustasaaren kesät – kun kirkko lauloi vasemmalta
Mustasaaren salaisuus, kesä 1968
Vuonna 1968 Helsingin seurakuntien kesäparatiisi, Mustasaari, pysyi suljettuna koko kesän. Tavanomaisia lastenleirejä, rippikouluja tai perhepäiviä ei järjestetty. Tapaus jäi pitkälti vaille selitystä, mutta kulisseissa tapahtui jotain merkittävää.
Samaan aikaan muualla maailmassa:
– Pariisi roihusi opiskelijamellakoissa,
– Prahan kevät murskattiin panssarein,
– suomalaisissa yliopistoissa kyti uusi poliittinen eetos.
Mustasaaren sulkeminen ei ollut sattumaa. Se oli alku kirkon nuorisotyön hiljaiselle ideologiselle murrokselle, jonka jälkiä näkyy yhä.
Mustasaari 1969: uusi isäntä ja uusi henki
Vuonna 1969 Mustasaari avattiin uudelleen – mutta nyt Helsingin kaupungin nuorisokeskuksena, yhteistyössä seurakuntien kanssa. Uusi ohjelma ei ollut pelkkää askartelua ja iltahartauksia, vaan mukaan tulivat:
- Poliittinen laululiike,
- Rauhan- ja solidaarisuusillat,
- Radikaalit kulttuuriohjelmat.
Tähän uuteen Mustasaareen saapuivat 1970-luvun alussa taistolaiset kulttuurivaikuttajat, kuten Pekka Aarnio, Martti Launis ja Sinikka Sokka, jotka toivat saaristoidylliin marxilaista luokkakieltä ja sosialistista kuvastoa.
Laululiike ja nuorisotyö – uusi liturgia
Poliittinen laululiike, joka sai Suomessa pontta KOM-teatterista ja Agit-Propista, rantautui nyt myös Mustasaareen. Yhtäkkiä:
- Laulettiin ”Kansainvälistä”,
- esitettiin Neuvostoliitto-myönteisiä sävellyksiä,
- puheenvuoroissa korostettiin rauhaa, tasa-arvoa – mutta ei demokratiaa länsimaisessa mielessä.
Pekka Aarnio ja Martti Launis eivät vain esiintyneet – he ohjelmoivat, kouluttivat ja vaikuttivat. Seurakuntanuoret altistuivat ideologisesti värittyneelle opetukselle, joka usein esitettiin kristillisen lähimmäisenrakkauden varjolla.
Kirkko ja kommunismi: epätodennäköinen liitto
Vaikka evankelis-luterilainen kirkko ei virallisesti hyväksynyt sosialistista politiikkaa, useat nuoret papit ja työntekijät myötäilivät sitä:
- osa koki, että kristinusko ja sosialismi molemmat ajavat sorrettujen asiaa,
- toiset näkivät Neuvostoliiton rauhanprojektin ekumeenisena yhteistyömahdollisuutena,
- -ja joillekin radikalismi oli vastalause kirkon porvarilliselle ja hierarkkiselle perinteelle.
Mustasaari toimi symbolisena rajapintana, jossa nämä virrat kohtasivat: hartaus ja manifesti, virsi ja vallankumous.
Ideologinen muokkaus vai hengellinen ohjaus?
Jälkikäteen on kysytty: mitä Mustasaaressa todella tapahtui? Oliko kyseessä hengellinen keskus vai ideologinen kasvattamo?
On muistettava, että monille osallistujille kokemus oli positiivinen: avartava, vapauttava ja yhteisöllinen. Mutta samalla:
Stalinismin varjo leijui läsnä olevana poissaolona – sitä ei mainittu, mutta Neuvostoliiton glorifiointi jätti jälkensä.
Rauhanleireillä opetettiin, että Yhdysvallat on sodan syy, Neuvostoliitto rauhan puolustaja.
Hartaushetkien rinnalla oli työpajoja, joissa luettiin Marxia – tai vähintään Agit-Propin laululyriikoita analysoitiin kristillisestä ”näkökulmasta”.
Historiallinen merkitys ja perintö
Mustasaari oli yksi niistä pisteistä, joissa kirkko ja vasemmistoradikalismi risteytyivät 1970-luvun Suomessa. Seurauksia oli useita:
- Osa nuorisotyöntekijöistä siirtyi poliittisiin tehtäviin, erityisesti SKDL:n ja demarinuorten riveihin,
- kirkon sisäinen keskustelu polarisoitui: konservatiivit vetäytyivät, radikaalit valtasivat tilaa,
- syntyi uusi ”vasemmistopapiston” sukupolvi, joka vaikutti pitkään -ja vaikuttaa yhä vieläkin kirkollisessa päätöksenteossa.
Lähteet ja muistitieto:
- Teologinen Aikakauskirja (1970–1975).
- Kai Ekholm & Jari Stenvall (toim.): Taistolaisuuden perintö (2009),
- Haastattelut Mustasaaren työntekijöiltä, Helsingin seurakuntayhtymän arkistot,
- Jukka Mallinen: Kulttuuriradikalismi Suomessa (1990),
- Leo Suonpään puheenvuorot kirkollisissa rauhankokouksissa,
- KOM-teatterin ja Agit-Propin arkistot,
Lopuksi
’Mustasaari oli enemmän kuin saari’
Mustasaari oli 1960–70-luvuilla enemmän kuin saari: se oli heijastus suomalaisen kirkon identiteettikriisistä. Kun kristillinen sanoma kohtasi stalinistisen ideologian ja vasemmistokulttuurin, syntyi ainutlaatuinen – ja ristiriitainen – luku Suomen hengellisessä historiassa.
Ps. Mikähän pojilta kaikessa kiireessä unohtui, ettei vain olisi unohtunut ”hurmiossa” se kaikkein tärkein?
Yhteenvetona voitaisiin sanoa, että: Jeesuksen ydinsanoma keskittyy Jumalan ja lähimmäisen rakastamiseen, parannukseen ja uskoon pelastuksesta, sekä Jumalan valtakunnan tulemiseen ja sen periaatteisiin.
Luettavaa:
- Armenian kirkollis-putinistinen vallankaappaus-salaliitto kesällä 2025,
- Meduza 25.06. 2025,
- al-Arabiya 25.06. 2025,
- Anton Gerashenko / X 25.06. 2025,
Portugalin presidentti sanoo: Trump ”Neuvostoliiton voimavara”
USAF:n ohjukset toimii! -Maailma on taas vähän turvallisempi paikka!
Vaihteeksi näin päin: Iranin ulkoministeri paheksuu Trumpin ydinpommikoe-päätöstä